Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Bin Ladenin kuolema ja Amerikan ansaittu ilo

Marko Maunula
Blogit Americana 2.5.2011 17:12

Kun uutiset Osama bin Ladenin kuolemasta levisivät, spontaanit juhlat käynnistyivät ympäri Yhdysvaltoja. Tämä oli Yhdysvaltojen Eichmann-hetki.

Kun Mossad onnistui viidentoista vuoden jälkeen paikallistamaan ja vangitsemaan Adolf Eichmannin, joukkomurhaajan tuominen oikeuden eteen sai israelilaiset sekä juutalaiset kautta maailman riemuitsemaan tapahtuneen johdosta. Oikeuden tapahtuminen kesti kauan, mutta miehen tuomio ja teloitus olivat merkittäviä virstapylväitä holokaustin jälkeisessä terapiassa.

Amerikkalaiset eilen vallanneessa ilossa oli yhtäläisyyttä israelilaisten vuoden 1962 riemun kanssa. Eichmann ja bin Laden olivat liki ihmisyyden tuolla puolen olevia murhaajia sekä fanaattisen ja sairaan ideologian kärkihahmoja. Molemmat olivat onnistuneet pakoilemaan oikeutta vuosikausia, ja molempien miesten saaminen vastuuseen teoistaan oli erinomaisen tiedustelu- sekä operatiivisen toiminnan tulos. Amerikkalaiset tunsivat iloa oikeuden tapahtumisesta, mutta myös ansaittua ylpeyttä ensiluokkaisesta operaatiosta.

Yhtäläisyydet ulottuvat myös Eichmannin ja bin Ladenin henkilökohtaisiin merkityksiin. Molemmat olivat surkean pateettisia ja vaarallisia, mutta myös naurettavia hahmoja.

Vuonna 1963 filosofi Hannah Arendt julkaisi mestariteoksen Eichmann in Jerusalem: Report on the Banality of Evil. Arendt saapui Jerusalemiin seuraamaan oikeudenkäyntiä New Yorker -lehden toimeksiannosta. Kuunneltuaan Eichmannin puolustuspuheita, Arendt havaitsi, että Eichmann ei ollutkaan saatanallinen supermies, vaan surkea ja pateettinen pikkubyrokraatti. Arendt lopulta kanavoi ystäväänsä, filosofi Karl Jaspersia. Jaspers kuvaili natsismia pieneksi virukseksi, joka silti kykenee suotuisissa olosuhteissa tappamaan miljoonia ihmisiä sekä muokkaamaan maailmanhistoriaa. Pahuus on joskus banaalia, pateettisen arkipäiväistä, Arendt kiteytti.

Bin Laden edusti samaa pahuuden banaalisuutta. Islamilaisen terrorismin merkittävin symboli ja johtaja oli pateettinen yksilö. Hän vietti viimeisen vuosikymmenensä piilopaikoissa ympäri Lähi-Itää ja Keski-Aasiaa, yhä kutistuvan organisaation ja tukijaryhmän ympäröimänä. Bin Ladenin viimeinen koti näytti betoniselta varastorakennukselta, jossa hän eli ilman yhteyttä ulkomaailmaan.

Bin Ladenin fantasiat joiden mukaan syyskuun 11. päivän iskut johtaisivat muslimien radikalisoitumiseen, Yhdysvaltain romahdukseen, sekä bin Ladenin nousuun uuden kalifaatin johtajaksi olivat osoittautuneet katteettomiksi. Viimeiset vuodet hän ei kyennyt muuhun kuin lähettämään yhä suuruudenhullumpia sekä tehottomampia äänikirjeitä muslimeille sekä hänen vähäisille seuraajilleen. Muslimien valtaosa torjui bin Ladenin teologian ja fantastisen politiikan. Virus tappoi kymmeniä tuhansia, mutta ei, bin Ladenin toiveista huolimatta, kyennyt tappamaan miljoonia ja romauttamaan kokonaisia yhteiskuntia.

Elämänsä viime kuukausina bin Laden todisti muslimien kansannousua, mutta nuoret eivät nousseet barrikaadeille vaatimaan paluuta toiseen kalifaattiin ja ”puhtaaseen” islamismiin: he vaativat demokratiaa, modernisaatiota, sekä yhteiskuntiensa osittaista länsimaalaistamista.

