Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Bernie Sanders: idealisti vai narsistinen sabotööri?

Blogit Americana 8.6.2016 16:22
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kalifornian demokraatit ovat puhuneet, ja he äänestivät Hillary Clintonin mittavaan voittoon. Game over? ”Ei”, uhoaa Bernie Sanders.

Sandersin kampanjan alku ihastutti useimpia demokraatteja. He halusivat avoimen keskustelun ja valtakunnallisen itsetutkiskelun puolueensa tilasta ja tulevaisuudesta, ja Sanders tarjosi siihen erinomaisen tilaisuuden.

Kampanjan alkusuoralla Sanders itse painotti asiapohjaista keskustelua. Hän kieltäytyi puhumasta Hillaryn sähköposteista tai muista skandaaliluonteisista aihesta, painottaen kyseessä olevan kampanjan puolueen ideologisesta tulevaisuudesta.

Demokraatit kuuntelivat ja ajoitellen nyökyttelivät Sandersin vasemmistolaiselle populismille. Hänen kritiikkinsä puolueen liian läheisistä suhteista Wall Streetiin upposi. Sandersin viesti keskiluokan ja köyhien ahdingosta synnytti toistuvia taputuksia.

Kuunneltuaan Hillarya ja Sandersia, valtaosa demokraateista valitsi Hillaryn. Puolueessa, joka ideologisesti muodostuu (suomalaisittan rinnastettuna) kokoomuksen vasemmasta siivestä sekä sosiaalidemokraateista, maltilliset clintonistit ovat enemmistössä.

 

Tämä ei kelvannut Sandersille. Mitä toivottomampi hänen tilanteensa oli, sitä aggressiivisemmaksi hänen kampanjansa muuttui.

Sanders leimasi Hillaryn Wall Streetin käsinukeksi. Hän ryhtyi puhumaan omasta kampanjastaan vallankumouksena. Mies osoitti ymmärrystä jopa radikaaleimmille kannattajilleen, jotka uhkailivat Hillaryn kannattajia ja häiritsivät hänen vaalitilaisuuksiaan.

Sanders syytti demokraattista puoluetta ja mediaa hänen kampanjansa sabotoimisesta. Hän olisi halunnut puolueen esivaalien olevan avoimia kaikille eli myös ei-demokraateille.

Kalifornian piti olla Sandersin viimeinen rintama. Hän painotti osavaltion esivaalien tärkeyttä perustellen sen avulla oman kampanjansa jatkamista. Voittajaa ei pidä julistaa ennen kun Yhdysvaltain väkirikkain osavaltio on äänestänyt, Sanders toisti viikkokausia.

Nyt Kalifornia on äänestänyt, ja osavaltion demokraatit antoivat Hillarylle selkeän voiton. Mutta Sanders vannoo pysyvänsä kisassa.

 

Demokraattien johto on turhautunut tilanteeseen. Nyt puolueen olisi aika ryhmittäytyä Hillaryn taakse, suunnata tykkinsä kohti Donald Trumpia ja republikaaneja. Tämä ei kiinnosta Sandersia. Hän jatkaa omaa kampanjaansa.

Sanders ei tunne solidaarisutta demokraatteja kohtaan. Hän ei ole virallisesti edes puolueen jäsen. Riippumaton Sanders on pitkän uransa aikana hyökännyt demokraatteja vastaan liki samalla innolla kuin republikaanejakin.

Vannoutunut idealisti ja sosialisti Sanders uskoo vilpittömästi, että vain hän ja hänen kaltaisensa voivat pelastaa Yhdysvallat korporaatiokapitalismilta. Hänelle politiikka ei ole mahdollisuuksien taitoa, vaan ideologista sotaa hyvän puolesta pahaa vastaan.

Idealistinen ehdottomuus ja pohjaton kunnianhimo pitävät Sandersin kampanjan elossa. Demokraattien enemmistö torjui hänen ideansa, mutta se tarjoaa Sandersille lisätodisteita siitä, kuinka korruptoitunut ja metamorfoosin tarpeessa koko amerikkalainen puoluepolitiikka on.

Raja idealistin ja fanaatikon välillä on veteen piirretty viiva.

 

Soundtrack: Bob Dylan, Tangled up in Blue