Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Demokraatin tunnustus

Marko Maunula
Blogit Americana 24.9.2012 15:24

Yhdysvaltoihin muuttamisen jälkeen muutuin poliittisesti konservatiivista liberaaliksi – muuttamatta yhtäkään mielipidettäni.

Olen ylpeä kokoomuksen äänestäjä. Sain eteläpohjalaisena kodinperintönä vahvan yrittämisen arvostamisen ja vankan totalitarismin vihan. Kylmässä sodassa kannatin Yhdysvaltoja jo pikkupoikana, enkä voinut ymmärtää, miten solidaarisuuden ja humaanien arvojen puolustajina itseään pitäneet kaverit jostain syystä voivat silti ylistää neuvostoliittolaista totalitarismia.

Äänioikeuden saatuani tiesin välittömästi olevani kokoomuslainen. Olen edelleen puolueuskollinen äänestäjä ja pidän itseäni maltillisena konservatiivina. Käyn kirkossa, metsästän mielelläni ja pidän urheilusta. Uskon yksilönvapauteen ja ihmisen velvollisuuteen pitää itse huolta itsestään, lähimmäisistään ja yhteisöstään.

Toisaalta uskon yhteiskunnan velvollisuuteen tarjota tukiverkon sairaille ja köyhille. Uskon vankasti tasa-arvoiseen ja tehokkaaseen koululaitokseen. Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus hyvään ja kattavaan terveydenhoitoon. Tasa-arvo ei toteudu, ellei jokaisella lapsella ole yhtä hyvä mahdollisuus elää potentiaalinsa mukaan.

Ideologiani tekee minusta maltillisen kokoomuslaisen Suomessa, mutta Yhdysvalloissa sovin parhaiten demokraattisen puolueen maltilliseen tai konservatiiviseen siipeen. Myös republikaanien edesmenneellä, maltillisella Rockefeller-siivellä on lämmin paikka sydämessäni. Poliittinen sankarini on Dwight D. Eisenhower, republikaani.

Näissä vaaleissa aion äänestää Barack Obamaa. Perustelen äänestyspäätöstä konservatiivisin argumentein.

Ehkä paras konservatismin määritelmä ja puolustuspuhe on Edmund Burken vuonna 1790 kirjoittama pamfletti Reflections on the Revolution in France. Burke tuomitsi Ranskan vallankumouksen, puolustaen sen abstraktien ideoiden sijasta konkreettista ja orgaanista yhteiskuntaa, jota eivät hallitse teoreetikot vaan omien alojensa asiantuntujat. Burke puolusti hidasta ja harkittua sosiaalista muutosta, sitoutumista yhteisöön sekä saavutusten ja perinteiden arvostamista.

Valitettavasti Ayn Rand on syrjäyttänyt Edmund Burken republikaanien lempifilosofina. Tämän päivän republikaaninen puolue ei ole, mielestäni, konservatiivinen vaan radikaali liike.

Randilainen atomistinen ultraindividualismi, miljoonien republikaanien militantti anti-intellektualismi, homofobia ja valtion viha eivät ole konservatismia. Uskomus, että markkinat kykenevät ratkaisemaan kaikki ongelmat, on yhtä hölmö kuin uskomus, että valtio kykenee tekemään kaiken puolestasi.

Mitt Romneyn kampanja ajaa mittavia verohelpotuksia korkeimmille tuloluokille. Puolueettomien asiantuntijoiden mukaan tämä vaatisi keskituloisia auttavien verohelpotusten eliminointia. En todellakaan näe, että rikkaiden verotus on Yhdysvaltain suurin talousongelma. Miljonäärit maksavat jo nyt pienempää veroprosenttia kuin keskiluokka. Oma veroprosenttini on korkeampi kuin Romneyn.

Romneyn ohjelma tarjoaa samaa lääkettä talouteen kuin George W. Bushin ohjelma vuodelta 2000: jos leikkaamme rikkaiden verotusta, kaikki korjaantuu itsestään. Lopputulos, kuten muistamme, oli katastrofi. Bill Clintonin budjettiylijäämät kääntyivät massiivisiksi alijäämiksi ja säännöstelyn holtiton purkaminen johti pahimpaan talouskriisiin sitten 1930-luvun syvän laman.

