Bernie Sanders: antikapitalistien ja pilvenpolttajien profeetta
Nuoret amerikkalaiset pitävät vanhoista, valkoisista, tosikoista populisteista, jotka kannattavat laillista kannabista.
Toissapäiväinen demokraattinen debatti ei opettanut meille paljoakaan uutta. Hillary Clinton on selkeä kärkikandidaatti ja taitava väittelijä. Lincoln Chafee, Martin O’Malley ja Jim Webb haaskaavat lahjoittajien rahaa kampanjoihinsa odottaessaan poliittista ihmettä. Ja Bernie Sandersistä on tulossa yhä enemmän liberaali versio Ron Paulista.
Viime vuosikymmenen Ron Paul –ilmiö oli kiinnostavaa seurattavaa. Boheemisuuteen kallellaan olevat opiskelijat, vaihtoehtokansalaiset ja vanhat hipit löysivät yhtäkkiä sankarin teksasilaisesta libertaarista, joka lupasi sulkea Yhdysvaltojen tukikohdat ulkomailla ja laillistaa huumeet.
Nyt vaihtoehtokansalla on Bernie. Huolellisesti pyöriteltyjä vastauksia antavan politiikkorivin keskeltä Vermontin senaattori julisti taloudellista sanomaansa kovaa ja hartaasti. Iäkäs sosialisti pauhasi koko illan kuolevasta keskiluokasta, maustaen kestoaihettaan Wall Streetin tuomioilla, ympäristötietoisuudella ja laillisen marihuanan kannatuksellaan.
Bernien yhtäläisyydet Ron Paulin kanssa käyvät yhä selvemmiksi. Kuin kadunkulmassa saarnaavat profeetat, molemmat ovat tyylipuhtaita tosikkoja ja tosiuskovia. Heidän esiintymisessään on ripaus aitoa epätoivoa ja kultin johtajan aitoa uskoa lahkonsa viisauteen. Ron ja Bernie voisivat pelastaa maailman, jos vain äänestäjät ymmärtäisivät kuulla heidän viestiään.
Toistaiseksi Bernien viesti on rajoittunut nuoriin idealisteihin, pilvenpolttajien kaltaisiin yhden idean ryhmittymiin ja vanhan kaartin sosialisteihin.
Ron ja Bernie eivät ole populisteja. Populismi lupaa helppoja ratkaisuja ja vaatii toimiakseen poliittisen vihollisen. Mutta populismi on myös kyyninen liike, jonka johtajat harkitusti kanavoivat ja manipuloivat suuttunutta kansanosaa. Ronissa ja Sandersissä ei ole ripaustakaan kyynisyyttä. He uskovat itse asiaansa enemmän kuin jopa heidän äänestäjänsä.
Bernien mukanaolo tuo demokraattien kisaan tarpeellisen ripauksen ideologista selkärankaa. Hillary on luunkova politiikko, jonka ymmärtää miten politiikka toimii – joskin hän on osoittautunut yllättävän huonoksi luomaan kontakteja äänestäjiin ja kontrolloimaan kampanjoiden mukana tulevia minikriisejä.
Bernie, kuten kunnon saarnamies, pakottaa Hillaryn katsomaan välillä sieluunsa ja kysymään mihin hän oikein uskoo, ja miksi hän haluaa presidentiksi? Miehen mukanaolo auttaa demokraatteja pysymään uskollisena puolueen perusaatteille.
Soundtrack: Sam Cooke, Chain Gang