Bengasi – republikaanien pakkomielle
Amerikkalaisessa politiikassa pätee muutama lainalaisuus. Ensiksikin demokraatit ovat vellihousuja, jotka vapisevat pelosta republikaanien hyökkäysten edessä. Toinen laki on, että republikaanit ovat aina taipuvaisia puskemaan agendaansa liian pitkälle karkottaen lopulta maltillisen keskitien.
Bengasi-kuulustelut ovat malliesimerkki republikaanien pakkomielteestä. Järkevät strategistit ovat kehottaneet puoluetta lopettamaan tämän hyödyttömän sirkuksen. Mitä kauemmin se jatkuu, sitä useammat amerikkalaiset näkevät, että kyseessä ei ole vilpitön totuuden etsiminen vaan puoluepoliittinen yritys sabotoida Hillary Clintonin presidenttikampanja. Ja se sataa lopulta Hillaryn laariin empatiana ja ääninä.
Silti republikaanit eivät kykene kontrolloimaan vaistojaan. Kuin kissat kevätkiimassa he eivät kykene ajattelemaan mitään muuta kuin senhetkistä pakkomiellettään.
He uskovat vuorenvarmasti, että kunhan vain kaikki amerikkalaiset kuulevat heidän viimeisimmästä pakkomielteestään, he ovat pian samaa mieltä. Hipsterit puhumassa uusimmasta lempibändistään ovat vähemmän rasittavia kuin jankkausvaiheeseen juuttuneet republikaanit.
Republikaanien johtama kongressi on nyt tehnyt seitsemän eri tutkimusta Bengasin katastrofiin. Neljän amerikkalaisen hengen vaatinut terroristihyökkäys on syynätty ja puunattu kaikilta mahdollisilta osiltaan. Ainakin 20 miljoonaa dollaria vaatinut, 11 raporttia tuottanut tutkimusprojekti on kestänyt jo vuosia.
Jokainen tutkimus on tullut johtopäätökseen, että presidentti Barack Obaman hallinto ja silloinen ulkoministeri Clinton tekivät voitavansa. Apujoukot olivat liian kaukana ja tilanne liian kaoottinen hallittavaksi. Joskus tragediat vain tapahtuvat ja terroristit saavat erävoiton.
Viimeksi jopa republikaanien johtama ja ainoastaan republikaaneista koostunut komitea päätyi samaan lopputulokseen: tapahtunut ei ollut Obaman ja/tai Clintonin syy. Mutta heti raportin jälkeen jotkut republikaanit vaativat lisätutkimuksia republikaanien tekemään lisätutkimukseen!
Torstaina 22. lokakuuta Hillary Clinton vastasi viimeisimmän komitean kysymyksiin 11 tuntia. Lopputulos? Kukaan ei oppinut mitään uutta. Clinton ei tehnyt mitään väärin.
Ja miten republikaanit reagoivat kuulusteluun? Vaatimalla lisää tutkimuksia.
Soundtrack: David Sylvian, The Boy with the Gun