Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Chomsky ja ideologian vaarat

Marko Maunula
Blogit Americana 5.2.2013 15:58

Noam Chomsky on julkaissut uuden haastatteluteoksen. Salon-webbilehdessä julkaistu ote kirjasta tarjoaa kiinnostavan silmäyksen chomskylaiseen ajatteluun, modernin anti-amerikkalaisuuden argumentteihin sekä demokratiaa vierastavan paranoian logiikkaan.

Teos on chomskylaisen ajattelun greatest hits -kokoelma: Yhdysvallat tukee Lähi-Idän diktaattoreita, sillä Yhdysvallat tavoittelee maailman herruutta sekä halpaa öljyä. Maa on moraalisesti rinnastettavissa Josef Stalinin Neuvostoliittoon. Demokraattien ja republikaanien välillä ei ole eroa, ja hegemoniaa tavoitteleva jatkumo hallitsee Valkoisen taloa, oli sen isäntänä Bill Clinton tai George W. Bush tai Barack Obama. Yhdysvallat ei välitä kansainvälisestä oikeudesta tai moraalista.

Demokratian, kapitalismin ja Yhdysvaltojen vastaisten mielipiteiden tautologinen toisto on tehnyt Chomskysta modernin äärivasemmiston sankarin. Hänen Yhdysvaltain-ja, laajemmin, läntisen maailman-kritiikkinsä on jatkuvaa ja johdonmukaista. Silti, Chomsky ei ole tyhmä tai huonosti lukenut mies, ja jotkut hänen tukijoistaan osoittavat myös ajattelun merkkejä. Miten he voivat niellä chomskylaisen ajattelun koukut?

Chomskyn esimerkki osoittaa, miten tosiuskovien parissa ideologia ohittaa logiikan.

Kuten hyvä propagandisti, Chomsky sekoittaa taitavasti faktoja ja fantasioita. Hän ajattelee terävästi silloin, kun se palvelee hänen päämäärätietoisia etujaan. Hyvä ajattelija kritisoi omia hypoteesejaan, testaten oletuksiaan logiikan ja todistusaineiston avulla. Chomsky lopettaa analyyttisen arvion saavuttuaan mieleiseensä lopputulokseen.

Esimerkiksi uudessa haastattelukirjassa Chomsky sanoo Irakista, että ainoastaan ”vannoutuneet idealistit” eivät näe, että kyseessä oli öljysota. Jos laskemme sodan kuolonuhrit sekä biljoonat dollarit mitä sota maksoi Yhdysvalloille, se oli todella surkea energiapoliittinen sijoitus. Hyökkäys Irakiin oli Yhdysvaltain pahin ulkopoliittinen virhe sitten Vietnamin sodan, ja Chomsky olisi voinut löytää erinomaisiakin argumentteja sotaa vastaan, mutta hän on ollut vuosikausia naimisissa ajatukseensa öljystä motiivina. Öljy ja ahneus pistävät Yhdysvallat huonoimpaan mahdolliseen valoon. Jopa neokonservatiivinen selitys Yhdysvaltain yrityksestä pakottaa Irak demokratiaan ei sekään ole kyllin negatiivinen.

Chomsky, monien laitavasemmistolaisten tavoin, kieltäytyy näkemästä selkeää eroa demokratioiden ja diktatuurien välillä. Jos kommunistit joutuivat, reaalikommunismin aikakaudella, pakon edessä toteamaan Neuvostoliiton ihmisoikeuksien loukkaukset sekä järjestelmän virheet, heidän puolustusreaktionsa oli osoittaa Yhdysvaltojen ja lännen synnit: ”Chile, Pinochet, Vietnam, My Lai, rotusorto Etelässä!” He tietoisesti unohtivat siten syntien mittasuhteet, vetäen surutta yhtäläisyysmerkit totalitaaristen diktatuurien sekä demokraattisten valtioiden välille. Chomsky käyttää haastattelussa samaa metodia, rinnastaen Yhdysvaltojen toimia Staliniin ja hänen häikäilemättömään valtapolitiikkaansa.

Ehkä vaarallisin, ja loogisesti kestämättömin, Chomskyn argumenteista on hänen väitteensä, että demokraattien ja republikaanien välillä ei ole juurikaan eroa. Edelleen, kriittinen ajattelija kysyisi, että miksi sitten Sheldon Adelson, Kochin veljekset sekä muut raskaan sarjan republikaaniset operaattorit sijoittivat kymmeniä, jopa satoja, miljoonia dollareita omia rahojaan Obaman kaatamiseksi?

