Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Baseball ja hiihto

Marko Maunula
Blogit Americana 30.3.2011 19:34

Baseball-kausi alkaa tänä viikonloppuna. On synti ja vääryys, ettei kauden avauspäivää ole vielä julistettu kansalliseksi juhlapäiväksi.

Paitsi kiehtova ja todella upea urheilulaji, baseball on erinomainen Yhdysvaltain ja amerikkalaisuuden tutkimisen työkalu. Amerikkalaisen historian tutkijoiden vanha vitsi sanoo, että jos eliminoit sanan ”paradoksi,” tuhoat liki puolet amerikkalaisesta historiankirjoituksesta. Vitsissä on ainakin puolet totta, ja se on helposti sovellettavissa myös baseballiin.

Suomalaisista urheilulajeista baseball on kulturaalisesti helpoimmin verrattavissa hiihtoon.

Hiihtäjät ovat suomalaisessa mielikuvituksessa perinteisesti edustaneet moraalisesti puhtaita ja konstailemattomia metsäsuomalaisia, jotka ruisleivän voimin rääkkäävät itseään kansansa kunniaksi. Baseball on puolestaan sekoitus kirkasotsaista individualismia ja joukkueen eteen uhrautumista, joka usein leimaa amerikkalaisten käsitystä itsestään. Silti, niin suomalaiset hiihtäjät kuin amerikkalaiset baseball-sankaritkin ovat usein steroidien, valeiden, ja narsismin riivaamia ristiriitaisia hahmoja, jotka ovat viime päivinä viihtyneet usein käräjäsaleissa.

Baseballin paradoksaalisuus ei rajoitu sen imagoon. Baseball on ehdottomasti ajattomin kaikista tietämistäni urheilulajeista. Lajin mittava tilastojen pito edesauttaa tämän päivän tähtien vertaamista menneiden vuosikymmenten tähtiin. Unelmien kenttä (Field of Dreams) -elokuvassa James Earl Jonesin esittämä Terry Mann lausuu runollisesti, että baseball on Yhdysvaltain pysyvin arvo. Maa muuttuu jatkuvasti, mutta baseball pysyy samana.

Tavallaan, mutta samanaikaisesti baseball nojaa vahvasti moderniin markkinointiin, valmennustietoon, urheilulääketieteeseen, informatioteknologiaan, ja jopa tilastotieteen kehitykseen. Miljardien dollarien bisneksessä joukkueet eivät jätä kiveä kääntämättä maksimoidakseen voittosaumansa. Baseball on myös käynyt läpi lukusia eri jaksoja, syöttäjien dominoimasta dead ball -aikakaudesta aina 1990-luvun steroidien ruokkimiin kunnariennätysten vuosiin.

Perjantaina käynnistyy vuoden 2011 versio ajattomasta pallopelistä. Kauden alkaessa mestarisuosikit koostuvat ns. tavallisista epäillyistä, oma Atlanta Bravesini mukaanluettuna. Vasta 162 runkosarjan pelin jälkeen ovat pleijarijoukkueet selvillä.

Kauden avauspäivä on eräs urheiluvuoden huipentumia. Kesä on ovella, juuri leikattu nurmikko tuoksuu raikkaalta, jokainen pelaaja ja fani voi vielä unelmoida mestaruudesta. Kun kuulen tuomarin ensimmäistä kertaa huutavan ”play ball,” tiedän että niskakarvani nousevat pystyyn – kuten joka vuosi.

Soundtrack: The Treniers, Say Hey.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Todella tylsä laji, olen yrittänyt katsoa joskus otteluita, mutta kun ei niissä tapahdu yhtään mitään niin en oikein ymmärrä mihin lajin vetovoima oikein perustuu.

Innoissani odotan kauden alkua minäkin, Marko. Itse asiassa asiaan päästään jo huomenna torstaina, ja kellonaikakin on niin varhainen, että pääsen seuraamaan avausottelua täkäläisittäin jo alkuillasta.

Ja onhan se tylsän näköistä, Boring, mutta vain silloin jos ei tunne peliä ja tiedä, mikä siinä on jujuna. Tai niin kuin Red Barber sen sanoi: ”Baseball is dull only to dull minds.”

Ai niin, mihin se lajin viehätys perustuu? Sepä se, ainakaan sen perusteleminen ei onnistu helpolla. Joku sanoi kerran niinkin, että baseballin selittäminen on samaa kuin ”selittäisi” kemian. Mistä se pitäisi aloittaa?

Lajin viehätys perustuu hypetykseen ja lajin perinteisiin, mutta laji itsessään on yhtä mielenkiintoista seurattavaa kuin katsoisi maalin kuivuvan. Sillä yhtään mitään tuossa pelissä ei tapahdu, ei sitten mitään. Todella vaikea laji varmasti pelata, mutta mitä sitten ei se tee lajista vielä mitenkään mahtavaa seurattavaa.

Kaksi tylsintä lajia minun mielestä on Baseball ja jenkkifudis. Sentakia jaksaa aina naurattaa kuinka he vinoilevat vaikkapa jääkiekosta tai fudiksesta ja itse seuraavat kahta tylsintä lajia mitä on suunnilleen ikinä keksitty. Ymmärtäähän sen sillä jenkit on yksinkertaista sakkia ja tuleehan näissä peleissä isompia numeroita tulostauluun ja sehän riittää pitämään heidät tyytyväisenä.

