Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Demokraatit: hyöty irti puoluekokouksesta

Marko Maunula
Blogit Americana 4.9.2012 20:23

Demokraattien puoluekokous alkaa tänään tiistaina Pohjois-Carolinan Charlottessa. Mitä demokraattien pitää saavuttaa kokouksellaan?

Gallupit ovat osoittaneet kisan Valkoiseen taloon olevan tiukka, johdonmukaisesti mielipidetiedusteluiden virhemarginaalin rajoissa. Sekä presidentti Obama että haastaja Mitt Romney ovat esitelleet omia suunnitelmiaan Yhdysvaltain seuraavan neljän vuoden varalle ahkerasti, mutta kisan lopullinen narratiivi ja tematiikka eivät kirkastu kuin vasta molempien puoluekokouksien jälkeen.

Seuraavien kolmen päivän aikana demokraattien pitää yrittää ottaa kontrolli vaalidebattien sisällöstä sekä kristallisoida oma strategiansa yksinkertaiseen, helposti muistettavaan ja hallittavaan muotoon. Obaman ja demokraattien pitää onnistua tekemään vaaleista toisinto vuoden 2008 kisasta, innostamaan puolueen kenttäväen sekä hiomaan vaalikoneistonsa täydelliseksi.

Ensiksikin, Obaman ja demokraattien on kampanjoitava ennen kaikkea George W. Bushia vastaan. Vuonna 2008 Obama ratsasti Bushin vastaisella tyytymättömyydellä Valkoiseen taloon. Vuonna 2012 työllisyystilanne on edelleen kehno, talouskasvu takkuaa ja Euroopastakaan ei tule kuin huonoja uutisia. Obaman joukkueen pitää vakuuttaa amerikkalaiset, että Romneyn presidenttiys ei merkitsisi parempaa vaihtoehtoa, vaan paluuta Bushin vuosien epäonnistuneeseen politiikkaan, pankkien säännöstelyn purkamisesta rikkaiden veroleikkauksiin, sotaisasta ulkopolitiikasta rapistuvaan infrastruktuuriin.

Obaman on myös löydettävä sisäinen rock-tähtensä uudelleen. Vuoden 2008 vaalit eivät tule toistumaan moneen vuosikymmeneen. Neljän vuoden takainen liki pelottava innostus ja hysteria ovat historiaa. Silti, Obama on edelleen erinomainen puhuja ja erittäin karismaattinen henkilö. Hän on viime vuosina maltillistanut puheitaan, pyrkien presidentillisen arvokkaaseen ja maltilliseen puhetyyliin. Nyt hän on jälleen ehdokas, keskellä kiivasta vaalikampanjaa. Hänen on käännettävä nupit uudelleen kaakkoon, sykäytettävä äänestäjiään kuin silloin ennen. Puoluekokouksen päätöspuhe on istuvalle presidentille erittäin tärkeä tilaisuus.

Lopuksi, demokraattien strategistien, piiripamppujen sekä logistiikkagurujen on syytä virittää äänestyspäivän koneistonsa huippukuntoon. Tämän vuoden kisassa itse äänestyspäivän ”get out the vote” -operaatio tulee olemaan ratkaisevan tärkeä. Demokraattien on syytä pitää huoli, että marraskuun 6. päivä jokainen demokraatti raahautuu äänestyspaikalle.

Kisa on tällä hetkellä tasoissa. Demokraatit tarvitsevat onnistuneen puoluekokouksen torjuakseen energisten republikaanien rynnistyksen.

Soundtrack: Drake, Comeback Season.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ei saanut Romney kovin kummoista nostetta republikaanien puoluekokouksesta, hänen puheensa rankattiin myös todella alhaalle:

”Uuden Gallupin mielipidemittauksen mukaan Romneyn puhe oli kehno. Vain 38 prosenttia amerikkalaisista piti sitä ”erinomaisena” tai ”hyvänä”. Yksikään presidenttiehdokas ei ole saanut puheestaan yhtä heikkoa arviota sen jälkeen kun Gallup aloitti kyselyn vuonna 1996.”

Ennakkotietojen mukaan demokraatit tulevat puheissaan ensimmäisenä päivänä vetoamaan puheissaan varsinkin naisäänestäjiin. Mikä on mielestäni erittäin hyvä veto ottaen huomioon monien varsinkin naisten ärsyyntyneisyyden republikaanien viimeaikaisiin ylilyönteihin ja ulostuloihin.

