Demokraattien ideat ovat suosittuja, mutta puolue ei: legendaarinen kampanjaguru syyttää woke-kulttuuria ja huonoa viestintää
James Carville vaatii demokraattipuoluetta vaihtamaan korkeakirkollisen hoilotuksen kansankieleen.
”Woke-kulttuuri on ongelma ja kaikki tietävät sen.”
Näin toteaa James Carville, demokraattien legendaarinen kampanjaguru. Hän sanoo demokraattien kärsivän huonosta viestinnästä ja woke-kulttuurin kuristusotteesta. Akateeminen kielenkäyttö, äänestäjien älykkyyden aliarviointi sekä keskustelun tukahduttava woke-kulttuuri vieraannuttavat äänestäjiä puolueesta, Carville varoittaa.
Demokraattien historiallinen ja toistuva ongelma on puolueen ylemmyydentuntoinen moralismi, joka saa puolueen suhtautumaan äänestäjiin kuin lääkityksen tarpeessa oleviin pikkulapsiin. Jostain kumman syystä tällainen alentuva asenne ei vetoa pikkukaupunkien valkoisiin duunariäänestäjiin.
Carville muistuttaa kuinka lähellä katastrofia demokraatit kävivät viime marraskuun vaaleissa. Yhdysvallat kärsi pandemian aiheuttamasta kriisitilanteesta ja republikaanien ehdokas oli historiallisen epäsuosittu. Tilanne oli pedattu demokraattien murskavoitolle, mutta silti puolue menetti paikkoja edustajainhuoneessa. Voitto presidentinvaaleissa perustui muutamiin kymmeniintuhansiin ääniin kourallisessa osavaltioita.
Woke-siivestä on tullut demokraateille ongelma, Carville sanoo. Ei ole eduksi vaalikampanjalle, jos sen kongressiedustaja vaatii koko poliisilaitoksen lopettamista, koska ”almost fucking no one wants to do that”.
Kuten Carville sanoo, demokraattien ajamat ideat ovat huomattavasti suositumpia kuin puolue itse. Esimerkiksi Floridassa demokraatit saivat vaaleissa kuonoonsa, vaikka puolueen tavoitteet alkaen minimipalkan korottamisesta saavat osavaltiossa kannatusta.
Vaikka Woke-kulttuurista on tullut keskustelua tukahduttava vaalitappioiden takaaja, silti harva demokraatti uskaltaa kritisoida asiaa julkisesti. Lisäksi puolueen viestinnälle aiheuttaa ongelmia liian akateeminen kieli, joka yhdistyy omassa erinomaisuudessa vellomiseen ja lynkkauskulttuuriin.
Carville uskoo, että demokraattien pitäisi myös oppia tappelemaan kovemmin nyrkein. Heidän pitää osoittaa republikaanien populistisiiven performanssin onttous ja jopa vaarallisuus. Jos Carville saisi päättää, hän sitoisi tammikuun 6. päivän mellakoista riippakiven republikaanien kaulaan eikä antaisi sen unohtua vuosiin.
Puolueen pitäisi vaihtaa heprea jiddishiin, eli korkeakirkollinen hoilotus kansankieleen, Carville sanoo. Amerikkalaiset arvostavat sisukkaita taistelijoita politiikassa, jotka puhuvat asioista kielellä, jota he ymmärtävät. Vaalivoitot ja demokraattien kansan suosima agenda vaativat sitä.
Soundtrack: Lynyrd Skynyrd, Simple Man.