Eichmann kuoli hirsipuussa, mutta bin Laden ei koskaan päässyt oikeuden eteen. Kun isrealilaiset kaappasivat Eichmannin, natsismi ja Natsi-Saksa olivat olleet raunioina jo 17 vuotta. Oikeudenkäynti tarjosi israelilaisille sekä koko maailmalle erinomaista terapiaa. Al-Qaida on edelleen jotakuinkin elossa, ja vankilassa oikeudenkäyntiään odottava bin Laden olisi inspiroinut lukuisia terrori-iskuja sekä viattomia kuolonuhreja. Presidentti Obaman ilmeisesti antama tappokäsky on ymmärrettävä ja humanitaarisesti todennäköisesti oikea päätös.

Yhdysvaltain ilo on ymmärrettävä jo oikeutettu. Maailma on parempi paikka ilman bin Ladenia. Miehen kuolema on merkittävä askel islamilaisen ääriliikkeen kuolinkorahteluissa. Sota jatkuu vielä vuosia, mutta tämä on merkittävä voitto.

Soundtrack: Hiljainen hetki ääri-islamismin vastaisessa taistelussa kuolleiden muistoksi.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ottamatta kantaa Bin Ladeniin henkilöön tai hänen toimiinsa herää kysymys miten jatkossa suhtaudutaan valtioiden koskemattomuuteen kansainvälisenä periaatteena?

On melkoista, että USA pitää suvereenina oikeutenaan suorittaa tämän kaltaisia murhaoperaatioita toisen maan maaperällä. Saati, että jo nyt normaalia siepata eri maissa kolmannen valtion ihmisiä ja toimittaa heidät ”toisaalle kuulusteltaviksi”. Tällä perusteella alueluovutusvaatimukset ovat sittenkin yhtäkkiä perusteltuja.

Miltä näyttäisikään jos Venäjä päättäisi murhauttaa Tsetseenijohtajan helikopterein Georgiassa? Tai Suomessa? Entä jos Ruotsi sieppaisi Suomesta ihmisiä, toimittaaksen heidät salaisiin vankiloihin Latviaan?

Tosiasiassa se, että syyskuun 2001 iskujen selittämisestä tehtiin ”kuolleena tai elävänä”, ”olette meidän puolella tai meitä vastaan” sotatoimenpide, ei osa normaalia poliisitointa, on ollut muun maailman kannalta anteeksiantamatonta. Ylläpitämällä vihan ja koston retoriikkaa USA on pyrkinyt oikeuttamaan mitkä tahansa toimensa ja (mikä monelta on saattanut unohtua) vahvistamaan asemansa ”maailman ainona ja vastaanpanemattomana supervaltana”. Toisaalta tämä oli (on) Cheney’n, Rumsfeldt’in ja Bushin johdolla USAssa painokkaasti julkilausuttu tavoite. Ei vaikuta siltä, että tämä juuri muuttui. Vain tapaa ilmaista tämä hieman ”pehmeni”.

Bin Ladenin murhan jälkeen ei USA sen enempää kuin EU voi vedota koskemattomuuteen terroristien suorittaessa vastaavia tekoja. Riippumatta teosta he voivat aina toedta ”te teitte niin ensin”. Eikä kannata uskoa Yhdysvaltain juurikaan piittaavan muista maista ajaessaan intressejään. Mikä tahansa maa voi yhtälailla huomata tässä olevansa ”tiellä”. No toisaalta jos muu painostus ei ”toimi” aina jäävät helikopterit.

Eläköön terrorismin vastainen ”sota”! Vai Irakia, Afganistia ja Pakistania katsellessa oliko se sittenkin hiiteen oikeusvaltio ja eläköön täysin suhteeton kosto?

Voisiko olla että tällä suurella spektaakkelilla on ajoitus , arabimaailman kuohuntaan,,,,,,,,

Toisen ihmisen tappamisesta riemuitseminen on banaalia, selittelipä asiaa miten päin tahansa jopa natsikortin kera.

Kannattaa myös omistaa ohimenevä ajatuksenpoikanen sille faktalle, että 80-luvulla USA aseisti ja koulutti Bin Ladenin.

