Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Bin Ladenin kuolema ja Amerikan ansaittu ilo

Blogit Americana 2.5.2011 17:12
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kun uutiset Osama bin Ladenin kuolemasta levisivät, spontaanit juhlat käynnistyivät ympäri Yhdysvaltoja. Tämä oli Yhdysvaltojen Eichmann-hetki.

Kun Mossad onnistui viidentoista vuoden jälkeen paikallistamaan ja vangitsemaan Adolf Eichmannin, joukkomurhaajan tuominen oikeuden eteen sai israelilaiset sekä juutalaiset kautta maailman riemuitsemaan tapahtuneen johdosta. Oikeuden tapahtuminen kesti kauan, mutta miehen tuomio ja teloitus olivat merkittäviä virstapylväitä holokaustin jälkeisessä terapiassa.

Amerikkalaiset eilen vallanneessa ilossa oli yhtäläisyyttä israelilaisten vuoden 1962 riemun kanssa. Eichmann ja bin Laden olivat liki ihmisyyden tuolla puolen olevia murhaajia sekä fanaattisen ja sairaan ideologian kärkihahmoja. Molemmat olivat onnistuneet pakoilemaan oikeutta vuosikausia, ja molempien miesten saaminen vastuuseen teoistaan oli erinomaisen tiedustelu- sekä operatiivisen toiminnan tulos. Amerikkalaiset tunsivat iloa oikeuden tapahtumisesta, mutta myös ansaittua ylpeyttä ensiluokkaisesta operaatiosta.

Yhtäläisyydet ulottuvat myös Eichmannin ja bin Ladenin henkilökohtaisiin merkityksiin. Molemmat olivat surkean pateettisia ja vaarallisia, mutta myös naurettavia hahmoja.

Vuonna 1963 filosofi Hannah Arendt julkaisi mestariteoksen Eichmann in Jerusalem: Report on the Banality of Evil. Arendt saapui Jerusalemiin seuraamaan oikeudenkäyntiä New Yorker -lehden toimeksiannosta. Kuunneltuaan Eichmannin puolustuspuheita, Arendt havaitsi, että Eichmann ei ollutkaan saatanallinen supermies, vaan surkea ja pateettinen pikkubyrokraatti. Arendt lopulta kanavoi ystäväänsä, filosofi Karl Jaspersia. Jaspers kuvaili natsismia pieneksi virukseksi, joka silti kykenee suotuisissa olosuhteissa tappamaan miljoonia ihmisiä sekä muokkaamaan maailmanhistoriaa. Pahuus on joskus banaalia, pateettisen arkipäiväistä, Arendt kiteytti.

Bin Laden edusti samaa pahuuden banaalisuutta. Islamilaisen terrorismin merkittävin symboli ja johtaja oli pateettinen yksilö. Hän vietti viimeisen vuosikymmenensä piilopaikoissa ympäri Lähi-Itää ja Keski-Aasiaa, yhä kutistuvan organisaation ja tukijaryhmän ympäröimänä. Bin Ladenin viimeinen koti näytti betoniselta varastorakennukselta, jossa hän eli ilman yhteyttä ulkomaailmaan.

Bin Ladenin fantasiat joiden mukaan syyskuun 11. päivän iskut johtaisivat muslimien radikalisoitumiseen, Yhdysvaltain romahdukseen, sekä bin Ladenin nousuun uuden kalifaatin johtajaksi olivat osoittautuneet katteettomiksi. Viimeiset vuodet hän ei kyennyt muuhun kuin lähettämään yhä suuruudenhullumpia sekä tehottomampia äänikirjeitä muslimeille sekä hänen vähäisille seuraajilleen. Muslimien valtaosa torjui bin Ladenin teologian ja fantastisen politiikan. Virus tappoi kymmeniä tuhansia, mutta ei, bin Ladenin toiveista huolimatta, kyennyt tappamaan miljoonia ja romauttamaan kokonaisia yhteiskuntia.

Elämänsä viime kuukausina bin Laden todisti muslimien kansannousua, mutta nuoret eivät nousseet barrikaadeille vaatimaan paluuta toiseen kalifaattiin ja ”puhtaaseen” islamismiin: he vaativat demokratiaa, modernisaatiota, sekä yhteiskuntiensa osittaista länsimaalaistamista.

Eichmann kuoli hirsipuussa, mutta bin Laden ei koskaan päässyt oikeuden eteen. Kun isrealilaiset kaappasivat Eichmannin, natsismi ja Natsi-Saksa olivat olleet raunioina jo 17 vuotta. Oikeudenkäynti tarjosi israelilaisille sekä koko maailmalle erinomaista terapiaa. Al-Qaida on edelleen jotakuinkin elossa, ja vankilassa oikeudenkäyntiään odottava bin Laden olisi inspiroinut lukuisia terrori-iskuja sekä viattomia kuolonuhreja. Presidentti Obaman ilmeisesti antama tappokäsky on ymmärrettävä ja humanitaarisesti todennäköisesti oikea päätös.

Yhdysvaltain ilo on ymmärrettävä jo oikeutettu. Maailma on parempi paikka ilman bin Ladenia. Miehen kuolema on merkittävä askel islamilaisen ääriliikkeen kuolinkorahteluissa. Sota jatkuu vielä vuosia, mutta tämä on merkittävä voitto.

Soundtrack: Hiljainen hetki ääri-islamismin vastaisessa taistelussa kuolleiden muistoksi.