Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Chuck Hagel – liian pehmeä puolustusministeriksi?

Marko Maunula
Blogit Americana 18.2.2013 18:10

Paperilla Chuck Hagel näyttää liki täydelliseltä konservatiiviselta republikaanilta. Silti monet republikaanit eivät halua hänestä puolustusministeriä. Miksi?

Hagelin ura on kuin amerikkalaisen unelman kiteytymä. Hän palveli Vietnamissa, haavoittuen kahdesti ja ansaiten useita kunnianosoituksia sotasaavutuksistaan. Vietnamin jälkeen Hagel päätti opintonsa ja loi uran sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, palvellen veteraanien etuja ajavassa Veterans’ Administrationissa, presidentti Ronald Reaganin kaudella.

Julkisen sektorin jälkeen Hagel siirtyi menestyksekkäästi liike-elämään. Hän oli eräs Vanguard Cellular -teleoperaattori-firman perustajista. Työura firmassa teki hänestä miljonäärin, ja vuonna 1996 Hagel hyppäsi politiikkaan. Hän edusti Nebraskaa senaattorina vv. 1997-2009.

Senaatissa Hagel todisti olevansa vankka konservatiivi. Hän toistuvasti äänesti julkisia menoja kasvattavia lakialoitteita vastaan. Hagel tuki veroleikkauksia, Patriot Act -tiedonhankintalakia sekä toista Irakin sotaa. Konservatiiviset etujärjestöt säännöllisesti antoivat Hagelille korkeat arvosanat.

Nyt jotkut Hagelin puoluetoverit yrittävät kampittaa Hagelin nimityksen Obaman hallituksen uudeksi puolustusministeriksi. Miehen konservatiiviset bona fidet eivät ole heille kylliksi. Miksi jotkut republikaanit vierastavat puoluetoveriaan?

Joidenkin republikaanien mielestä Hagel on liian sovitteleva ja pehmeä vastaamaan Yhdysvaltain turvallisuudesta. Vietnamin sotakeikka ei tehnyt Hagelista pasifistia, mutta hänen kynnyksensä sodanjulistukseen on korkealla. Hagel tuki Irakin sotaa pitkin hampain, mutta hänestä kehittyi nopeasti sodan kärkevä kriitikko. Vuonna 2007 hän liittoutui demokraattisten kollegoidensa kanssa ja vaati Yhdysvaltain joukkojen nopeaa kotiuttamista Irakista.

Iranin ydinaseohjelman suhteen Hagel on suosinut diplomatiaa. Hän ei pidä sotaa tässä vaiheessa varteenotettavana vaihtoehtona, ja hän on jopa kritisoinut jyrkimpia Iranin vastaisia taloussanktioita. Hagel haluaa suoria neuvotteluja sekä Iranin että terroristijärjestö Hamasin kanssa.

Ehkä vakavin syyte on koskenut Hagelin suhtautumista Israeliin. Hagel on kritisoinut äänekkäästi ns. juutalaista lobbya. Hänen mielestään Yhdysvaltain pitäisi ajaa Yhdysvaltojen, ei Israelin, etujen mukaista politiikkaa Lähi-Idässä.

Kriitikot ovat myös mätkineet Hagelia 1990-luvun homofobisesta lausunnosta. Lisäksi monet haukat vierastavat Hagelin halua leikata Pentagonin budjettia. Hän haluaa tuoda myös Yhdysvaltain sotavoimat viime vuosien tiukan budjettikurin piiriin.

Hagelin lausunnot ”juutalaisesta lobbysta” ovat vaikeaa sulatettavaa jopa joillekin miehen tukijoille. Amerikkalaiset juutalaiset muodostavat poliittisesti kirjavan joukon, ja puhe juutalaisen lobbyn painostuksesta haiskahtaa monille antisemitistiseltä. Miehen suosimat suorat neuvottelut Israelin tuhoa vaativan terroristijärjestön kanssa herättävät hämmennystä myös joidenkin demokraattien parissa.

Tukijoille Hagelin kannattama neuvotteleva, diplomaattinen linja esimerkiksi Iranin kanssa on osoitus amerikkalaisen diplomatian kasvavasta vastuullisuudesta. He painottavat Hagelin ansioita sotaveteraanina, joka tietää henkilökohtaisesti sodan traagisuuden rivisotilaan perspektiivistä. Vastustajat pelkäävät, että Hagelin omat kokemukset ovat tehneet hänestä liian varovaisen suhtautumisessaan voimankäyttöön. Heidän mukaansa Hagelin neuvotteluvalmius on paitsi ylivarovaista, mutta myös naivia.

Hagelin valinnasta on tullut amerikkalaisen ulkopolitiikan litmustesti. Valinnallaan presidentti Obama haluaa osoittaa, että Yhdysvallat on nyt aikaisempaa sitoutuneempi suoriin neuvotteluihin sekä rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan. Hagelin vastustajat pelkäävät, että valinta lähettää vääriä signaaleja Teheranille, rohkaisten heitä jatkamaan ydinaseohjelmaansa ilman Yhdysvaltojen iskun pelkoa.

Hagelin valinta vahvistunee lähipäivinä. Mutta vääntö Yhdysvaltain ulkopolitiikasta jatkuu vielä kauan.

Soundtrack: The Band, Rag, Mama, Rag.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

USAn hakkarainen on viisas mies. Kun on saanut rautaa ruumiseensa, loppuu uho ja naivismi. Pahimmat sodanlietsojat eivät lähde itse eikä lähetä poikiaan tapettavaksi. Salolaistakin syytettiin, kun hän kertoi vaikutusvaltaisesta lobbarismista. Kaikki ei ole antisemiittiä, jos arvostelee Israelin poliitikkoja ja valtion toimia. Hän on itsenäinen vastuullinen ajattelija ja päättäjäeli siis kauhistus niille, jotka toivoisivat ajattelukyvytöntä kumiukkoa.

Kyseessä ei ole mikään ”hakkarainen”. Hagel sai tosiaan kaksi purple heartia haavoittumisestaan. Sikäli harvinaista että hän oli ryhmänjohtaja ja haavottui ainakin toisen kerran pelastaessaan veljeään. Hän ei ollut ammattisotilas vaan meni armeijaan ja Vietnamiin kutsuntojen kautta kuten veljensäkin. Lienee ainoat veljekset, jotka palvelivat samassa ryhmässä. Hän yleni ylikersantiksi.

Maunulalla on kattava selvitys hänen urastaan siviilissä ja politiikassa. Hän on nyt ehdolla Obaman puolustusministeriksi Panettan jälkeen. Hagel on republikaani, joten luulisi republikaanien häntä tukevan. Onkin erikoista että he (republikaanit) ovat käynnistäneet jarrutuksen kongresissa uhkaamalla äänestyttää asiasta 70 kerta, ja se kestää.
Syynä välirikkoon on Maunulan mainitsema juutalaislobby mutta etenkin se että hän arvosteli jyrkästi GW Bushin politikkaa.

Hagel torperoidaan siitä syystä, koska republikaanit pitävät häntä petturina eikä mistään muusta syystä.