Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Christopher Hitchens, 1949-2011

Marko Maunula
Blogit Americana 16.12.2011 17:00

Christopher Hitchens teki riitelystä, väärässä olemisesta sekä ärsyttämisestä itselleen komean uran. Esseisti, kirjailija, kommentaattori, julkinen intellektuelli ja ikuinen vastarannankiiski kuoli eilen syöpään. Hitchens oli 62.

Hitchensin vanhemmat kouluttivat poikaansa määrätietoisesti englantilaista yläluokkaa varten. Sotasankarin pojan lapsuus ja nuoruus kuluivat kallissa sisäoppilaitoksessa, Cambridgessa, sekä Oxfordissa, joissa hän opiskeli, nuoren herran arvolle sopivasti, filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä.

Yhteiskuntaluokalleen sekä aikakaudelle sopivasti nuori Hitchens kääntyi opiskeluvuosinaan poliittisesti vasemmalle. Poliittinen herääminen johti Hitchensin trotskilaisuuteen, nuoruusvuosien radikaaliin aktivismiin, ja lopulta kirjalliseen uraan ammattimaisena vastaanväittäjänä.

Hitchens aloitti journalistisen uransa synnyinmaassaan Iso-Britanniassa, mutta vuonna 1981 hän muutti Yhdysvaltoihin työskennelläkseen vasemmistolaisessa The Nation -lehdessä. Hitchensistä kehittyi kärkäs ja viihdyttävä Reaganin vuosien kriitikko, joka osoitti myös halukkutta hyökätä vasemmiston pyhiä lehmiä vastaan. 1980-luvun lopussa Hitchens ryhtyi rakentamaan pesäeroa poterovasemmistoon mm. kritisoimalla sen taipumusta kulturaaliseen relativismiin ja vaistonvaraiseen lännen syyttämiseen kaikesta pahasta auringon alla. Ratkaiseva tapahtuma prosessissa oli ajatolla Khomeinin julistama Salman Rushdien tappokäsky sekä läntisen vasemmiston lepsu reaktio tapahtumaan.

Viimeisenä vuosikymmenenään Hitchensistä kehittyi, monien muiden ex-trotsikilaisten tavoin, neokonservatiivi sekä Irakin sodan vannoutunut puolustaja. Trotskilainen usko maailmanvallankumoukseen eli miehessä loppuun asti, mutta usko palveli lopulta sekularistisen kapitalismin tarkoitusperiä. Mies puolusti sotaa samalla kompromissittomalla ja tosiseikat sivuuttavalla innolla, jolla hän aikaisemmin oli tuominnut kapitalismin sekä läntisen imperialismin.

Hitchensin kompromissiton omistautuminen ideoilleen heijastui myös hänen agressiivisessa, evankelisessa ateismissaan. Elämänsä loppusuoralla hän hyökkäsi Jumalaa vastaan samalla vimmalla, jolla hän oli aikaisemmin kritisoinut Stalinia, Vietnamin sotaa, Ronald Reagania, ja Irakin sodan vastustajia. Hiljainen, metafyysinen ateismi ei riittänyt, vaan Hitchens, tyylilleen uskollisesti, näki tarpeelliseksi hyökätä uskoa, uskontoa, uskonnollisia ihmisiä, ja koko Jumalan ideaa vastaan.

Pahimmillaan Hitchens oli rasittava ja pompöösi ylemmän keskiluokan riikinkukko. Parhaimmillaan hän oli terävä, ikoineita kivittävä ja analyyttisesti johdonmukainen omaperäinen ajattelija. Mutta hän oli aina, jokaisessa esseessään, kirjassaan, sekä televisio-esiintymisessään, viihdyttävä sekä raikas hahmo. Angloamerikkalainen kirjallinen maailma on hieman köyhempi paikka ilman Hitchensiä. Cheers, Hitch!

Soundtrack: Beirut, A Candle’s Fire.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Eli uskalsit (jopa) sanoa kaiken tuon vasta hänen kuoltuaan? Minkä kiven alla olit tähän asti?

Hitchens ärsytti monia ja hän teki sitä tarkoituksella, se oli hänen tapansa saada keskustelua aikaan. Hän oli oman määrittelynsä mukaan enemmän antiteisti kuin ateisti, mikä kuvaakin hänen asennettaan paremmin.

”The only position that leaves me with no cognitive dissonance is atheism. It is not a creed. Death is certain, replacing both the siren-song of Paradise and the dread of Hell. Life on this earth, with all its mystery and beauty and pain, is then to be lived far more intensely: we stumble and get up, we are sad, confident, insecure, feel loneliness and joy and love. There is nothing more; but I want nothing more.”

– Christopher Hitchens

Sitä ei käy kieltäminen, että hänen uskontokritiikkinsä oli varsin hyvin maaliin osuvaa ja se on jäänyt joitakin kaivelemaan kun vaivautuvat vasta kuolleesta niin kärkevästi kirjoittamaan.

Hitchens oli muuten oikeassa ja ihailin hänen mielipiteitään. Mutta buddhismin kritiikki meni päin pieliä. Luther oli roisto joka uskoi että synnit saa anteeksi jos uskoo Jeesukseen. Buddha on toisella tasolla kuin Jeesus ja kristittyjen järjetön jumala.

New Statesmanin haastattelussa 2010:

-Would you say you’re a neo-conservative now?

I’m not a conservative of any kind. A faction willing to take the risks of making war on the ossified status quo in the Middle East can be described as many things, but not as conservative.

alte Bier: Muistokirjoitukset kirjoitetaan yleensä kuoleman jälkeen.