Chomskyn argumentti on paranoidi ja nihilistinen, ruokkien epäluottamusta demokratiaan sekä demokraattiseen prosessiin ongelmien ja epäkohtien korjaamiseksi. Tietoisesti tai ei, Chomsky ruokkii ajatusta politiikasta voimankäytön välineenä, maolaista näkemystä, jossa poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta. Demokraattiset valinnat eivät auta, sillä ne eivät tarjoa kuin muutoksen illuusion.

Chomskyn ajatukset valitettavasti elävät internetin tietotoimistoissa sekä demokratiaa vierastavien, stalinismin ideologisten jälkeläisten parissa. Paradoksaalisesti, monet hänen tukijoistaan pitävät kovaa meteliä äärioikeiston noususta sekä demokratian uhanalaisuudesta.

Soundtrack: Rage against the Machine, Bulls on Parade.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Että Shomiskiko äärilefteri ? Kai paremmin eurooppalaisittain vapaasti ajatteleva, joka osaa nähdä päätösten takaa varsinaiset motiivit eli rahanvallan. Kohhin veljetkin lyödessään isot summat rahaa pyrkivät vain isompiin bisnesvoittoihin. Amerikan pressanpalli on siten rahapoikien täyttämä käyttäen hyväkseen typerää kansaa eli mainoksi n ja uskontoihin uskovia heikon sivistyksen omaavien hekellisiä mieltymyksiä. Ja sitten rekisteröintipakko ennen vaaleja ja äänestyskoneiden peukalointimahdollisuus varmistavat sen, että iso veli voi rukata tuloksia mieleisekseen. Tämä pitää sitten isoa meteliä demokratiastaan. Suomessa vaalit ovat paljon rehdimmät ja siitä voisivat poliitikkomekin hieman metelöidä ihan noin malliksi suurisuille.

Kirjoittajan vahva irtisanoutuminen republikaanien ja demokraattien samankaltaisuudesta on tavattoman yllättävää, ja historiaa vasten tarkasteltuna käsittämätöntä.

Monesti puoluekannan valinta on perustunut enemmän sattumaan ja perinteisiin kuin aatteellisiin tavoitteisiin. Dwiight Eisenhower olisi voinut asettua niin demokraattien kuin republikaanien ehdokkaaksi, mutta republikaanit sattuivat kysymään häneltä ensin. Preerian demokraattipoliitikot äänestävät kongressissa ja senaatissa samalla tavalla republikaanien kanssa. Etelän demokraatit, kuten George Wallace, ovat olleet aivan oma lukunsa. Suomessa sellaiset joutuisivat eroamaan Kokoomuksesta, koska heitä pidettäisiin vahingollisen konservatiivisina.

Asiaan liittyy vielä sekin, että monesti demokraattipresidentti on joutunut tilanteeseen, jossa hänen on pitänyt todistella vahvuuttaan kalistelemalla sapelia. Republikaanipresidentin ei tarvitse, koska yleinen oletusarvo on, että repubilkaani on haukka.

Ensinnäkin, Yhdysvallat tukee ulkopolitiikassaan demokratiakehitystä varsin valikoiden, kuten aina: esim. Saudi-Arabia, Bahrain vs. Palestiina. Toiseksi, nykyisin GWB:n ja Obaman toimissa on paljonkin yhteistä, mitä GOP kiitteleekin: johtohenkilöiden menneiden rikosten unohtaminen, kaikkinainen elektroninen salakuuntelu, Guantanamon ylläpito, salaiset listat miehittämättömillä lennokeilla pommitettavista kohteista siviiliuhreista välittämättä. Itse asiassa Obama menee osittain jopa Bushia pidemmälle. Demokraattien ruohojuuritasolla onkin herätelty eräänlaista ’kapinaa’, tosin varsin toivotonta, kolmannen, demokraattisemman, puolueen synnyttämiseksi.

Itsellä on ollut jo useampi vuosi käsitys, että Chomskylla on ns. karannut mopo käsistä. Voisi tietenkin lähteä hänen kanssaan väittelemään eroista kommunistidiktatuurien ja Yhdysvaltain välillä, mutta niin kuin kirjoittaja huomauttaa, ei siitä mitään iloa olisi.

