Asekeskustelu on paras osoitus Yhdysvaltain poliittisen kulttuurin rappiosta
Kun tärkeintä on vastapuolen raivostuttaminen, typerätkin lait saavat puolustajia.
Viime viikkojen traagiset joukkoampumiset kirkossa, koulussa, ruokakaupassa ja sairaalassa ovat taas saaneet koko maailman kyseenalaistamaan amerikkalaisten arvomaailman ja älykkyyden.
Millainen valtio vain kohauttaa olkapäitään tällaiselle verenvuodatukselle? Miten Yhdysvallat voi sallia puoliautomaattisten aseiden myynnin liki kaikille halukkaille? Miksi amerikkalaiset laittavat aivonsa narikkaan, kun puhe kääntyy aseisiin?
Yleisimmin asiaa selitetään Yhdysvaltain perustuslailla ja perinteillä. Niillä on iso merkitys, mutta itse asiassa amerikkalainen asefetisismi on suhteellisen uusi ilmiö, joka kasvoi tehokkaan markkinoinnin ja poliittisen vastakkainasettelun myötä.
Tuliaseita omistavien kotitalouksien osuus on pysytellyt melko vakaana 50 viime vuoden aikana, 37–47 prosentin välillä. Samaan aikaan aseiden määrä asukaslukuun suhteutettuna on kuitenkin kasvanut noin kaksinkertaiseksi.
Numerot kertovat muutoksista kansakunnan suhtautumisessa aseisiin. Osa amerikkalaisista on ryhtynyt hamstraamaan yhä enemmän tulivoimaa. Miljoonille äänestäjille aseista on kehittynyt abortin kaltainen tunteellinen kysymys, joka värittää heidän äänestyspäätöksiään.
National Rifle Association, NRA, on ruokkinut kehitystä.
Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli lähinnä metsästäjien ja ampumaharrastajien etujärjestö. Nykyinen NRA ajaa miltei absoluuttista aseenkanto-oikeutta ja ruokkii vainoharhaisia pelkoja.
Muutos käynnistyi 1970-luvulla, jota Yhdysvalloissa leimasivat kasvava rikollisuus ja mittavat yhteiskunnalliset muutokset.
Yhdysvalloissa 1970-lukua leimasivat kasvava rikollisuus ja mittavat yhteiskunnalliset muutokset. Vuosikymmenen kuluessa NRA:n oikeistolaiset jäsenet kaappasivat järjestön haltuunsa.
He ryhtyivät avoimesti politisoimaan asekeskustelua, lobbaamaan aselakien vapauttamista ja tukemaan republikaanipoliitikkoja.
Radikalisoituva republikaanipuolue osoittautuikin innokkaaksi kumppaniksi. Sen poliitikot ovat tehneet aseista abortin kaltaisen poliittisen sotalipun, jolla he voivat innostaa äänestäjiään uurnille.
Amerikkalaisen poliittisen keskustelun ja kulttuurin rappio näkyy suhtautumisessa aseisiin. Kompromissit ovat mahdottomia; typerätkin lait saavat puolustajia, joille vastapuolen raivostuttaminen on tärkeämpää kuin mielekäs lainsäädäntö.
Vaikka valtaosa kansalaisista haluaa rajoittaa puoliautomaattisten aseiden myyntiä, NRA:n lobbaaminen, lahjoitukset ja me vastaan ne -politiikka pitävät kiväärit kauppojen valikoimissa.
Republikaanit odottavat, että joukkoampumisten veri pestään pois ja suru hiipuu. Sen jälkeen he voivat taas unohtaa tapahtuneen ja antaa aselakien pysyä entisellään. Sama show toistuu seuraavan joukkoampumisen yhteydessä.
En tiedä selkeämpää esimerkkiä amerikkalaisen politiikan itsetuhoisesta alamäestä.
Soundtrack: The Band, Tears of Rage.