Lisäksi Romneyn ulkopolitiikka pelottaa minua. Romney on osoittanut hinkunsa sapelien kalisteluluun Lähi-idässä, ja hän on viitannut Venäjään Yhdysvaltain pahimpana geopoliittisena vihollisena. Romney on myös luvannut ajaa alas eri valtion toimia voidakseen kustantaa massiiviset budjettilisäykset Yhdysvaltain puolustusvoimille. Hänen visioissaan Yhdysvallat on kuin uusi Preussi: armeija jolla on valtio.

En ole demokraattisen puolueen jäsen, enkä aio hankkia jäsenkirjaa. En myöskään pidä puolueen hihhuliliberaaleista. Jos Dennis Kucinich jollain ihmeellä päätyisi demokraattien presidenttiehdokaaksi, äänestäisin todennäköisesti republikaania. Mutta nyt Obama-Romney kisa on kisa maltillisen liberaalin ja randilaisen idealistin välinen vaali.

Yhdysvaltain ja Euroopan poliittiset erot ovat niin suuret, että suomalainen konservatiivi käy täällä amerikkalaisesta liberaalista. Samaa ovat kertoneet muutamat muutkin suomalaiset, joiden kanssa olen keskustellut politiikasta. Eräs ystävistäni kääntyi perustuslaillisen oikeistopuolueen äänestäjästä kaltaisekseni jonkin sortin demokraatiksi.

Toivon oikeasti, että republikaanisesta puolueesta kehittyisi jälleen Michael OakeshottEdmund Burke-Tory-tyyppinen maltillinen oikeistopuolue. Ehkä reformistit kuten David Brooks, David Frum ja Jeb Bush nousevat vielä valtaan tai kunniaan. Heidän puoluettaan voisin myös minä äänestää.

Soundtrack: Pink Floyd, Bike.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Hauska kirjoitus, kiitoksia!

Kysyisin tässä, mihin lokeroon kolumnisti asettaa The American Conservative-lehden, joka on johdonmukaisesti vastustanut USA:n sotaretkiä ja kansainvälistä sotilaallista läsnäoloa? Mielenkiintoisia näkökulmia löytyy myös moraalikysymysiin ja uskontoon. Burke on siellä arvossaan.

Ehkä paras konservatismin määritelmä ja puolustuspuhe on Edmund Burken vuonna 1790 kirjoittama pamfletti Reflections on the Revolution in France. Burke tuomitsi Ranskan vallankumouksen, puolustaen sen abstraktien ideoiden sijasta konkreettista ja orgaanista yhteiskuntaa, jota eivät hallitse teoreetikot vaan omien alojensa asiantuntujat. Burke puolusti hidasta ja harkittua sosiaalista muutosta, sitoutumista yhteisöön sekä saavutusten ja perinteiden arvostamista.

Kuitenkin juuri Ranskan vallanmumous oli se moottori joka synnytti Amerikan yhdysvallat siinä muodossa kun se on opittu tuntemaan: tosin nyttemmin se on muuttunut demokratian kehdosta joksikin irvokkaaki totalitarismiksi jota se ei enää itsekään tunnista eikä kukaan muukaan juuri kunnioita. Ei voi samanaikaisesti ihannoida liberalismia ja konservatismia. Kirjoittajan pitäisi halveksia Burkea suurena Amerikan ystävänä. Olisko koko Yhdysvaltoja ilman Ranskaa ja sen vallankumousta. Siinäpä pähkinä.

Hei,
Ei minulla nyt edelliseen lisättävää tai kommenttiakaan. Mutta haluan kovasti kiitellä erittin kiinnostavista bloggauksista, niin tästä kuin monista monista muista aikaisemmista. kiitos!

Kiitos kaikille palautteesta.

Fantomen: amerikkalainen isolationism-konservatismi elää vielä, mutta suhteellisen pienissä piireissä. Tämän ajattelutavan tunnetuimmat edustajat lienevät Pat Buchanan sekä Ron Paul. The American Conservative on eräs älykkään konservatismin tärkeitä foorumeita, ja sen lukeminen tarjoaa aina hyvän muistutuksen, että konservatiivinen älymystö ei ole kuollut.

