Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Bull Runin taistelu: tragedian ensimmäinen näytös

Marko Maunula
Blogit Americana 21.7.2011 05:57

Tänään on kulunut 150 vuotta Yhdysvaltain sisällissodan ensimmäisestä suuresta taistelusta. Ensimmäinen Bull Runin taistelu oli Etelän voitto, mutta ihmiskunnan tappio.

Etelän osavaltiot olivat vuoronperään julistautuneet itsenäisiksi talvella 1860-1861. Abraham Lincolnin valinta presidentiksi oli vakuuttanut Etelän johtajat, että orjuuden tulevaisuus liittovaltiossa oli vaarassa. Etelän osavaltioiden luoma uusi valtio, Confederate States of America, CSA, ilmoitti olevansa itsenäinen liittovaltio, ja vannoi puolustavansa aluettaan Yhdysvaltoja eli Pohjoista vastaan.

Pohjoisen osavaltiot pitivät CSA:ta maanpetturuutena, ja pohjoiset orjuuden vastustajat uskoivat sodan olevan erinomainen keino tuhota vihaamansa instituutio. Molemmat osapuolet olivat varmoja voitostaan ja uskoivat sodan kestävän pari-kolme kuukautta.

Ensimmäinen Bull Runin taistelu muutti kaiken. Aikaisin aamulla Yhdysvaltain armeijakunta jätti Washington, D.C.n, ja aloitti marssin kohti CSA:n pääkaupunki Richmondia. He uskoivat kykenevänsä valtaamaan kaupungin nopeasti ja iskemään niitin koko sotaan heti kättelyssä.

Kenraali Irvin McDowellin johtamat Yhdysvaltain joukot olivat kokemattomia ja huonosti koulutettuja. Etelän joukot, kenraalien Pierre G. T. Beuregardin ja Joseph E. Johnstonin johdolla, pysäyttivät Yhdysvaltain etenemisen, ja taitavalla vastahyökkäyksellä puskivat Pohjoisen armeijan kaaokseen. Yhdysvaltain suunnittelema helppo marssi Etelän pääkaupunkiin kääntyi paniikinomaiseksi paoksi takaisin Washingtoniin.

Muutama tunti taistelun jälkeen Pohjoinen pelkäsi, että Etelä saattaa nyt marssia jopa Washingtoniin. Läpi illan junat toivat täydennyksiä Philadelphiasta ja Baltimoresta, ja Washingtonin keskusta muuttui valtavaksi sotilasleiriksi.

Presidentti Lincoln katsoi leirinuotioiden valaisemaa öistä Washingtonia Valkoisen talon ikkunasta. Päivän saldo oli kokonaisuudessaan 847 kuollutta ja noin 2600 haavoittunutta, ja lisäksi yli tuhat Pohjoisen sotilasta oli joko kateissa tai jäänyt sotavangiksi. Puheet lyhyestä ja helposta sodasta oli syytä unohtaa. Lincoln ja kenraalit palasivat strategiapöydän ääreen

Sota tuli kestämään miltei neljä vuotta, vaatien liki 700000 kuolonuhria. Pohjoinen voitti paremman teollisuutensa ja mittavamman väestöpohjansa ansiosta. Orjuus kaatui ja Yhdysvallat pysyi kasassa. Yhdysvallat voitti sodan mutta hävisi rauhan. Siitä lisää seuraavassa lastussa.

Soundtrack: Julia Ward Howe, The Battle Hymn of the Republic.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Marko Maunula: Sota tuli kestämään miltei neljä vuotta, vaatien liki 700000 kuolonuhria.

Aika paljon on tuo.

Suomen itsenäistymisen yhteydessä käyty sisällissota vei n. 37.000 uhria ja Suomessa oli tuolloin n. 3.150.000 asukasta. Yhdysvalloissa oli tuolloin n. 32.000.000 asukasta. Sota vaati eri tavoin laskettuna eri määrän uhreja. 620.000 sotilasta kuoli, sodan seurauksiin menehtyi yli miljoona ihmistä.

Yhdysvaltojen sisällissota vaati siis suhteessa enemmän kuolonuhreja: noin kolme prosenttia vs. Suomen 1,1 prosenttia populaatiosta. Kummassakin sodassa taudit olivat merkittävän uhrimäärän välitön kuolinsyy.

Yhdysvaltojen sisällissodasta on kulunut 150 vuotta, viitisen sukupolvea. Suomen sisällissodasta on kulunut 90 vuotta, kolme sukupolvea – sodassa kolmekymppisten lapsenlapset ovat nyt kuusikymppisiä.

Edelleenkin säilyneestä jonkinasteisesta USA:n kahtiajaosta onkin mielenkiintoista saada kuvausta. Eniten kahtiajako on ihmisten mielissä, mutta sillä on käytännön ilmentymiäkin. Yhtenä esimerkkinä toimii Teksas, jonka asukkaat kokevat sen olevan ikään kuin USA:sta erillinen maa. Omaa lainsäädäntöä toteutetaan mm. telottamalla kuolemaantuomittuja enemmän, kuin muualla USA:ssa yhteensä, ja koululaiset vannovat uskollisuutta Teksasin lipulle.

Tuonnehan tuli myös seurapiirirouvia piknik-koreineen katselemaan etelän tappiota…