Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Atlanta kaaoksessa!

Marko Maunula
Blogit Americana 27.12.2010 14:13

Joulu- ja tapaninpäivinä kaupunkiin iski armoton lumisade. Lunta tuli paikoitellen kokonaiset viisi senttiä!

Kun muutin Atlantaan vuonna 1992, epäilin tammikuisen television raporttia sisäpiirin vitsiksi. Vakavailmeinen toimittaja haastatteli atlantalaisia ruokakaupan jonossa, tivaten miten he ovat valmistautuneet käynnissä olevaan lumimyrskyyn. Vilkaisu ikkunasta todisti ”lumimyrskyn” olevan hiljainen, liki idyllisesti leijaileva lumisade, joka peitti kaupungin noin kahden sentin valkoiseen harsoon.

Sittemmin olen tottunut paikalliseen sääraportointiin. Olen myös oppinut ymmärtämään paikallisen lumihysterian. Atlanta on Marokon leveyspiireillä. Olisi rahan haaskausta kerätä mittava lumi-infrastruktuuri tavallisen vuosikymmenen muutaman lumipäivän takia.

Harvoin nähtävästä lumesta innostuneet naapuruston lapset ovat koonneet pihojen lumet nauraviksi lumiukoiksi. Kaupungin infrastruktuuri toimii jotenkuten. Atlantan Hartsfield-Jackson lentokenttä, maailman vilkkain, on pysynyt toiminnassa. Me selviämme jotenkuten, ihme ja kumma.

Paremmin tämän kestää kuin päiväkausia jatkuvan 30 asteen helteen suomalaissa, ilmastoimattomissa rakennuksissa.

Soundtrack: The Allman Brothers Band, Hot’lanta.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Marko, luen blogisi silla meilla taalla Virginiassakin on kuulema meneillaan talvimyrsky, vaikka lunta ei ole juurikaan nakyvissa. En usko liittovaltion kuitenkaan sulkeutuneen viikoksi – niin kavi viime kevattalvella. Kun viime viikolla joulun alla palasin Suomesta oli siella todellinen lumenpaljous yhdisttetyna pakkassaahan. Mutta elo ja olo oli suurinpiirtein ’business as usual.’ Itse putsasisn auran motittamaa pikkuautoani lumihangesta yhden naisen voimin – lukuisia miehia katseli lahistolla, etta mitenkahan naisen kay (mika sinansa on ’business as usual’ a la Suomi).

Etelaafrikkalainen tuttavani taalla Virginiassa kirjoitti juuri hurmioituneena siita, etta rappusilla on lunta! Tallaista tama on: Suomessa ei tiedeta mitaan ilmastointilaitteista; kiinteistomme ovat niin hyvin rekennettuja ja eristettyja, ja heinakuussa on liian kuuma, ja siihen ihan tukehtuu! Taalla taas mennaan sekaisin parista sentista lunta: bussit eivat kulje, eika autolla paase minnekaan. Hohhoijaa

Kaikesta päätellen sait autosi omin voimin liikenteeseen, joten mikä oli ongelma?

Hyva Tuatto,
mita arvelet?
Ongelmallisia ovat sangen patronoivat mieshenkilot, jotka katselivat ymparilla sanoisinko tumput suorina. Suomessahan ei ole tapana ryhtya auttamaan miesta [saatikka naista] tarpeen hetkella, kuten on esimerkiksi auton saaminen lumikinoksesta. Lopulta jouduin vaantamaan noillekin kolmelle pasmarille rautalangasta. Mainttakakoon, etta yksi tahan tahvo-kategoriaan katsoi tehtavakseen tulla selittamaan minulle bensa-asemalla, etta olen ajanut autoni vaaralle puolelle bensapumppua, kun autoni bensanotto on oikealla, vaikka tasta seikasta ei ollut hanelle pienintakaan haittaa eika sen puoleen minun bensanpumppauksellenikaan.
Ongelma on siis vatvonta, nihkeily ja ilottomuus…keksitko jatkoa
No, taytyy sanoa, etta joitain aivan kultivoituneitakin suomalaisia miehia sattuu joskus tielle, ja muistan alituisesti heidan kaunista kaytostaan: mennessani Suomeen satuin perakkaiseen riviin lennollani USA:sta seka viela jatkolennolla. Herrasmies tarjosi minulle kyydin lentokentalle jattamassaan autossa aina kotiovelleni.
Vertauskohtana on Interstate 95:lla Virginiassa ruhkaliikenteessa – kaikki kaistat taynna – sattunut rengasrikko: ajettuani sivuun vasemmalle pientarekaistalle tuli valittomasti takanani autoillut mieshenkilo myos sivuun, ja tarjoutui siina siunaamassa vaihtamaan renkaani.

