”Amerikan vaarallisin mies” – kylmän sodan likainen peli sai Daniel Ellsbergin toimimaan omaa hallintoaan vastaan
Pentagonin papereiden vuotaja oli keskeinen henkilö tapahtumissa, jotka johtivat Yhdysvaltain historian ehkä vakavimpaan poliittiseen skandaaliin.
Daniel Ellsberg, Pentagonin papereiden vuotaja, kuoli perjantaina 16.6. Hän oli tärkeä katalyytti tapahtumille, jotka lopulta johtivat presidentti Richard Nixonin eroon sekä Yhdysvaltain historian ehkä vakavimpaan poliittiseen skandaaliin.
Taloustieteiden tohtori Ellsberg työskenteli Yhdysvaltojen hallintoa lähellä olevassa sekä pitkälti puolustuskysymyksiin keskittyneessä Rand Corporationissa. 1960-luvulla hän palveli myös Yhdysvaltain puolustusministeriössä sekä ulkoministeriössä, keskittyen pitkälti Vietnamin sodan ongelmiin ja hallintoon.
Vuonna 1967 Ellsberg osallistui niin sanottujen Pentagonin papereiden kirjoittamiseen. Puolustusministeri Robert McNamara kokosi työryhmän laatimaan salaisen raportin Yhdysvaltojen sotilaallisista sekä poliittisista toimista Vietnamissa vuosina 1945–1967.
Kaksivuotinen Vietnamin työkeikka sekä Pentagonin paperit -projekti tekivät Ellsbergista Vietnamin sodan vastustajan. 1970-luvun alussa hän ryhtyi vuotamaan papereita sotaa vastustaville politiikoille ja toimittajille, ja kesäkuussa 1971 New York Times ryhtyi julkaisemaan niitä sivuillaan.
Ellsbergin tietovuodot raivostuttivat Nixonia ja osaltaan puskivat hallintoa Watergateen huipentuneisiin likaisiin operaatioihin. Valkoisen talon likaisiin operaatioihin erikoistuneet G. Gordon Liddy ja E. Howard Hunt murtautuivat Ellsbergin psykiatrin toimistoon syyskuussa 1971, etsien materiaalia jonka avulla he voisivat vahingoittaa Ellsbergin mainetta.
Murto osaltaan vakuutti oikeusistuimet hylkäämään Ellsbergin vastaiset syytteet. Hänen uransa koki kolhun, mutta Ellsberg seurasi läpi elämänsä omaatuntoaan enemmän kuin rahaa, valtaa, tai henkilökohtaista turvallisuutta.
Ellsbergista kehittyi 1970-luvulla amerikkalaisen moraalisen keskustelun ukkosenjohdatin. Vietnamin sodan vastustajille hän oli totuuden airut, joka osoitti hallinnon valehtelun sekä sodan moraalittomuuden. Sodan kannattajat tuomitsivat Ellsbergin maanpetturina sekä kommunistien agenttina. Henry Kissinger kutsui Ellsbergia ”Amerikan vaarallisimmaksi mieheksi”.
Miehen selkeä ja mustavalkoinen moraalinen koodisto ei mahtunut kivutta kylmän sodan poliittiseen kulttuuriin. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpailu poliittisesta ja sotilaallisesta vallasta oli likaista peliä, joka puski Ellsbergin toimimaan maansa hallintoa vastaan.
On kiehtovaa peilata kylmän sodan monimutkaista etiikkaa Ellsbergin persoonan sekä toimien kautta. Aniharva voi epäillä hänen vakaumustaan ja vilpittömyyttään. Mitä Vietnamin sotaan ja presidentti Lyndon B. Johnsonin hallinnon valehteluun tulee, Ellsberg näyttää olleen oikeassa.
Toisaalta, Ellsberg altisti itsensä syytöksille omahyväisestä moraalisesta absolutismista, jossa ei ollut tilaa strategisille salailuille – ei edes maailmassa, jossa demokraattiset valtiot olivat jatkuvassa kamppailussa totalitarismia vastaan.
Myöhemmin Ellsbergin omatunto ohjasi hänet puolustamaan Edward Snowdenia. Ellsberg vertasi Yhdysvaltojen tiedustelua Stasiin ja puolusti Snowdenin pakoa ulkomaille. Mitä vapaaseen tiedonvälitykseen, ihmisten yksityisyyteen ja maan turvallisuuteen tuli, Ellsberg seisoi tiedonvälityksen ja yksityisyyden puolella.
Soundtrack: Randy Newman, Texas Girl at the Funeral of Her Father