”En usko että pateettinen tarkoittaa mitä luulet sen tarkoittavan. Sinun kannattaa tarkistaa asia suomen kielen sanakirjasta, ei englannin.”

Itse aiheeseen liittymättä, ainakin itse käyttämäni sivistyssanakirja antaa sanalle pateettinen myös merkityksen säälittävä, surkea. Toisaalta on varmaankin aivan totta, että sanan muut merkitykset saattavat helposti unohtua tässä englannin kielen dominoimassa maailmassa.

Oikeisvaltioiden tulisi pyrkiä tekemään pesäero terroristeihin alentumatta samaan mitä terroristit tekevät. Tästä syystä tuntuu käsittämättömältä lähettää presidentin käskyllä erikoisjoukot nimenomaisesti tarkoituksena vain tappaa kosto mielessään. Toki oikeusprosessista olisi tullut monimutkainen ja vaikea, mutta Yhdysvaltojen henkistä selkärankaa ja korkeampaa moraalia olisi osoittanut vain vangita bin Laden ja tuoda hänet Yhdysvaltoihin tuomittavaksi. Heillä olisivat voineet näyttää myös mallia esimerkiksi Lähi-idän valtioille, kuinka syytetty on syytön kunnes toisin oikeudessa todistetaan, riippumatta yleisestä mielipiteestä. Nyt esimerkiksi annettiin, että ihminen, jota vain epäillään rikolliseksi, voidaan tuosta vain kostonhalussa eliminoida. Kyllä tämäkin tulee varmasti aiheittamaan vastareaktioita radikaalien muslimiaktivistien keskuudessa, josta vaarana seuraa loputon kostonkierre.

Tässä asiassa petyin Yhdysvaltoihin ja arvostamaani presidenttiin. Ihmisen tappamista ei pitäisi juhlia, oli kysessä kuka tahansa.

Kuten jo edellämainitut kommentoijat ovat sanoneet, olen pettynyt jenkkien tunteelliseen intoon bin Ladenin kuolemasta. Amerikkalaisten tunto omasta ainutkertaisuudestaan kukoistaa niin kansan kuin mediankin keskuudessa. Minusta juuri oikeudenkäynti bin Ladenia vastaan olisi voinut eheyttää Yhdysvaltojen mainetta ja sen kuvaa itseään juuri oikeusvaltiona, jonka arsenaaliin eivät kuulu salamurhat ilman oikeudenkäyntiä. Se olisi voinut myös osoittaa bin Ladenin ja ääri-islamin ”pahuuden banalismin” ja säälittävyyden.

”We are better than this”
http://www.dailykos.com/story/2011/05/02/972166/-We-can-be-better-than-this

Miksi Osamaa ei tuotu oikeuden eteen vaan murhattiin?

Osama bin Laden ei koskaan tunnustanut syyllisyyttään 9/11 terrori-iskuihin, vaan kiisti ne jyrkästi. Sekö oli syy miksi häntä ei haluttu tuoda oikeuden eteen, vaan määrättiin murhattavaksi. Amerikkalaiset eivät olisi voineet todistaa Osama bin Ladenin syyllisyyttä siihen minkä takia häntä jahdattiin kymmenen vuoden ajan.

Oikeudenkäynneistä ei olisi tullut koskaan loppua, vaan amerikkalaisen trauma ja painajainen olisi jatkunut ikuisesti. Ellei Osama bin Ladenin kuolemaan liittyviä avoimia kysymyksiä pystytä tyydyttävästi selvittämään, silti amerikkalaisten itsensä synnyttämä marttyyri elää ikuisena painajaisena heidän keskuudessaan.

Bin Ladenin eliminoimisen ilo on sama kuin ei ”roistovaltio” Irakin tuhoamisen ilo.
Roistot ja roistovaltiot vaikuttavat edelleen USAn maailmassa.

Hämmästelen vastakkaisten mielipiteitten runsautta suhtautumisessa kuolemaan, tappamiseen. Johtuu kai siitä, että olen kotimaassa joutunut kohtaamaan toisen käden kautta aiheutettuja kuolemia. Ja llopulta myötätuntoni on aina kääntynyt surmatun puolelle.

