Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Colorado ja tapahtumien traaginen kulku

Blogit Americana 23.7.2012 18:16
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Nyt kun Coloradon traagisen Batman-ammuskelun mediamyrsky on laantumassa, on ikävä havaita että huumorilehti The Onion tarjoaa ehkä parhaan analyysin amerikkalaisten reaktiosta tragediaan.

”Ikävä sanoa, mutta me amerikkalaiset olemme jo eksperttejä näissä asioissa,” The Onion kirjoittaa kuvitteellisen kommentoijan suulla: ”Media-spottien määrä Aurora, Coloradon asukkaista itkemässä ja shokissa vastaa melko hyvin tilanteen vaatimaa standardia. Vaatimukset, että tapahtumaa ei saa politisoida alkavat hetimiten, mutta huomiseen iltapäivään mennessä keskustelu tapahtuneesta on jo politisoitunut.”

”Kansakunnan mukaan vaatimukset rauhallisesta ja tasapuolisesta debatista koskien aseiden roolia amerikkalaisessa yhteiskunnassa alkoivat aikataulun mukaisesti, ja ne jatkunevat noin seuraavan viikon. Silti, amerikkalaiset painottavat, keskustelu pian karkaa käsistä eikä johda mihinkään rakentavaan. Amerikkalaiset myöntävät olevansa ’läpikotaisin kauhuissaan’ tästä tietämyksestä,” The Onion kirjoittaa.

Niin traagista kuin se onkin, The Onion on täysin oikeassa. Uutisointi ja kansakunnan reaktiot noudattavat näissä tragedioissa hirvittävää ja täysin ennustettavaa formulaa.

Ensimmäiset uutiset pysäyttävät kansakunnan televisioiden ääreen. Uteliaisuus, kauhu, myötäeläminen, ja raivo vellovat kansakunnan mielissä ensimmäisen vuorokauden. Kun tapahtumien luonne on selviämässä, kaapelikanavat aloittavat kyynelpornon, poimien yksittäisiä traagisia tarinoita tapahtuman ytimestä.

Seuraavaksi nousevat ääneen poliittisesti motivoituneet kommentaattorit. Aseiden saantia pitää rajoittaa! Ei, tämä ei ole aseiden vaan mielipuolen tekosia! Molemmat osapuolet tunkevat ideologisesti värittyneitä tutkimuksia väitteidensä tueksi ja keskustelu muuttuu huutamiseksi.

Osa kommentaattoreista syyttää mielenterveyshoidon huonoa tasoa, yhteiskunnan kovuutta, ja yksinäisyyttä, kun taas toisille tapahtunut on elokuvien, videopelien ja huumeiden syytä.

Huuto hiljentyy väsymyksen myötä, ja uutinen siirtyy, uusien tapahtumien ja yleisen kyllästymisen myötä, lehtien sisäsivuille ja televisio-uutisten lyhyisiin spotteihin. Muutaman viikon päästä kansakunta on pitkälti sivuuttanut tapahtuneen.

Me tykkäämme kauhistella ja etsiä tapahtumille helppoja syyllisiä omasta lempi-mörköjen listasta (aseet, elokuvat, pelit, huumeet, yleinen jumalattomuus, kuolemantuomion tarpeessa olevat yksittäiset hullut, kylmä oikeistolainen yhteiskunta, huono terveydenhoito, amerikkalaisen perheen kriisi). Silti, oikea ja rakentava keskustelu katoaa yleiseen kakofoniaan, ja kuppikunnat käyttävät kriisiä hyväkseen ajaakseen omia tarkoitusperiään. Kuppikunnat ovat myös erittäin pieniä. Yhteiskunnan kovuudesta ja huonosta terveydenhuollosta huolissaan olevat sekulaarit liberaalit halveksivat ja pilkkaavat yhteiskunnan kovuudesta ja huonosta terveydenhuollosta huolissaan olevien kristittyjen ehdotuksia kansalaisten arvomaailman parantamiseksi – ja päinvastoin.

Kaiken huutamisen ja mediahuomion keskellä surevat perheet hautaavat lähimmäisensä, vammautuneet oppivat elämään uudelleen, ja Auroran kaupunki yrittää päästä jälleen arjesta kiinni. Mutta mitä me tapahtuneen myötä oikeasti opimme väkivallan syistä ja sen ehkäisystä? Mitä me olemme oppineet laillisten aseiden saatavuuden vaikutuksesta väkivallan määrään? Onko massamurhien määrä tilastollisesti oikeasti kasvussa, ja jos, niin mitä me voimme tehdä kasvun pysäyttämiseksi? Kuinka paljon me olemme valmiita tekemään, niin yksilöinä kuin yhteiskuntana, asioiden korjaamiseksi?

Vastausten saaminen, tai edes rehellinen etsiminen, on selvästi liikaa pyydetty.

Soundtrack: Hiljainen hetki Auroran uhrien muistoksi.