Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Budjettikriisi ja ideologian hinta

Marko Maunula
Blogit Americana 9.4.2011 18:41

Viikkokausia kestänyt budjettivääntö on tältä viikolta ohi. Republikaanit ja demokraatit pääsivät perjantain viime minuuteilla sopimukseen, joka esti liittovaltion toimintojen sulkemisen.

Budjettitaistelu on kestänyt jo viikkoja, enkä usko riidan olevan vielä tältä keväältä täysin ohi. Nyt neuvoteltu lakipaketti takaa liittovaltion toimintojen rahoituksen ainoastaan ensi viikonloppuun saakka, joskin sopimus vihjaa pidemmän sopimuksen olevan suurpiirtein sovittu. Silti, republikaanien ideologit sekä teekutsu-liikettä lähellä olevat edustajat pyrkinevät heiluttamaan venettä aina loppuvuoden budjetin lopulliseen läpimenoon saakka.

Amerikkalaisen politiikan viime vuosien slogan on sanonut, että hyvää kriisiä ei saa tuhlata. Loppuvuoden 2008 talouskriisin jälkimainingeissa Obaman hallinto ajoi läpi mittavia talouden stimulointipaketteja, ja demokraattien liberaali siipi unelmoi radikaaleista muutoksista mm. Yhdysvaltain talouslainsäädäntöön sekä terveydenhoitojärjestelmään.

Tämän kevään budjettitaistelun myötä republikaanit omaksuivat saman strategian. Budjettialijäämien leikkaaminen keppihevosenaan he pyrkivät eliminoimaan liberaalien sydämiä lähellä olevien organisaatioiden, kuten esimerkiksi valtiorahoitteisen radion (NPR) ja television (PBS) sekä syntyvyyden säännöstelyklinikoiden, rahoituksen. Samanaikaisesti he silti halusivat jatkaa miljardeja tahkovien öljy-yritysten tukemista veroleikkauksin.

Kuten kompromissit yleensä, lopputulos on paketti joka ei kunnolla miellytä ketään, mutta jonka useimmat demokraatit ja republikaanit ovat valmiit allekirjoittamaan. Silti, ainakin nopeassa tarkastelussa demokraatit näyttivät antavan periksi enemmän kuin republikaanit. Syy siihen piilee puolueiden psykologisessa ja ideologisessa rakenteessa.

Republikaaninen puolue on kahdesta valtapuolueesta ehdottomasti ideologisempi, ja teekutsu-liike on puskenut sitä entistäkin vahvemmin kompromissittomaan ja teoreettisesti puhtaaseen politiikkaan. Mielipidetutkimukset osoittivat, että republikaanien kannattajat olivat huomattavasti valmiimpia kaatamaan budjettisopimuksen, vaikka se olisi johtanut liittovaltion toimintojen sulkemiseen.

Loppusuoralla demokraatit antoivat enemmän periksi, sillä puolueen kannattajat uskovat sopuun, oli se liki miten laiha tahansa. Vasemmistolaiset ideologit ovat vihaisia ja jotkut demokraattiset strategit uskovat, että puolueen olisi kannattanut katsoa republikaanien bluffi loppuun saakka. Silti, demokraattien kompromissihakuisuus oli strategisesti hyvä veto, edesauttaen pitkällä tähtäimellä puoluetta houkuttelemaan riippumattomia äänestäjiä.

Soundtrack: Blue Oyster Cult, The Red & The Black.