Barack Obama: Ideologinen puhdasoppisuus ja tuomitsemisen kulttuuri eivät ole rakentavaa aktivismia
Woke-kulttuuri ei ainoastaan tukahduta yhteiskunnallista keskustelua vaan se on usein myös este rakentavalle muutokselle.
Eläkeläinen Barack Obama heilutti opettavaa sormeaan nuorille aktivisteille. Nuorten poliittista osallistumista tukevassa tapahtumassa Obama varoitti niin sanotun woke-kulttuurin vaaroista.
Obama kritisoi ideologisen puhdasoppisuuden vaatimusta ja muistutti oikean maailman monimutkaisuudesta: ”Hyvilläkin ihmisillä on heikkoutensa. Ihmiset joita sinä vastustat, saattavat rakastaa lapsiaan, jakaa monet sinun arvoistasi.”
Liian usein aktivistit uskovat positiivisen muutoksen ponnistavan tuomitsemisen kulttuurista, Obama valitti. Hashtag-kulttuuri, toisinajattelevien solvaaminen sosiaalisessa mediassa, ja itsetyytyväinen tiedostus eivät sytytä entistä aktivistia.
”Tämä ei ole aktivismia eikä se muuta maailmaa. Jos keskityt ainoastaan kivien heittelyyn, et todennäköisesti pääse kovinkaan pitkälle.”
Obama on täysin oikeassa. Woke-kulttuuri ei ainoastaan tukahduta yhteiskunnallista keskustelua vaan se on usein myös este rakentavalle muutokselle.
Minäkään en ole toistaiseksi havainnut tuomitsemisen kulttuurin tai sosiaalisen sulkemisen luovan parempia ihmisiä, ruokkivan positiivista muutosta. Ihmiset harvoin reagoivat sosiaalisen median kyläkäräjiin positiivisesti. Tuomitseminen vain vahvistaa seiniä ”meidän” ja ”niiden” välillä.
Edesmennyt tuttavani ja kollegani Eugene Genovese, eturivin amerikkalainen historioitsija, liittyi nuorena opiskelijana Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen. Hänet puhdistettiin pian puolueesta. Kun joku kysyi syytä erottamiseen, Gene sanoi: ”I was zigging when I was supposed to be zagging.” Eli vapaasti suomennettuna: Gene laski ideologisen pujottelukepin väärältä puolelta.
Muutama vuosi sitten haastattelin amerikansuomalaista, sittemmin edesmennyttä Toisen maailmansodan veteraania ja vasemmistoradikaali Harry Siitosta. Hän muisteli lyhyttä kauttaan Yhdysvaltain kommunistisessa puolueessa. Muistoistaan huvittunut Harry kertoi toistuvista puhdistuksista, joissa puolueen ennestäänkin pienet rivit kutistuivat ideologisten riitojen myötä.
Nykyisessä tilanteessa on paljon yhteistä menneiden vuosikymmenten fanatismin kanssa. Vierailu monilla aktivistien some-sivuilla todistaa saman hengen voiman. Rasistit ja fasistit ovat pahoja, mutta rasismia ja fasismia väärin vastustavat ihmisetkin ovat usein kyseenalaisia. Tolkku on haukkumasana.
En tiedä parempaa keinoa vakuuttaa eri tavoin ajattelevat kuin vaihtaa ajatuksia keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Faktavetoinen, looginen ja kohteliainen keskustelu muokkaa mielipiteitä. Woke-kulttuuri ainoastaan kaventaa potentiaalisesti samanmielisten rivejä entisestään.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että meidän pitää kuunnella ja taputella päähän jokaista rasistia, trollia tai vihaa huokuvaa radikaalia. Monet heistä ovat logiikan, humaanien arvojen, käytöstapojen ja faktojen ulottumattomissa, eikä heidän kanssaan keskustelusta tule kuin paha mieli.
Politiikka ja arvot ratkotaan hitaasti ja usein myös ideologisten leirien keskimarginaaleissa. Vetoaminen faktavetoisiin toisinajattelijoihin on paras keino luoda rakentavaa muutosta. Rehellinen itsekritiikki, oman ajattelun ongelmakohtien tiedostaminen, ja vastakkaisten ajatusten mahdollisimman viileä ja rauhallinen analyysi ovat ensimmäinen askel kohti positiivista muutosta.
Soundtrack: SZA, Broken Clocks.