neokant: Yhdysvaltain vallankumous tapahtui noin vuosikymmenen ennen Ranskan vallankumousta, ja jos joku muokkasi toista, niin eiköhän se ollut ennemminkin Yhdysvallat joka tässä suhteessa inspiroi Ranskaa. Tosin, Ranskan antama sotilaallinen apu oli tärkeää Yhdysvaltojen itsenäistymiselle, itse taistelujen aikaan. Molemmat vallankumoukset olivat valistusajan ideoiden inspiroimia tapahtumia, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Amerikkalaiset taistelivat vanhojen englantilaisten oikeuksiensa (edustus parlamentissa, oikeus äänestää omasta verotuksestaan, vallan paikallistaminen yhteisöjen tasolle) puolesta, kun taas ranskalaisilla oli uusi, laajempi käsityksensä uudesta ja ihanteellisesta yhteiskuntamallista. Edmund Burke uskoi vahvasti, että Iso-Britannian pitäisi antaa amerikkalaisten mennä menojaan. Hän ymmärsi Yhdysvaltain vallankumousta, mutta tuomitsi ranskalaisen version kovin sanoin.

JoeCairo: kiitos!

Onkos siinä mitään kummallista, kun Tea Party on ajanut viimeisetkin maltilliset Uuden Englannin republikaanisenaattorit (Lincoln Chafee lähti jo aiemmin ja nyt taitaa luopua Susan Collins vai oliko se Olympia Snowe?) pois senaatista, pohjimmiltaan ideologisesti samanmoinen valitaan puolueen presidenttiehdokkaaksi?

Säälin USAlaisia: he ansaitsevat parempia vaihtoehtoja kuin mitä nyt on tarjolla eli Obama tai Romney.

Kiitokset Maunulalle korjauksesta, näinhän se oli Yhdysvaltojen vapaussota oli ennen Ranskan vastaavaa tietenkin. Kuitenkin Burkekin varmasti toivoi että Yhdysvalloista olisi tullut enemmän Britannian kaltainen perustuslaillinen monarkia eikä liittovaltio?

Mutta noin niin kuin ylipäätänsä on minusta vaikea olla sekä liberalisti että konservatisti. Asia on vähän sama jos olisi samaan aikaan ateisti ja uskovainen. Mutta nämä yhteiskuntafilosofiset kysymykset noin niin kuin ylipäätänsäkään eivät ole yksinkertaisia.

Mielenkiintoinen kirjoitus.
Se, että perinteinen suomalainen kokoomuslainen vastaa ajatusmaailmaltaan USA:ssa demokraattia kertoo siitä, että koko amerikkalainen poliittinen kenttä on oikeistolainen tai äärioikeistolainen.
Takana on syvälle amerikkalaisiin juurtunut perinteinen aavistelu, että vasemmistolaiset haluavat vain viedä minun tavarat, rahat ja omaisuuden. Jopa liittovaltion koetaan edustavan jotain vihattavaa sosialismia.
Suomalaiset vasemmistoliittolaiset tippuisivat amerikkalaisen poliittisen kentän ulkopuolelle, kuten myös vihreät Greenpeace-osastoon, ja FBI:n seurantaan molemmat.

USA:ssa pahimpia republikaanien kannatuksen alentajia lienevät republikaanit itse.

”Jos lentokoneessa tapahtuu tulipalo, ei ole mitään pakopaikkaa. Lisähappea ei saa mistään, koska ikkunoita ei saa auki. En todellakaan tajua, miksi niitä ei saa avattua. Se on todellinen ongelma, siksi lentäminen on todella vaarallista.”
(Mitt Romneyn puheesta varainkeruutilaisuudessa.)

Äänestäessä joutuu aina tekemään arvauksia mitkä polittiset avaukset ovat vain vaaleja varten ja mitkä hyvät aikomukset jäävät toteuttamatta reunaehtojen tehdessä niistä mahdottomia.

Päättäjän tahto tehdä päätöksiä lienee samanlaista kuin nälkä Tuntemattomassa: ”Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.”

Oikeasti en usko, että kummankaan ehdokkaan politiikka olisi muuta kuin reaktiivista sätkimistä. Taidan olla pahasti kyynistymässä :(

Mistäpäin Etelä-Pohjanmaata olet lähtöisin, Maunula?

Kuten jo mainittu, mielestäni teidän pitäisi arvostella Obamaa ja Rommista puolueettomammin: nimittäin Obama-myönteisyys paistaa turhankin suuresti tekstistänne. Myös Obama on sanonut, että Venäjä on edelleen Yhdysvaltain ykkösvihollinen eikä se ole mielestäni mikään salaisuus. Sitä paitsi poliitikkojen puheet eivät aina edusta heidän todellista ajatusmaailmaa — itse asiassa puheet voivat toisinaan olla jopa päinvastaisia todellisista aikeista tai lopullisista teoista.