Pitaako viela vaantaa?
Elan kuitenkin toivossa, etta Suomessakin joku – KELAn lisaksi tekee lahimmaisen palvelua.; olenhan esperanza. Tama on varmaankin ”kulttuuriero”, vai mita?

Onhan tässä kulttuuriero.

On kulttuureja, joissa nainen on niin tyhmä, heikko ja avuton että jokaisen miehen velvollisuus on sännätä auttamaan tuota onnetonta olentoa pienissäkin arkipäivän vaikeuksissa koska eihän se ressukka muuten selviä. Ikävä kyllä näissä kulttuureissa on naisia – eikä ihan vähän – jotka hyödyntävät tätä ajatusmaailmaa minkä ehtivät ja omalta osaltaan pitävät yllä tätä keskiaikaista ajatusvinoutumaa. Olen itse vaihtanut rapakontakaisen naapurinrouvan valaisimesta hehkulampun koska se oli ylivoimainen tehtävä tälle vauvamaiselle olennolle. Rouva oli toki kiitollinen, ja toisteli miten wonderful että tästä maasta löytyy sentään joku gentleman.

On myös kulttuureja, joissa nainen lähtökohtaisesti selviää arjestaan siinä missä mieskin ja jos apua tarvitsee, niin ystävällisesti sitä pyytää. Suomalaisena olen ihan hemmetin ylpeä maannaisistani juuri tämän takia.

Hyva Tuatto,
Lauseeseesi ”…miten wonderful että tästä maasta löytyy sentään joku gentleman,” sisaltynee jotain, joka on taman ajatustenvaihtomme premissi. Itsekin huomaan, miten spontaanista huomaavaisuudesta tulee tehda maassamme – silloin kun sen ilmentymia sattuu eteen – tulee tehda oikein numero, niin harvinaista se on.

Suomalaiset naiset eivat ole tottuneet odottamaan chevalier-kaytosta eivatka sita harjoita, kun olemme niin kovin egalitaarinen yhteiskunta muutoin. Siksi sinakin, Tuatto, pidat naisten hyvaa kohtelua ’keskiaikaisena ajatusvinoutumana.’ Huomaavaisuus ei ole maassamme kovinkaan tuttu kasite, se ymmarretaan mm. etikettikirjan fraaseiksi tai valkoisten sukkien valttamiseksi; ja miesten kohdalla sen puuttuminen yhdistyy mm. tuijotukseen silloin kun pitaisi toimia. Oletko huomannut, etta maassamme tuijotetaan paljon, katsotaan paasta jalkoihin, ja ihmetellaan? Niin kavi, kun yritin autoani heijata lumikinoksesta. Mistapa olisivat miehet tallaista oppineet, eihan sellaisia tapoja opeteta pojille, eika sen paremmin tytoillekaan, eika hyvaa kaytosta vaadita. Ei ihme, Tuatto, etta olet ylpea maannaisistasi, silla eivathan he odota sinulta mitaan.

Lähipiirini naiset eivät tosiaan odota minulta mitään vain sen takia, että olen sattunut syntymään mieheksi (poislukien muutama triviaali käytännön seikka), mikä on heille kunniaksi. Minä taas en edellytä itseltäni mitään heihin päin vain sen takia, että he ovat sattuneet syntymään naisiksi (poislukien muutama triviaali käytännön seikka), minkä katson olevan minulle kunniaksi.

Jos edellytät että miehet ympärilläsi säntäävät auttamaan lumeen hautautuneen auton esiinkaivuussa, niin säntääthän itse satunnaisen miehen apuun vastaavassa tilanteessa.

Ehkä näin teetkin, tiedä häntä. Jos, niin se on toki kunniaksi sinulle.

Näitä luetaan juuri nyt