Nyt olisi hyvä paikka iskeä ja demokraatit ovat aloittaneet agressiivisen mainostamisen, kiinnittäen erityisesti huomiota kuinka huono Romney oli luomaan työpaikkoja ollessaan Massachusettsin kuvernööri.

http://www.youtube.com/watch?v=Du30Gy9_zdA&feature=BFa&list=UU1yBKRuGpC1tSM73A0ZjYjQ

Osa presidentti Barak Obaman karismaa on kieltämättä hiipunut neljän vuoden aikana. Alku oli globaalistikin hyvin lupaava hänen esiinnyttyään mm. Kairossa antaen ymmärtää, että maapallon ongelmat laajemminkin häntä kiinnostaisivat. Ilmapiirissä väreili ilmeisesti odotusta jonkinlaisesta kosmopoliittisesta suunnnanäyttäjästä ja henkisestä isästä.

Obama on kuitenkin pahoin juuttunut kiinni USA:n taloudellisiin ongelmiin, jolloinka maailmanparantajan ja sovinnontekijän rooli on hiipunut. Kovin kannustavia ja voimallisia puheitakaan hän ei ole pystynyt globaalisella tasolla enää pitämään. Voisi olettaa kuitenkin, että jos muut kuin amerikkalaiset äänestäisivät tulevaa USA:n presidenttiä, istuva presidentti Obama saisi selvän voiton. Hänessä nähtäisiin kuitenkin turvallinen ja vakaampi johtaja aikana, jolloinka mm. Lähi-Idässä ja Kaakkois-Aasiassa on lisääntyvää epävakautta ja jännitteitä.

Presidentti Obaman olisi suotavaa mahdollisella toisella kaudellaan kohottaa profiilinsa uudelleen kommunikoimaan näyttävämmin ja aktiivisemmin muidenkin maanosien ongelmien kanssa. Kovin kaukana ei liene aika, jolloinka maailman taloudet alkavat jälleen jauhaa tulosta, puristettuaan ensin ilmat turhasta kulutuksesta. Siinä vaiheessa on lupa henkisenkin laman alkaa väistyä hallitun talouskasvun myötä, ja toivottavasti uuden yhteistyökykyisemmän ja järkevämmän suunnan saaneen maapallon pelastua niin sodan kuin luonnon uhkaavilta katastrofeilta.

Mielestäni demokraatit ovat aloittaneet hyvin. Minulle jäi ainakin republikaanien puoluekokouksesta aika vaisu fiilis ja näin myös mielipidemittauksetkin ovat osoittaneet. Tuolta voi seurata jos kiinnostaa, Michelle Obama piti erinomaisen puheen ja tunnelma on ollut inspiroiva:

http://video.msnbc.msn.com/nbc-news/48905052/#48905052

Myös aiempi demokraattipressa Bill Clinton piti erinomaisen sytyttävän ja henkeä nostattavan puheen.
Ja Michelle Obama tunteikkaassaan puheessaan sai monet kyynelehtimään ja hurjasti vuodattamaan iloaan. Näyttää siltä, että näistä presidentinvaaleista tulee kaikkien aikojen hurmoksellisin show maassa, jossa otetaan ilo, suru ja muutkin tunteet irti täysillä, asioissa kuin asioissa tarvittaessa.

Bill Clintonin upeaa puhetta kommentoidaan parhaillaan mediassa. Yllättävän monet kommentaattorit – joukossa on myös Republikaaneja – ovat ilmaisseet kantansa puheeseen tyyliin ”peli on nyt ratkaistu” tai ”hetki jolloin Obama voitti vaalit”.

Ei ehkä ihan niin, mutta kyllä Clinton piti ehkä oman uransa hienoimman puheen ja tuli samalla luoneeksi Demokraattien kampanjalle vahvan merkkipaalun. Paluu loanheitosta takaisin politiikkaan on nyt tehty.

Loanheitosta tullaan jo pikkuhiljaa asioiden äärelle, korostetaan demokraattien ja republikaanien eroa minkälaista Usaa halutaan rakentaa ja kenen joukoissa sinä tosiaan seisot. Clinton oli hyvä, mutta ei peli ratkaistu ole.

Okei tulipas samankaltainen kommentti kuin pinotgris heitti :) Mutta anyway, näinhän se tuntui menevän.