Totta, Karri, pahoitteluni lipsahduksesta. Kausi tietenkin käynnistyy torstaina. Boring: kaikki urheilulajit ja taidemuodot ja harrastukset jne ovat tylsiä vihkiytymättömille. Baseball muistuttaa tässä suhteessa paljon kuningas jalkapalloa: lajiin perehtymättömät haukottelevat 1-0 tuloksille, mutta fanit ymmärtävät näennäisen tyynen pinnan alla tapahtuvaa jatkuvaa draamaa.

Pakko oli vähän kuitata, kun tuli niin herkullinen mahdollisuus, kun siellä jenkeissä aina nälvitään muille lajeille. Kerro terveisiä baseball ja jenkkifudisfaneille. Ja hauskoja urheiluhetkiä maailman ehkäpä tylsimpien lajien seurassa ;)

Hehe, taalla on varmaan kommentoijina miehia, kuinkas muuten, mutta sanonpa minakin sanasen:
muistan baseballia luonnehditun siten, etta se on ottelua, jossa aijat raapivat itseaan ja syljeksivat snuussia siina valilla. No onhan siella pallonheittoakin ja lyontia joukossa ;-), perati juoksua.
Myonnan, etten ymmarra noita(kaan) nyansseja, varmaan ne ovat tarkeita, kuten sekin, etta heittaydytaan yhteen kasaan yhden soikean pallon (siis onko se pallo?) haltuunsaamiseksi. Tunteeni ovat aina sen alimmaisen puolesta: miten se selviaa? Tama oli suuri huoleni kun olin katsomassa ensimmaista college-jalkapallo-ottelua 1974 – Chapel Hillissa. Jatkuvaa draamaa, niinhan se meni, Marko Maunula!

Onhan tuo tavallinenkin jalkapallo kuulemma suosittua, vaikka ainakaan itselleni ei ole vielä avautunut mitä mullistavaa on katsella, kun kaksi ulkomaalaista joukkuetta kirmailee puolitoista tuntia pallon perässä, tekee siinä ajassa ehkä 1-2 maalia, ja toisen pelaajan pienikin kosketus filmataan hirvittäväksi maailmanlopun tuskaksi, josta kuitenkin paranee sekunnissa tuomarin pillin soitua. Päälle vielä huligaanit ja väärän joukkueen kannattajiin kohdistuvat vainot.

Ilo on urheilusta kaukana.

Ihmetyttää ja huvittaa tuo baseballin ja jenkkifutiksen jatkuva haukkuminen typerien jenkkien tylsiksi lajeiksi. Nuo kaksi lajia ovat säännöiltään kohtuu monimutkaisia ja niihin perehtyminen vie aikaa. Näistä dissaajista 99% tuskin tuntee edes perussääntöjä. Absurdia haukkua lajia typeräksi jos itse sitä ei vain tajua. Ja sitten kun säännöt on suurin piirtein hallussa niin ei vielä erota esim. fastballia ja curveballia toisistaan. Siinä vaiheessa kun huomaa syöttäjän ja lyöjän tekemät pienet säädöt countista riippuen (eli pystyy oikeasti kunnolla seuraamaan lajia), on takana oltava jo lukuisia katsottuja matseja. Baseballia seuratessa oppii uutta jatkuvasti, pieniä nyansseja on loputtomasti.

Sanonpa tähän sitten jotain asioita mitkä itseäni viehättää baseballissa. Pelit voivat päättyä helposti 1-0, mutta esim. 5 juoksun johto ei ole mikään voiton tae ja 10 juoksun päästäkin on pelejä vielä käännetty. Kelloa ei ole, joten loppuvaiheen neppailua jalkapallon tyyliin ei ole (seuraan aktiivisesti tosin jalkapalloakin). Tilastot ovat myös mielenkiintoisia kun niihin perehtyy kunnolla. Harmi vain kun telkkarissa näytetään lähinnä Batting Averagea grafiikoissa, joka on yliarvostettu tilasto. Myös kirjallisuus on erinomaista. Liian pitkiä pelit eivät mielestäni ole, kunnon 3,5 tunnin tasainen vääntö maistuu aina.

ESPN America näyttää suorana tänään Opening Dayna kolme matsia alkaen Yankeesin pelistä klo 20. Oma suosikkini SF Giants pelaa vasta klo 3 yöllä, pitänee nauhoittaa. Lincecum on avauksessa ja Giantsin kerroin 1.99 vaikuttaisi erittäin pelikelpoiselta.

Basellin rytmi on huomattavan hitaampi kuin useimmissa muissa palloilulajeissa. Kun siihen pääsee sisään ja tutustuu edes hiukan sääntöihin, niin eteen aukenee kirjava maailma, jossa loisteliaan tilastoinnin kanssa keskustellaan koko ajan myös menneisyyden kanssa. Sitä paitsi se on analyisoijan unelmalaji. Sitä pitää katsoa ja siitä pitää puhua samalla.

Ja ensimmäiset vaikutelmat kolmen pelipäivän jälkeen. Texasilla näyttää olevan ihan kaikki kunnossa: syöttäminen, sisäpeli ja – oh boy – ulkopeli.

Näitä luetaan juuri nyt