Demokraatit ovat vaarallisia muukalaisia – republikaanit uskovat identiteettipolitiikan tuovan voiton Georgian senaattorivaaleissa
Marraskuun vaaleissa republikaanit yrittivät tavoittaa Georgiassa vähemmistöjä. Strategia on nyt unohdettu.
Georgian senaatinvaalien toinen kierros on täydessä vauhdissa. Identiteettipolitiikka on noussut republikaanien mainosten keskipisteeseen.
Vielä marraskuun vaaleissa republikaanit suuntasivat ison siivun mainoksistaan vähemmistöille. En muista vaalikampanjaa, jossa republikaanit olisivat yhtä näkyvästi houkutelleet afroamerikkalaisia ja latinoita.
Yritykset eivät rajoittuneet mainoksiin. Donald Trump lupasi verohelpotuksia ja muuta tukea rodullisten vähemmistöjen omistamille yrityksille.
Republikaanit onnistuivat lyömään kiilaa vankan demokraattiseen äänestäjäkuntaan. Trump menestyi paremmin varsinkin afroamerikkalaisten miesäänestäjien parissa kuin viime vuosikymmenten republikaaniset presidenttiehdokkaat.
Nyt republikaanien ehdokkaat Kelly Loeffler ja David Perdue ovat vaihtaneet strategiaa. Huonosti piiloiteltu rasismi ja toiseuden pelko leimaavat heidän mainoskampanjoitaan.
Televisio toistaa republikaanien mainoksia, joissa etelän murretta puhuvat valkoiset pelottelevat, kuinka demokraattien voitto merkitsisi radikaalien valtaa Washingtonissa. Mainokset niputtavat demokraattien ehdokkaat Jon Ossoffin (juutalainen) ja Raphael Warnockin (afroamerikkalainen) samaan kollaasiin Alexandria Ocasio-Cortesin (latina), Stacey Abramsin (afroamerikkalainen), Chuck Schumerin (juutalainen) ja Nancy Pelosin (amerikanitalialainen katolinen) kanssa.
Vastakkainasettelu on selvä. Republikaanit esittelevät vaalit me vastaan ne -kisana, jossa demokraattien ehdokkaat edustavat toiseutta, sosialismia, ja kaaosta. Viestin alleviivaamiseksi mainokset näyttävät kuvia George Floydin kuoleman synnyttämistä mellakoista ja protestoijista romuttamassa poliisiautoja.
Republikaanit ovat vuosikymmeniä tuominneet identiteettipolitiikan – ja hyvästä syystä. Etnisiä, rodullisia, kulturaalisia, seksuaalisia, tai muita vastaavia rajalinjoja korostava ajattelutapa rakentaa seiniä kansanosien välille. Minuuden sitominen pigmenttiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen on segregaatiota trendikkään salonkikelpoisessa paketissa.
Samanaikaisesti republikaanit ovat olleet suloisen sokeita tosiseikalle, että läntinen identiteettipolitiikka on valkoisten keksintö. Todistuskappaleesta käy vaikkapa Karibialta Amerikan mannermaalle levinneet orjalainsäädännöt, joissa orjuus määriteltiin rodun ja äidin laillisen statuksen perusteella. Toiseksi todistuskappaleeksi tarjoan koko Yhdysvaltojen rotusuhteiden historiaa.
Monet vanhat ärjykonservatiivit jotka tänään valittavat identiteettipolitiikasta unohtavat, kuinka he nuorukaisina vastustivat afroamerikkalaisten saapumista samoihin kouluihin ja ravintoloihin. Heidän mielestään muut harrastavat identiteettipolitiikkaa, mutta he vain puolustavat kulttuuria ja elämäntapaa.
Georgian republikaaniset senaattiehdokkaat panostavat identiteettipolitiikkaan, koska he uskovat sen auttavan heidät voittoon. He ovat ankkuroineet kampanjansa toiseuden ja liberalismin pelkoon. Ossoff ja Warnock ovat hyviä keulakuvia republikaanien strategialle.
Republikaanien kampanja saattaa toimia. Vaalit käydään Georgiassa, mutta niiden vaikutus on kansallinen. Kun panoksena on kongressin molempien kamareiden liukuminen demokraattien haltuun, Kalifornian ja New Yorkin liberaalien vallalla pelottelu voi raahata Trumpin tappiosta pettyneet maaseudun republikaanit takaisin uurnille.
Soundtrack: Elmore James, Stranger Blues.