Mikä siellä lähi-idässä sitten Yhdysvaltoja maunulan mielestä niin kiinnostaa jos ei öljy? Miksei ydinaseohjelmalla ja ohjuksilla pullistelevaa Pohjois-Koreaa ole laitettu sotilaallisesti kuriin mutta Irakiin piti upottaa muutama sata miljardia. Ainoa syy mikä tulee mieleen Irakin suhteen on Bushien ja muiden vaikutusvaltaisten USA:n johtajien henkilökohtainen Saddam-viha.

Jos ei öljyllä ole väliä niin mitä ihmettä länsimaat tekevät lähi-idässä määräilemässä, lähtisivät pois. Siitähän koko länsimaiden ja islamilaisten maiden välinen vihanpitokin johtuu. En ole mikään fanaattinen Ron Paul -fani mutta tuossa on paljon asiaa: http://www.youtube.com/watch?v=XKfuS6gfxPY

Amerikkalaista propagandaa, yrittää rinnastaa jenkkilää muka moraalisesti tasa-arvoiseksi Stalinin Neuvostoliiton kanssa. Kyllä jokainen suomalainen kommunisti tietää, että maailman johtava rauhanvaltio Neuvostoliitto oli paljon USA:ta korkeammalla moraalisella tasolla.

Kaikilta on ehkä jäänyt huomaamatta, eivät hyvät ihmiset halua tapella kaikenaikaa vallasta ja varallisuudesta, he haluaisivat elää rauhassa ja tehdä työtään. Jos järjestettäisiin kansanäänestyksiä sodista, monet sodat jäisivät käymättä. Ahneet ja muuten vinoutuneet ne sotia tarvitsee. Suomessakin on yksi Napoleonkompleksiin sortunut vähemmistö joka kuvittelee olevansa kantaväestön yläpuolella ja siten pystyvänsä hallitsemaan suomalaisia. En sääli pätkääkään miten heidän käy. Amerikkalaiset itse ovat synnyttäneet antiamerikkalaisen ajattelun omalla käytöksellään. Ei ole antikristusta ilman Kristusta. Ehkä huono vertaus. No, saatananpalvojat ovat enemmän uskovaisia kuin esim. naispapit luterilaisessa kirkossa. Jos uskoo saatanaan, silloin on pakosta tunnustanut Jumalan.
Äh. Ajatus oli, että Yhdysvaltojen harjoittamaa eri kulttuurien hävittämispolitikkaa ahneuden nimissä ei voi puolustaa. Vapautta ja yksinkertaista elämää haluavat monet kansakunnat, eivät Yhdysvaltojen pakkodemokratiaa.

Chomsky: ”[O]ur yearning for democracy, that’s about on the level of Joseph Stalin talking about the Russian commitment to freedom, democracy, and liberty for the world.” Kirjoittaja ihmetteli vertausta, mutta ilmaus on hyvinkin ymmärrettävä nyt, kun Obamalta on vihdoin saatu jonkinlaisia perusteluita USA:n ”oikeudelle” tappaa terroreiksi yksipuolisesti katsomiaan henkilöitä kaikkialla maailmassa, ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä, salaisella päätöksellä. Tässä Obama menee huomattavasti pitemmälle kuin GWB aikanaan. Seuraavassa yksityiskohtainen kommentti Yhdysvaltain oikeusministeriön em. päätöstä koskevaan asiakirjaan (White Paper), joka on myös artikkelin liitteenä: http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2013/feb/05/obama-kill-list-doj-memo. Edelleen täällä: http://www.salon.com/2013/02/05/when_liberals_ignore_injustice/ Asiaa ei voi pitää vähäpätöisenä, onhan siinä kyse oikeudesta teloittaa jopa omia maanmiehiään mitään kyselemättä.

Se on eniten oikeassa, kenellä on suurimmat pyssyt. Se joka häviää sodan, on itse pääpiru. Näinhän se menee, ja tällaisen maailmanmenon kanssa on elettävä.

USA:n reaalipolitiikan tukena ovat mm. ne pitkälti toista sataa sotilastukikohtaansa ympäri koko maanpiirin. Heidän tajuntateollisuutensa tehokkuus lähes peittää alleen käytännön toimiensa raadollisuuden. Se on heille välttämättömyys, eikä sitä joillakin vaaleilla miksikään muuteta.

Karavaani ja koirat..

En tiedä, kumpi on vaarallisempaa: se, kun ideologia ohittaa logiikan, vai se, kun logiikka ohittaa viisauden. Joka tapauksessa dikotomioita päädytään etsimään yleensä siinä vaiheessa, kun häpeä yhteisistä synneistä ylittää ylpeyden yhteisistä hyveistä.

