Cancel-kulttuuri on sivistystä nakertava syöpä – suun tukkimisen kulttuuri tuhoaa yhteiskunnan
Kyse ei ole enää kuplasta. Vaahtosuiset ideologit istuvat nyt panssarivaunussa.
Cancel culture on kulttuuriamme ja sivistystämme nakertava syöpä. Se on myös yksi niistä harvoista arvoista, jonka Yhdysvaltain nykyinen vasemmisto ja oikeisto jakavat.
Republikaanit ovat viime vuosina pilkanneet innokkaasti ylireagoivia ”lumihiutale-liberaaleja”. He ovat pöyristyneet kampusten ja vasemmalle kallellaan olevan median satunnaisista yrityksistä sulkea poliittisesti epäkorrektit suut sekä arvostelleet vasemmiston hysteerisiä reaktioita vääränlaisiin mielipiteisiin.
Republikaaneilla on pointti. Joidenkin amerikkalaisten yliopistojen ideologiset sakinhivutukset vaikuttavat saavan inspiraatiota Kiinan kulttuurivallankumoukselta. Kuten konservatiivinen ajattelija Jonah Goldberg sanoi, suvaitsevaisuus ei ole enää monille kylliksi, vaan he vaativat muiden liittymistä huutokuoroihinsa.
Toisaalta republikaanit ovat suloisen sokeita cancel culture -hulluudelle omassa liikeessään.
Vuonna 2003 kantribändi Dixie Chicks kritisoi Englannin keikallaan George W. Bushin presidenttiyttä. Miljoonat republikaanit pillastuivat ja ryhtyivät boikotoimaan bändiä.
Amerikkalaisen jalkapallon pelinrakentaja Colin Kaepernick polvistui kansallislaulun aikana protestoidakseen poliisiväkivaltaa vastaan, eikä hän ole sen jälkeen saanut töitä. Presidentti Donald Trump vaati Kaepernickin ja muiden polvistujien karkoittamista paitsi liigasta, myös koko Yhdysvalloista.
Kun joku korporaatio ottaa kantaa vasemmistolaiseksi ymmärrettyjen kampanjoiden tai asenteiden puolesta, Youtubeen ilmestyy pian videoita, joissa republikaanit tuhoavat firman tuotteita.
Jotkut aidosti riippumattomat ajattelijat, kuten koomikko Bill Maher ja kolumnisti Bari Weiss ovat kokeneet sekä oikeiston että vasemmiston vihan.
Maher sai vuosituhannen alussa potkut, kun hänen kuvailunsa 9/11 terrori-iskuista ei sopinut aikakauden hysteeriseen ilmapiiriin. Myöhemmin hänen islam-kritiikkinsä sai ainakin yhden yliopiston perumaan hänen kutsunsa tulla puhumaan kampukselle.
Trumpin vaalivoiton jälkeen Weiss havaitsi, kuinka konservatiivinen Wall Street Journal ei arvostanut hänen Trump-kriittisiä tekstejään. Myöhemmin hän turhautui New York Timesin päätökseen estää republikaanista senaattori Tom Cottonia julkaisemasta kolumniaan lehdessä. Weiss jätti NYT:n ja kritisoi lehden ilmapiiriä, joka hänestä tukahdutti avoimen keskustelun.
Sosiaalisen median, hyvien asioiden fanaattisten kannattajien ja kaikkien muiden vihaajien, sekä polarisaatiota lyhytnäköisesti ruokkivien politiikkojen luomus ei ole enää kupla.
Kupla on staattinen ja passiivinen rakenne. Kuplan sijasta vaahtosuiset ideologit istuvat nyt panssarivaunussa. Oman aatteellisen kodin puolustaminen ei ole enää kylliksi. Nyt heidän on jyrättävä – tai ainakin hiljennettävä – vääräuskoiset.
Soundtrack: Paul Simon, Boy in the Bubble.