Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Bill Clintonin mestarillinen puhe

Blogit Americana 6.9.2012 13:35
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Bill Clintonin asema demokraattien suurimpana tähtenä sitten Franklin Delano Rooseveltin on helppo ymmärtää. Billin eilinen puhe demokraattien puoluekokouksessa oli paras koskaan kuulemani puhe.

Clinton niputti 48 minuutissa presidentti Barack Obaman saavutukset, Kongressin republikaanien ”ei!”-politiikan kyynisen onttouden, sekä Mitt Romneyn kampanjan ideologisen vaarallisuuden. Clinton summasi amerikkalaisen politiikan nykytilan, puhalsi propagandan savun pois faktojen ympäriltä ja myi kuulijoilleen demokraattisen vision amerikkalaisen yhteiskunnan nykypäivästä sekä tulevaisuudesta.

Demokraattien piti puoluekokouksessaan esitellä marraskuun vaalit valintana George W. Bushin ja Barack Obaman välillä. Demokraattien piti muistuttaa takkuavan toipumisen keskellä painivia äänestäjiä, että Romneyn presidenttiys merkitsisi paluuta vuosikymmenen takaiseen republikaaniseen talouspolitiikkaan, eli nykyisen ahdingon aiheuttaneeseen ajattelumalliin.

Clinton onnistui tehtävässä. Hän on vailla vertaa monimutkaisten poliittisten kysymysten selittäjänä selkein, kansantajuisin termein. Yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti Clinton kiteytti republikaanisten ehdotusten ytimen ja osoitti miten ne ainoastaan syventäisivät Yhdysvaltain ongelmia. Demokraattinen terveydenhoito, koulutus, sosiaaliturva, puolustus, ja talouspolitiikka saivat tehokkaimman mahdollisen puolustuksen Clintonilta.

Republikaanien vaalivoitto merkitsisi valtavia veroleikkauksia rikkaimmille amerikkalaisille, veronkorotuksia keskiluokalle, rahan lapioimista Pentagonille, sekä kasvavaa budjettivajetta, Clinton muistutti. Vaarassa on paitsi Yhdysvaltain talous, mutta myös amerikkalainen yhteiskuntasopimus. Clinton myös kiteytti demokraattien ja republikaanisen välisen filosofian eron: ”Me uskomme, että me olemme kaikki samassa veneessä. He uskovat, että sinä olet omillasi.”

Talouden toipuminen on ollut hidasta, mutta älkää syyttäkö Obamaa, Clinton sanoi, sillä republikaanien argumentti on, että ”me jätimme hänelle kamalan sotkun, mutta hän ei ole siivonnut meidän jälkiämme kyllin nopeasti, ja siksi meidän pitää päästä takaisin valtaan.”

Puheen voimaa on vaikea liioitella. Clintonin lopetettua Alex Castellanos, republikaaninen strategisti ja CNN:n kommentaattori, vihjaisi alistuneesti, että Clinton taisi voittaa vaalit Obamalle. Jopa Fox Newsin kommentaattorit olivat lyötyjä. Vasta-argumentit Clintonille olivat kateissa. Kommentaattorit niin oikealta kuin vasemmaltakin ovat olleet erittäin otettuja.

Clintonin voima on hänen häpeämättömässä narsismissaan, terävässä älyssään ja halussaan olla pidetty, yhdistettynä pohjimmaiseen hyväsydämisyyteen. Hän on edelleen sama karismaattinen hulivili, erinomainen pääjohtaja ja lipevä myyntimies jonka amerikkalaiset oppivat tuntemaan 1990-luvulla.

Puhujana Clinton tehoaa, sillä hän ei häpeile toitottaa omia ja puolueensa saavutuksia. Useimmat erinomaisetkin puhujat, Obama mukaanluettuna, ovat hieman kankeita ja punastelevia listatessaan omia saavutuksiaan. Clintonilla ei ole tätä ongelmaa. Hän listaa omat ja puolueensa saavutukset naama itsetyytyväisyydestä loistaen. Myös Obaman presidenttiys ja saavutukset saivat Clintonilta parhaan toistaiseksi kuuleman puolustuksen.

Clintonilla on myös faktat puolellaan. 1990-luvun talouspolitiikka oli kiistattoman onnistunutta, ja Clintonin vuosien menestys näyttää entistäkin vahvemmalta rinnastettuna Bushin vuosien surkeaan räpellykseen. Clintonin ilmaisema sataprosenttinen luottamus Obaman talouspolitiikkaan kaikuu voimakkaana puheen kuulijoiden parissa.

Kehoitan lämpimästi jokaista suomalaista politiikkoa, poliittista operaattoria sekä puheenkirjoittajaa kuuntelemaan koko puheen. Näin se pitää tehdä.

Soundtrack: Fleetwood Mac, Don’t Stop.