Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Demokraatin tunnustus

Blogit Americana 24.9.2012 15:24
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Yhdysvaltoihin muuttamisen jälkeen muutuin poliittisesti konservatiivista liberaaliksi – muuttamatta yhtäkään mielipidettäni.

Olen ylpeä kokoomuksen äänestäjä. Sain eteläpohjalaisena kodinperintönä vahvan yrittämisen arvostamisen ja vankan totalitarismin vihan. Kylmässä sodassa kannatin Yhdysvaltoja jo pikkupoikana, enkä voinut ymmärtää, miten solidaarisuuden ja humaanien arvojen puolustajina itseään pitäneet kaverit jostain syystä voivat silti ylistää neuvostoliittolaista totalitarismia.

Äänioikeuden saatuani tiesin välittömästi olevani kokoomuslainen. Olen edelleen puolueuskollinen äänestäjä ja pidän itseäni maltillisena konservatiivina. Käyn kirkossa, metsästän mielelläni ja pidän urheilusta. Uskon yksilönvapauteen ja ihmisen velvollisuuteen pitää itse huolta itsestään, lähimmäisistään ja yhteisöstään.

Toisaalta uskon yhteiskunnan velvollisuuteen tarjota tukiverkon sairaille ja köyhille. Uskon vankasti tasa-arvoiseen ja tehokkaaseen koululaitokseen. Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus hyvään ja kattavaan terveydenhoitoon. Tasa-arvo ei toteudu, ellei jokaisella lapsella ole yhtä hyvä mahdollisuus elää potentiaalinsa mukaan.

Ideologiani tekee minusta maltillisen kokoomuslaisen Suomessa, mutta Yhdysvalloissa sovin parhaiten demokraattisen puolueen maltilliseen tai konservatiiviseen siipeen. Myös republikaanien edesmenneellä, maltillisella Rockefeller-siivellä on lämmin paikka sydämessäni. Poliittinen sankarini on Dwight D. Eisenhower, republikaani.

Näissä vaaleissa aion äänestää Barack Obamaa. Perustelen äänestyspäätöstä konservatiivisin argumentein.

Ehkä paras konservatismin määritelmä ja puolustuspuhe on Edmund Burken vuonna 1790 kirjoittama pamfletti Reflections on the Revolution in France. Burke tuomitsi Ranskan vallankumouksen, puolustaen sen abstraktien ideoiden sijasta konkreettista ja orgaanista yhteiskuntaa, jota eivät hallitse teoreetikot vaan omien alojensa asiantuntujat. Burke puolusti hidasta ja harkittua sosiaalista muutosta, sitoutumista yhteisöön sekä saavutusten ja perinteiden arvostamista.

Valitettavasti Ayn Rand on syrjäyttänyt Edmund Burken republikaanien lempifilosofina. Tämän päivän republikaaninen puolue ei ole, mielestäni, konservatiivinen vaan radikaali liike.

Randilainen atomistinen ultraindividualismi, miljoonien republikaanien militantti anti-intellektualismi, homofobia ja valtion viha eivät ole konservatismia. Uskomus, että markkinat kykenevät ratkaisemaan kaikki ongelmat, on yhtä hölmö kuin uskomus, että valtio kykenee tekemään kaiken puolestasi.

Mitt Romneyn kampanja ajaa mittavia verohelpotuksia korkeimmille tuloluokille. Puolueettomien asiantuntijoiden mukaan tämä vaatisi keskituloisia auttavien verohelpotusten eliminointia. En todellakaan näe, että rikkaiden verotus on Yhdysvaltain suurin talousongelma. Miljonäärit maksavat jo nyt pienempää veroprosenttia kuin keskiluokka. Oma veroprosenttini on korkeampi kuin Romneyn.

Romneyn ohjelma tarjoaa samaa lääkettä talouteen kuin George W. Bushin ohjelma vuodelta 2000: jos leikkaamme rikkaiden verotusta, kaikki korjaantuu itsestään. Lopputulos, kuten muistamme, oli katastrofi. Bill Clintonin budjettiylijäämät kääntyivät massiivisiksi alijäämiksi ja säännöstelyn holtiton purkaminen johti pahimpaan talouskriisiin sitten 1930-luvun syvän laman.

Lisäksi Romneyn ulkopolitiikka pelottaa minua. Romney on osoittanut hinkunsa sapelien kalisteluluun Lähi-idässä, ja hän on viitannut Venäjään Yhdysvaltain pahimpana geopoliittisena vihollisena. Romney on myös luvannut ajaa alas eri valtion toimia voidakseen kustantaa massiiviset budjettilisäykset Yhdysvaltain puolustusvoimille. Hänen visioissaan Yhdysvallat on kuin uusi Preussi: armeija jolla on valtio.

En ole demokraattisen puolueen jäsen, enkä aio hankkia jäsenkirjaa. En myöskään pidä puolueen hihhuliliberaaleista. Jos Dennis Kucinich jollain ihmeellä päätyisi demokraattien presidenttiehdokaaksi, äänestäisin todennäköisesti republikaania. Mutta nyt Obama-Romney kisa on kisa maltillisen liberaalin ja randilaisen idealistin välinen vaali.

Yhdysvaltain ja Euroopan poliittiset erot ovat niin suuret, että suomalainen konservatiivi käy täällä amerikkalaisesta liberaalista. Samaa ovat kertoneet muutamat muutkin suomalaiset, joiden kanssa olen keskustellut politiikasta. Eräs ystävistäni kääntyi perustuslaillisen oikeistopuolueen äänestäjästä kaltaisekseni jonkin sortin demokraatiksi.

Toivon oikeasti, että republikaanisesta puolueesta kehittyisi jälleen Michael OakeshottEdmund Burke-Tory-tyyppinen maltillinen oikeistopuolue. Ehkä reformistit kuten David Brooks, David Frum ja Jeb Bush nousevat vielä valtaan tai kunniaan. Heidän puoluettaan voisin myös minä äänestää.

Soundtrack: Pink Floyd, Bike.