Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Clint Eastwood, presidentti Obama, ja Amerikan poikkeuksellisuus

Blogit Americana 10.2.2012 15:37
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Viime sunnuntain Super Bowlin puhutuin mainos oli Clint Eastwoodin Chrysler-mainos: ”Halftime in America.”

Romanttisen kuvakielen ja musiikin sävyttämässä monologissa Clint puhuu Amerikan vaikeuksista ja voitoista, sen kyvystä vastata haasteisiin yhtenäisenä ja voimakkaana kansakuntana. ”Tätä maata ei tyrmätä yhdellä iskulla,” Clint sanoo: ”Me nousemme taas ylös, ja kun me nousemme, muu maailma kuulee moottoreidemme jylinän.”

Mainos on pitkä mutta melko tavanomainen Amerikka-paatoksessaan, mutta se on tehokas. Mainos näyttää myös enemmän patrioottiselta Amerikan ylistykseltä kuin yritykseltä myydä Chryslereita.

Karl Rove, presidentti George W. Bushin poliittinen takapiru, hyökkäsi alkuviikosta mainosta vastaan. Rove uskoi sen olevan veronmaksajien rahoilla tehty mittava Obaman vaalimainos.

Miksi Rove pillastui yhdestä mainoksesta? Miten yksi automainos voi olla korkean profiilin poliittisen operoijan kritiikin kohde?

The New Republic -lehdessä Jonathan Cohn analysoi uskottavasti, että Roven kommentti heijasti republikaanien pelkoa, että Obama ja demokraatit ovat varastamassa republikaanien vanhan viestin. Rove pelkää, että demokraatit yrittävät siepata käsitteen nimeltä ”American exceptionalism.”

Uskomus Yhdysvaltain poikkeuksellisuuteen on vanha käsite. Se perustuu ideologis-uskonnolliseen vakaumukseen, että Yhdysvallat on poliittisesti, kulturaalisesti, historiallisesti, ja taloudellisesti täysin uniikki valtio, jonka historia ja nykyisyys eivät ole tulkittavissa samoilla metodologisilla oletuksilla joita me käytämme muiden valtioiden analysoimiseen.

Paradoksaalisesti termi ”Amerikan poikkeuksellisuus” on Josef Stalinin keksimä sanapari. Hän käytti termia kritisoidakseen amerikkalaisia kommunisteja, jotka puhuivat omasta poikkeuksellisesta tiestään kommunismiin. Stalin pilkkasi amerikkalaisia, jotka luulivat olevansa marxilaisten historian lainalaisuuksien ulkopuolella.

Termi jäi elämään, mutta muuttuneessa muodossa. Sittemmin erityisesti republikaaniset politiikot ovat käyttäneet sitä satunnaisesti demokraattien mätkimiseen. Tämä on ollut tehokas ase, joka on hyödyntänyt metapoliittisia käsityksiä oikeiston ja vasemmiston eriävistä tulkinnoista koskien Yhdysvaltojen olemusta.

Historiallisesti monet vasemmistolaiset ovat katsoneet Eurooppaan, painottaen Yhdysvaltojen kytköksiä vanhan mantereen poliittisiin ja kulturaalisiin perinteisiin. He ovat ihailleet eurooppalaista sosiaalidemokratiaa, katsoneet omaa maataan, ja kysyneet: ”miksei meilläkin?”

Oikeistolaiset ovat katsoneet Yhdysvaltoja enemmän amerikkalaisen poikkeuksellisuuden vinkkelistä. He uskovat Yhdysvaltain uniikkiin missioon ja kulttuuriin. Heidän Amerikkansa poikkeaa täysin muusta maailmasta, ja kaikki yritykset tehdä Yhdysvalloista enemmän Euroopan kaltainen ovat hirvittäviä syntejä. Eräs yleisimpiä republikaanien Obama-kritiikin ilmentymiä on lause: ”Hän yrittää tehdä meistä eurooppalaisia!”

(Paradoksaalisesti, Euroopassa ennen kaikkea telaketjuvasemmisto näyttää uskovan Yhdysvaltain poikkeuksellisuuteen, mutta heidän Amerikkansa on, luonnollisesti, kaiken pahan alku ja juuri.)

Presidentti Obama itse on puhunut Yhdysvaltain poikkeuksellisuudesta enemmän kuin yksikään aikaisempi presidentti. Jo vaalikampanjansa aikaan hän sanoi Yhdysvaltain olevan poikkeuksellinen kansakunta, jossa eurooppalaiset ratkaisut ja mallit eivät välttämättä toimi. Virassaan Obama on toistuvasti puhunut Yhdysvaltain erityisestä missiosta ja luonteesta, joka erottaa sen muista kansakunnista. Obama on esitellyt positiivisen, muuhun maailmaan sitoutuneen ja sitä arvostavan version amerikkalaisesta poikkeuksellisuudesta.

Rove on terävä poliittinen operaattori, ja hän ymmärtää republikaanien monopolin sloganiin olevan vaarassa. Viesti Yhdysvaltain poikkeuksellisuudesta kuulostaa poikkeuksellisen uskottavalta, kun se tulee afroamerikkalaisen presidentin suusta – vaikka hän olisikin demokraatti. Republikaaneja pelottaa, että he eivät voi enää esitellä itseään ”oikeampina” amerikkalaisina.

Lee Greenwood, God Bless the USA.