Aino Randia henkilönä ei tulisi saattaa huonoon valoon, vaikka hänen aatesuuntansa, objektivismin, seuraajista mätiä omenia löytyisikin. Aino oli vallankumouksellinen edelläkävijä. Yhdelle suomalaiselle: Roni Pauli olisi ollut jämpti presidenttiehdokas, mutta hänen tuomat muutosehdotukset lienevät liian iso pala purtavaksi yhdellä haukulla. Otetaan sitten Ombbu.

Mistäpäin Etelä-Pohjanmaata olet lähtöisin, Maunula?

Kuten jo mainittu, mielestäni teidän pitäisi arvostella Obamaa ja Rommista puolueettomammin: nimittäin Obama-myönteisyys paistaa turhankin suuresti tekstistänne. Myös Obama on sanonut, että Venäjä on edelleen Yhdysvaltain ykkösvihollinen eikä se ole mielestäni mikään salaisuus. Sitä paitsi poliitikkojen puheet eivät aina edusta heidän todellista ajatusmaailmaa — itse asiassa puheet voivat toisinaan olla jopa päinvastaisia todellisista aikeista tai lopullisista teoista.

Aino Randia henkilönä ei tulisi saattaa huonoon valoon, vaikka hänen aatesuuntansa, objektivismin, seuraajista mätiä omenia löytyisikin. Aino oli vallankumouksellinen edelläkävijä. Yhdelle suomalaiselle: Roni Pauli olisi ollut jämpti presidenttiehdokas, mutta hänen tuomat muutosehdotukset lienevät liian iso pala purtavaksi yhdellä haukulla. Otetaan sitten Ombbu.

USA:n viimeisin todella liberaali presidentti on ollut Richard Nixon (jos Ford jätetään arvioista pois). Häneen verrattuna Obama on konservatiivi. Marraskuun vaaleissa äänestäjillä on valittava kaksi poliittista suuntaa jossa toista edustaa huijaripuolue Demokraatit ja toista vihan ja pelon puolue Republikaanit.

Ei käy Maunulaa kateeksi. Tarvitaan omantunnon ohitusleikkaus jos uskoo että Obama ja demokraatit kykenevät tekemään USA:sta aidosti kansalaisistaan välittävän kansalaisyhteiskunnan – uudestaan. Tänään demokraattinen puolue on kaikesta värikirjoistaan huolimatta hyvintoimeentulevan ylemmän keskiluokan puolue. Alemmille sosiaaliryhmille puolueella ei ole tarjottavanaan muuta kuin latteita lupauksia ja säälittäviä iskulauseita.

”Uskon yksilönvapauteen ja ihmisen velvollisuuteen pitää itse huolta itsestään, lähimmäisistään ja yhteisöstään.”

Juuri näitä perusamerikkalaisia latteuksia joihin vetoamalla maassa voidaan harjoittaa sellaista talous- ja sosiaalipolitiikkaa joka takaa nykyisen kaaoksen. Jos jätettäisiin Maunula joskus tuo jargon sivuun ja katsotaan tulokset. Niiden mukaan vain 20% amerikkalaisista on hyötynyt nykyisestä politiikasta jota tukee molemma tyhjänpäiväiset puolueet.

USA:n kohtaloksi näyttääkin muodostuvan nuo myytit joihin kansalaisista liian moni uskoo yhä. Tänään USA:n teollisuus työllistää vähemmän ihmisiä kuin suuren laman aikaan juuri ennen Pearl Harboria.

http://www.counterpunch.org/2012/09/24/who-will-create-more-jobs-romney-or-obama/

” What is even more stunning is that employment in the manufacturing sector today is almost half a million people smaller than the 12.1 million employed by the manufacturing sector in January 1, 1941, eleven months before Japan bombed Pearl Harbour, even though the current U.S. population exceeds that of 1941 by 152 million people!”

HaMi: ”Se, että perinteinen suomalainen kokoomuslainen vastaa ajatusmaailmaltaan USA:ssa demokraattia kertoo siitä, että koko amerikkalainen poliittinen kenttä on oikeistolainen tai äärioikeistolainen.”

