Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Arabien kansannousu – tykkää/ei tykkää

Blogit Americana 14.6.2011 16:10
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Turvallisuusekspertit – varsinkin israelilaiset – ovat perusolemukseltaan varovaisia ja epäluuloisia ammattilaisia. Arabien kansannousu herättää israelilaisten parissa enemmän huolta kuin toivoa.

Läntinen lehdistö on ollut innoissaan liikkeistä, jotka ovat kaataneet Tunisian ja Egyptin autoritääriset johtajat sekä johtaneet laajoihin kansannousuihin ja/tai protesteihin useimmissa arabimaissa.

Varsinkin amerikkalainen media on puhunut demokratian marssista Lähi-Idässä sekä julistanut sosiaalisen median voittoa totalitarismista. Jäitä hattuun, sanovat israelilaiset.

”Olemme keskellä historiallisia tapahtumia, ja me keskustelemme twitteristä ja facebookista, ’sinä tykkäät tästä/et tykkääkkään’… mitä tämä paskapuhe oikein on?,” puuskahtaa eversti (e.v.p.) Jonathan (Yoni) Fighel, israelilaisen Institute of Counter-Terrorism -organisaation asiantuntija.

Fighel, kuten jokainen kuulemani israelilalinen, pitää peukkuja tiukasti pystyssä demokraattisten protestoijien puolesta, mutta muistuttaa samalla, ettei arabimailla ole demokraattisia perinteitä. Ne ovat olleet läpi historiansa joko kolonialististen tai kotikutoisten auktoriteettien hallitsemia, ja läntisen median suitsutus demokratian saapumisesta vaikuttaa Fighelistä ennenaikaiselta.

Islamistiset liikkeet pyrkivät vuorenvarmasti käyttämään poliittisesti sekavaa tilannetta hyväkseen, hän uskoo: ”Romahtaneet valtiot ovat aina otollisempia terroristien toimille.” Al Qaida on valmis täyttämään valtatyhjiön.

Institute for Policy and Strategy -keskuksen johtaja Shmuel Bar varoittaa myös länsimaita liiallisesta optimismista.

”Amerikkalaiset tekevät virheen kun he uskovat idealistisesti vallakumousten olevan usein positiivisia tapahtumia. Yhdysvaltain vallankumous oli ihanteellinen tapaus. Useimmat vallankumoukset johtavat väkivaltaan, kaaokseen, ja autokraattisiin hallintoihin: Ranska, Venäjä, Iran….”

”Katsoin televisiosta lähetystä mielenosoituksista. Läntinen toimittaja kertoi takanaan olevien mielenosoittajien huutavan demokraattisia iskulauseita. Toisin kuin toimittaja, minä puhun arabiaa. Mielenosoittajien iskulauseet olivat oikeasti islamistisia,” Bar naurahtaa.

Esimerkiksi Egyptissä Muslimiveljeskunnalla on ehdottomasti maan tehokkain poliittinen organisaatio. Jos vaalit järjestetään pian, Bar uskoo sen päättyvän Muslimiveljeskunnan voittoon, sillä heidän kandidaattinsa ovat usein paikallisia imaameja, joiden asema yhteisöissä on vahva, ja jotka ovat ainoat äänestäjien tuntemat kandidaatit.

Israelilaiset ovat ilmiselvän vilpittömästi arabimaiden demokraattisten nuorten puolella, mutta pitkä kokemus on opettanut heidät varovaisiksi. Lähi-Idässä status quo on usein tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten huono.

Soundtrack: Steely Dan, Aja.