Olen ”Aprikoitselijan” kanssa samaa mieltä siitä, että voittaja kirjoittaa historian: Stalin saa vähemmän arvostelua kuin Hitler. Juuri siksi on tärkeää, että kulloinkin niskan päällä oleva taho on tarkemman ja ankaramman kritiikin kohteena. Se on käytännössä ainoa tapa säilyttää jonkinlainen tasapaino.

Noam Chomsky on radikaalisti kriittinen ajattelija, joka on hyvin paikallaan professorina missä tahansa systeemissä. Se seikka, että hän ”voi olla” mieliään, on kunniaksi USA:n systeemille. Hän osoittaa siis itse – usein – oman kritiikkinsä aiheettomuuden, mm. vertailuissa Stalinin systeemiin Neuvostojen liitossa, missä hän olisi vaiennut nuorena – jossakin Siperiassa.

Mitä tulee tuohon Lähi-Idän öljyyn. Sen tärkeys oli selvä I Maailmansodan päätttyessä, mistä syystä britit ja amerikkalaiset ”sijoitivat” sen tuotantoon. Kun sen kerran tekee, sijoituksia suojellaan. Ne olivat todella aika eksklusiivisesti ”lännen” tarpeisiin. Lähi-Itä ei öljyä itse samoin tarvinnut. Nyt ne ovat tärkeitä, kun tuotannon pienet kustannukset takaavat korkeat voitot, joita siis voi sijoitella muuallekin kun Lähi-Itään.

Chomskyn pulma, tai heikkous tiedemiehenä, on siinä, että hän on enemmän sosiologi, kielitielijä, kuin strateginen ajattelija. Strategisen ymmärryksen alkeet riittävät näkemään, että NL suuntasi oman ”globaalisen imperialisminsa,” alkuun ”vallankumouksen,” tuon Lähi-Idän tarjoaman strategisen edun valloitukseen ja valvontaan. Se onnistui nostamaan energian kustannuksia lännelle, sen tuottoja itselleen. Se myös meni tuohon ansaan ja konkurssiin, koska sijoituksen riskit oli väärin arvioitu.

Olisihan se ollut omituista, jos ”länsi” ei olisi puolustanut sijoituksiaan, myös asemaansa tuolla Lähi-Idässä. Irakin viime sodasta voi olla mieliä, mutta Saddam tahtoi öljyt valvontaansa ja käytti sotavoimaa tarkoitukseen YK:n periaatteiat rikkoen. Hän ei mennyt vain Kuwaitiin mutta myös Saudi-Arabiaan. Hän avasi vastauksen oikeudet itseään suuremmalle voimalle. NL ei taas itse tarvinnut Lähi-Idän öljyjä, oli kiinnostunut niiden hintojen kohotuksesta oman tuotantona arvon nostamiseksi, mitä mm. Kuwaitin lähteiden räjäytys tuki.

Tämä kaikki on ehkä liian alkeellista Noamille – kuten muillekin humanismin neroille. Mutta selväähän se on. Täysin selvää. Lähes kaikki Lähi-Idässä tapahtuva on suurissa piirteissään ennustettu viimeistään noin 60-70 vuotta – useinkin noin sata vuotta sitten. Outoa on se, että tuo tieto on ilmeisesti yhä ”salaista,” mikä ”oikeuttaa” väärin ymmärrrykset.

Yhdysvallat ei ole demokratia. Yhdysvalloissa ei kuulu edes keskiluokkaisen kansalaisen ääni. Mistä lähtien joku on kuvitellut, että Yhdysvallat olisi demokraattinen valtio. Ei ole. Edes kolme puoluetta, vaikka ne olisivat ideologisia, ei riitä demokratiaan, niitä täytyy olla enemmän. Tai ei sitten yhtään ideologiaa, vain kansakunnan paras ja sen edustajat ilman puoluekantaa. Puoluekannattomuudesta nousee oikea demokratia. Puoluesitoutumattomuus valittaessa kansanedustajia ei tehtaan takuulla sovi Suomen ruotsittajille. He lakkaisivat olemasta olemassa. Tuo ruotsittajat sana on mielenkiintoinen siinä mielessä, että oikeinkirjoitusohjelmat viestittävät sen olevan virheellinen. Tulee mieleen, että kuka näitä suomenkielisiä oikeinkirjoitusohjelmia päivittää? @##& pääkallo ja reisiluut ristissä! Korostan sanaa reisiluut. Pelkät sääriluut ristissä? Ha, mitä ketään haittaa.

Näitä luetaan juuri nyt