Äärioikeistolainen tuossa yhteydessä toki tarkoittanee ääriliberaalia, ei mitään perinteistä eurooppalaista ”äärioikeistolaisuutta” (kansallissosialismia), joka oli poliittisesti ja taloudellisesti lähempänä vasemmistoa. Republikaanit ovat tällä hetkellä todella oikealla, libertaarissa mielessä. USA:ssa vasemmisto ei ole koskaan oikein lyönyt läpi, onko se paha juttu vai siunaus, jäänee jokaisen oman arvion varaan. Mutta ei USA tarvitse nykyistä suurempaa valtiota yhtään enempää kuin Eurooppakaan, valtio on jo nyt paisunut aivan liiaksi.

Olen niitä joiden mielestä eri maat vaativat erilaisia ratkaisuja. Siksi se että kaikki (hyvin monet) eurooppalaiset ovat ’automaattisesti’ ja ilman mietintää demokraattien/Obaman kannalla on ärsyttävää.

disclosure: Suomessa monesti kannatin vihreitä. Piraatit ois aika lähellä sydäntä tätä nykyä. USAssa republikaanit sykähdyttää enemmän; talouden oikaiseminen ja tasapainottaminen on minulle tärkein asia tällä hetkellä: Romneylla on kyky hoitaa liittovaltion talous vakaalle pohjalle, Obaman kykyyn/haluun en tässä asiassa luota.

Sata vuotta sitten Yhdysvallat oli huomattavan liberaali yhteiskunta konservatiiviseen Eurooppaan verrattuna. Kun eurooppalaiset sitten tuhoisten ideologien innoittamina kävivät kaksi maailmansotaa, niin vanhasta ajasta ei paljon jäänyt. Aineelliset tuhot paikattiin, mutta suuri osa maanosamme henkisestä perinnöstä hylättiin korjauskelvottomana.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat olikin yllättäen Euroopasta selvästi oikealla, ja on ollut sen jälkeen. Kuitenkin Yhdysvallat, sen periaatteet ja kansan mielenlaatu, ei ollut paljon muuttunut. Eurooppa oli muuttunut lähes tunnistamattomaksi.

Ajan myötä uusi tilanne muuttuu normaaliksi ja vanha unohtuu. Niinpä Euroopassa voidaan taas hyvillä mielin kauhistella amerikkalaisten yhteiskuntaa, ja naureskella heidän tyhmille ideoille. Vasemmalta katsottuna tällä kertaa.

@samooja, miksi uskot, että ”Romneylla on kyky hoitaa liittovaltion talous vakaalle pohjalle”? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn.

Ihan mielenkiintoinen tunnustus, mutta Marko: et sinä sieltä valloista Suomen Kuvalehteen kirjoittelemalla vaalitulokseen voi vaikuttaa yhtikäs mitään. Siksi olisikin ihan itsellesi kuten myös lukijoille hedelmallisempää koettaa asettua pikemminkin viileän havainnoitsijan kuin vaalipropagandistin rooliin. Jäitä hattuun, kuten tämä blogaus jo viittaakin.

”Romneyn ohjelma tarjoaa samaa lääkettä talouteen kuin George W. Bushin ohjelma vuodelta 2000: jos leikkaamme rikkaiden verotusta, kaikki korjaantuu itsestään. Lopputulos, kuten muistamme, oli katastrofi.”

On totta, että liittovaltion menokehitys ei pysynyt GWB:n kaudella minkäänlaisessa kontrollissa. Muilta osin Bushilla ei ole osaa eikä arpaa nykyiseen talouskurimukseen ja USA:n velkavuorikin oli Bushin kauden lopulla pelkkä kalpea varjo nykytilanteesta. USA on velkaantunut Obaman vajaan neljän presidenttivuoden aikana pahemmin kuin Bushin koko kahdeksan vuoden presidenttikauden aikana yhteensä. Nykyinen katastrofi on siis pikemminkin Obaman kuin Bushin aikaansaannosta. En käsitä, miksei se näy selkeämmin vaaliasetelmissa, jotka ovat joitakin nykäyksiä lukuunottamatta junnanneet paikoillaan siitä lähtien, kun Romney sinetöi Republikaanien presidenttiehdokkuuden. Presidentin suoriutumisella ei näytä olevan mitään merkitystä, kunhan hän on muuten vain mukava kaveri. Anteeksi vain, mutta en oikeastaan keksi missä Obama olisi suorastaan onnistunut presidenttinä.