Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Ayn Rand, Paul Ryan ja republikaanien filosofinen dilemma

Marko Maunula
Blogit Americana 16.8.2012 15:25

Ayn Rand -kultti on ollut nousussa viime vuosien aikana, ja Paul Ryanin valinta vp-ehdokkaaksi on nostanut edesmenneen kirjailijan jälleen näkyvästi otsikoihin.

Ryan on julkisesti ylistänyt kirjailijaa ja kertonut vaativansa avustajiensa lukevan Randin pääteoksen Atlas Shrugged. Ryan on sanonut Randin ajatusten edustavan erinomaista kapitalismin ja individualismin moraalin puolustusta.

Randin kehittämä filosofia, objektivismi, on muokannut vahvasti uuden republikaanisen puolueen oikean laidan ajatusmaailmaa, Ryan mukaanlukien. Konservatiivit ovat valtaosin sivuuttaneet randilaisen metafysiikan, keskittyen sen sijasta kirjailijan moraalifilosofiaan sekä harkitsevan itsekkyyden ylistykseen.

Rand painotti itsekkyyden sekä oman onnen tavoittelun tärkeyttä onnellisuuden takaajina, uskoen ihmisellä olevan velvollisuuden elää ennen kaikkea itselleen. Vankan ateistinen Rand tuomitsi Jeesuksen vuorisaarnan moraalittomana puheena sekä uskon Jumalaan yksilön heikkouden osoituksena. Rand myös painotti tulonjaon ja verotuksen sekä yhteisöllisen ajattelun moraalittomuutta.

Kuten miljoonat muut Randia ihailevat konservatiiviset ja uskonnolliset republikaanit, Ryan on ajanut itsensä filosofiseen umpikujaan. Randin ateistinen individualismi ja materialismi eivät juurikaan natsaa kristinuskon periaatteiden kanssa. Randilainen filosofia tuomitsee jopa altruistisen individualismin. Jeesuksen ja Randin opetusten yhdistäminen on eettisesti ja loogisesti mahdotonta.

Ryan on havahtunut ristiriitaan, tehden viime vuoden aikana pesäeroa Randiin. Kuluvan vuoden huhtikuussa Ryan vähätteli Randin vaikutusta hänen ajatteluunsa. Hän sanoi lukeneensa kirjailijan teokset nuorena miehenä, mutta National Reviewlehden haastattelussa hän painotti enemmän katolisen filosofian merkitystä maailmankuvansa muokkaajana.

Ryanin lausunto ei ole täysin totta, sillä hän on myös ylistänyt kirjailijan filosofiaa niin yksityisesti kuin julkisestikin, myös vankassa aikuisiässä. Randin faneille antamassaan puheessa vuonna 2005, Ryanin ollessa 35-vuotias kongressiedustaja, hän ylisti kirjailijaa. Puhe on tallentunut myös nauhalle.

Ryanin ristiriitainen suhtautuminen Randiin kertoo kristillisen konservatismin ja tämän hetken republikaanisen puolueen eettisestä etsikkoajasta.

Jännitteet konservatiivisen liikkeen ja republikaanisen puolueen sisällä eivät ole uusi ilmiö. Jo vuosikymmeniä puolue on taiteillut miellyttääkseen sekä Etelän ja Keskilännen arvokonservatiiveja että läntisten osavaltioiden libertaareja individualisteja. Satunnaisesti puolue on löytänyt Ronald Reaganin kaltaisen karismaattisen johtajan, joka on kyennyt yhdistämään eri ryhmittymät, mutta jännitteet eivät ole koskaan täysin kadonneet.

Jotkut konservatiiviset ajattelijat näyttivät toivovan, että yhdistelmä randilaista filosofiaa ja arvokonservatiivista kristillisyyttä voisi kehittyä liimaksi, joka yhdistäisi puolueen sekä tarjoaisi sille kestävän metafilosofian. Tämä ei ole onnistunut, kuten Ryan on omakohtaisesti nyt havaitsemassa.

Ehkä republikaanien kannattaisi palata oikean konservatismin klassikoiden, kuten Edmund Burken, Michael Oakeshottin ja Leo Straussin pariin. He voisivat auttaa konservatiivisia ideologeja löytämään vahvan ja kestävän ideologian. Heppoisista, teekutsulaisia miellyttävistä karnevaalikomeljanttareista kuten Rand ei siihen tehtävään ole.

Soundtrack: Bob Marley, Redemption Song.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ayn Rand henkilönä sivuaa myös meitä täällä raukoilla rajoilla. Ayn syntyi ennen vallankumousta Pietarissa nimellä Alisa Rosenbaum. Juutalaisperhe siis. Vallankumouksen jälkeisinä vuosina Alisa sai yllättäen mahdollisuuden muuttaa Amerikkaan ja vaihtoi samalla nimensä. Ayn [Ain] tulee suomalaisen naiskirjailijan etunimestä, josta Alisa oli nuorena kuullut puhuttavan. Luultavasti ainut suomalainen naiskirjailija josta tuolloin Pietarissa puhuttiin oli Aino Kallas, os. Krohn.

Ayn Randin ’Atlas Shrugged’ ei kirjallisena teoksena ole järisyttävä. Kahdella sanalla kuvattuna pitkäpiimäinen ja sekava. Eurooppalaisessa kontekstissa kirjan poliittinen viestikään ei välttämättä täysin avaudu vaikkakin noin filosofisessa mielessä yksilön oikeuksien ja toisaalta päätöksien vastuun kantamisen viesti toki tulee selville.

Ilkeämielinen voisi kääntää ajatuksen Eurooppalaisiin pankkeihin, joilla on kovin paljon oikeuksia mutta omista valinnoista ja niistä koituneista virheistä tehtyjä vastuita ei ole haluttu kantaa vaan ne on sysätty yhteisvastuuseen. Mitähän tähän sanoisi Suomen kuuluisin Ayn Rand ihailija Björn Wahlroos?