Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Arabien kansannousu – tykkää/ei tykkää

Marko Maunula
Blogit Americana 14.6.2011 16:10

Turvallisuusekspertit – varsinkin israelilaiset – ovat perusolemukseltaan varovaisia ja epäluuloisia ammattilaisia. Arabien kansannousu herättää israelilaisten parissa enemmän huolta kuin toivoa.

Läntinen lehdistö on ollut innoissaan liikkeistä, jotka ovat kaataneet Tunisian ja Egyptin autoritääriset johtajat sekä johtaneet laajoihin kansannousuihin ja/tai protesteihin useimmissa arabimaissa.

Varsinkin amerikkalainen media on puhunut demokratian marssista Lähi-Idässä sekä julistanut sosiaalisen median voittoa totalitarismista. Jäitä hattuun, sanovat israelilaiset.

”Olemme keskellä historiallisia tapahtumia, ja me keskustelemme twitteristä ja facebookista, ’sinä tykkäät tästä/et tykkääkkään’… mitä tämä paskapuhe oikein on?,” puuskahtaa eversti (e.v.p.) Jonathan (Yoni) Fighel, israelilaisen Institute of Counter-Terrorism -organisaation asiantuntija.

Fighel, kuten jokainen kuulemani israelilalinen, pitää peukkuja tiukasti pystyssä demokraattisten protestoijien puolesta, mutta muistuttaa samalla, ettei arabimailla ole demokraattisia perinteitä. Ne ovat olleet läpi historiansa joko kolonialististen tai kotikutoisten auktoriteettien hallitsemia, ja läntisen median suitsutus demokratian saapumisesta vaikuttaa Fighelistä ennenaikaiselta.

Islamistiset liikkeet pyrkivät vuorenvarmasti käyttämään poliittisesti sekavaa tilannetta hyväkseen, hän uskoo: ”Romahtaneet valtiot ovat aina otollisempia terroristien toimille.” Al Qaida on valmis täyttämään valtatyhjiön.

Institute for Policy and Strategy -keskuksen johtaja Shmuel Bar varoittaa myös länsimaita liiallisesta optimismista.

”Amerikkalaiset tekevät virheen kun he uskovat idealistisesti vallakumousten olevan usein positiivisia tapahtumia. Yhdysvaltain vallankumous oli ihanteellinen tapaus. Useimmat vallankumoukset johtavat väkivaltaan, kaaokseen, ja autokraattisiin hallintoihin: Ranska, Venäjä, Iran….”

”Katsoin televisiosta lähetystä mielenosoituksista. Läntinen toimittaja kertoi takanaan olevien mielenosoittajien huutavan demokraattisia iskulauseita. Toisin kuin toimittaja, minä puhun arabiaa. Mielenosoittajien iskulauseet olivat oikeasti islamistisia,” Bar naurahtaa.

Esimerkiksi Egyptissä Muslimiveljeskunnalla on ehdottomasti maan tehokkain poliittinen organisaatio. Jos vaalit järjestetään pian, Bar uskoo sen päättyvän Muslimiveljeskunnan voittoon, sillä heidän kandidaattinsa ovat usein paikallisia imaameja, joiden asema yhteisöissä on vahva, ja jotka ovat ainoat äänestäjien tuntemat kandidaatit.

Israelilaiset ovat ilmiselvän vilpittömästi arabimaiden demokraattisten nuorten puolella, mutta pitkä kokemus on opettanut heidät varovaisiksi. Lähi-Idässä status quo on usein tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten huono.