Niin paljon kuin Bin Laden onkaan aiheuttanut kuolemia ja ansaitsee tulla rangaistuksi, Obaman ilmoitus joukkonsa lähettämisestä tappamaan Laden oli niin kylmä ja tunteeton, että se puistatti. Ja kun ilmoitus tuli vielä näihin asti kiusatulta tummaihoiselta, väristys vain voimistui.

Joudun kysymään kanssakirjoittajilta, olenko terapian tarpeessa kun niin helposti asetun tapetun asemaan.

Aseettoman miehen ampuminen on selvä murha. Lakien mukaan sotilas pitäisi asettaa poliisitutkintaan ja syytteeseen. Uskaltaako oikeuskoneisto sitä tehdä, kun itse presidentti oli seuraamassa livelähetystä ? Oikeusvaltio Suomessa tällaista ei tapahtuisi. Hyväksyisikö Suomi suvereenina maana sen, että esim. Venäjä lähettäisi kommandoiskun Suomessa oleilevia setseenejä vastaan ? Gaddafia yritettiin saada hengiltä pommeilla, mutta lapsi ja lapsenlapset saatiin. Koko Natoon meno tuntuu entistä epämieluisemmalta, kun kaverina olisi amerikkalaisia kuumakalleja.

Do not rejoice in his defeat, you men. For though the world has stood up and stopped the bastard, the bitch that bore him is in heat again.

Uskottavimmalta vaikuttaa pakistanilainen kadunmies, joka koko sirkus on täyttä valhetta. Ja jos seuraavaa lainausta on uskominen, niin kadunmies on oikeassa.

”Top US government insider Dr. Steve R. Pieczenik, a man who held numerous different influential positions under three different Presidents and still works with the Defense Department, shockingly told The Alex Jones Show yesterday that Osama Bin Laden died in 2001 and that he was prepared to testify in front of a grand jury how a top general told him directly that 9/11 was a false flag inside job.

Perusteltuja argumentteja bin Ladenin taposta löytyy molemmin puolin. Itse en jaksa kauhistella kuolemaansa, enkä siitä syntynyttä spontaania riemua Yhdysvalloissa.

Pragmaattisesta näkökulmasta katsoen maailma säästyisi paljolta pahalta, jos yksittäiset hullut koirat lopetettaisiin kylmästi jo siinä vaiheessa, kun he ovat rikoksensa ihmiskuntaa vastaan aloittaneet. Mieleen nousee esim. Gaddafi – ja tätä ei nyt pidä ymmärtää niin, että kannustaisin hänen tappamiseensa. Se on jo liian myöhäistä – olisi pitänyt toimia Lockerbien aikoihin. Samoin bin Laden ehti kerätä itselleen myyttipotentiaalia arabimaailmassa.

Pakostakin ihminen miettii, miten kansainvälisen yhteisön olisi pitänyt toimia esim. Pohjois-Korean (vahva johtajakultti) suhteen. Ainahan tulee uusi diktaattori, mutta jossain vaiheessa ketju katkeaa.

Summa summarum: ehkä kannattaisi löyhentää moraalikäsitystä piirun verran ja toimia, ehkä YK:n oikeutuksella tms., ennen kuin ongelma muodostuu kestämättömäksi.

Yhdysvallat on jo aikaa sitten julistanut sodan terroristeille. Taas on astunut esiin huomattava joukko ”nojatuolihumanisteja” neuvomaan sodan osapuolia miten sodassa toimitaan. Tämä puheena oleva terroristi kohtasi loppunsa vain erään sotatoimen seurauksena. Sodassa vallitsee sodan logiikka, on ymmärtämättömyyttä vaatia sodassa sovellettavaksi rauhanajan lakeja.

Tapaus sai suuren huomion, koska kyseessä oli ”johtava terroristi”, jonka aikaansaamat vahingot ja vielä toteutumattomat vahingot ovat niin mittavia, että sitä on vaikea edes käsittää.

Näiden ”nojatuolinerojen” mielestä olisi ilmeisesti vihollissotilaan tappamiselle ensin haettava oikeuden päätös.

Tämän päiviltäpäästämisen oli siunannut sotaoikeuden päätös. Sotaoikeus istui rynnäkkökiväärin patruunapesässä. Sellaista sota on, siihen on tyytyminen…vaikka tippa silmässä.

Näitä luetaan juuri nyt