Soundtrack: Steely Dan, Aja.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Amerikkalaisuutta tai läntisiä teollisuusmaita en pitäisi demokratian esimerkillisinä lähettiläinä. Artikkelin kirjoittaja saati moni muu ei kommentoi lainkaan sitä, mitä britit ja yhdyvaltalaiset saivat aikaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa pirstaloimalla Lähi-Idän kansat nurkkakuntiinsa.
Miksi Israelia varjellaan ja Lähi-Idän poliittisia tilanteita hahmotetaan juutalaisheimojen näkökulmasta? Israel on harjoittanut väkivaltaisinkin ottein Syyrian, Turkin, Egyptin ja Libanonin maiden valtaamista syösten palestiinalaisia kurjuuden partaalle. Huomasihan sen Egyptinkin osalta, kuinka ns. länsimaisten demokratiavaltioiden ja Israelin suosima Mubarak harjoitti korruptiota ja käytti diktaattorin valtaansa poliittisten vankien teloituksiin jne. Öljyä myytiin Mubarakin vuosina pilkkahintaan Israeliin ja länsimaihin. Miksi kirjoittaja provosoi islamfobiaa? Hartaat muslimithan ovat useimmiten niitä rehellisimpiä ja inhimillisimpiä ajaen yhteisön etua enemmän mitä yksikään lännen suosimista ”demokraateista” kuten Mubarak. Egyptiläisistä valtaosa on muslimeja, joten eiköhän se ole luonnollista että muslimiehdokkaat jakavat samanlaisen arvomaailman kuin useimmat äänestäjät. Onhan Suomessakin ollut kaaottinen tilanne Venäjän vallan jälkeen eikä sellaista mikään äärikristillinen ryhmä lähtenyt käyttämään hyväksi. Enpä usko Egyptinkään tapauksessa. Vahvan hallitsijan ja korruptoituneiden koneistojen puhdistaminen vie vain oman aikansa, ja nyt on järkevästi edetty perustuslakien muokkaamisesta kohti organisaatioita. Pitäisi nähdä eri arabimaiden tilanteista kokonaiskuva eikä sokeasti kirjoittaa tai silmäillä israelilaisten näkövinkkelistä.

Mitä kauempana ollaan, sen huolettomampia. Vaikuttaa vähän siltä, että kaikki arabikadun demokratialiikkeet preferoivat yksinhallitsemista oman ylivoimaisen agendansa toteuttamiseksi. Ja mitä nämä agendat sitten sisältävät? Kukaan ei tiedä. Eivät myöskään protestoijat itse.

Ainoa monia, ellei useimpia, yhdistävä tekijä on uskonto. Siinä sitä ollaan sitten. Siellä, mutta myöskin täällä.

Hämmästyttävää, miten länsimaalainen media kerta toisensa jälkeen selittää että ”vallankumouksilla on kansan tuki” ilman mitään päteviä todisteita. Samalla aina kaikki mielenosoitukset nykyisen hallinnon puolesta on ”näyteltyjä tai kansa on pakotettu osallistumaan niihin”. Yleensä tuon väitteen perusteena käytetään jotain yksittäistä vastarinnan jäsentä.

Eikö toimittajien mielessä käy, että ehkä esim. Gaddafillakin on oikeastikkin kannattajansa? Tai että libyan vastarintaliikkeellä ei välttämättä olekkaan edes 50% kannatusta kansassa?

Vaaran on, että länsimainen demokratialiike ajaa arabimaat pitkään epäjärjestyksen ja anarkian kierteeseen… Kuten sanottua. hyvin harva vallankumous on oikeasti parantunut kansan asemaa. Kansan asema paranee yleensä vähittäisten uudistusten kautta.

Happosai sanoi: ”Vaarana on, että länsimainen demokratialiike ajaa arabimaat pitkään epäjärjestyksen ja anarkian kierteeseen… Kuten sanottua. hyvin harva vallankumous on oikeasti parantunut kansan asemaa. Kansan asema paranee yleensä vähittäisten uudistusten kautta.”

Arabimaat eivät ole juuri onnistuneet vähittäisissä uudistuksissa, juuri siksi niissä päädyttiin vallankumouksiin. Arabimaat ovat olleet varsin kykenemättömiä uudistamaan ja kehittämään yhteiskuntiaan, joten ei ole yllättävää, että ongelmat ovat kasautuneet ja purkautuvat nyt räjähdysmäisesti. Hallinnon ja yhteiskunnan kyvyttömyys ovat arabien ongelmia.

Ymmärrän israelilaisten pelon. Anarkia naapurimaissa ei ole sen etu, toimiva diktatuuri on sen kannalta parempi asia, kuin hapuileva demokratia, joka saattaa johtaa islamistiseen valtaan.

”arabimailla ei ole demokraattisia perinteitä” – ei kai, kun länsimaat ovat pitäneet huolen siitä, ettei niitä ole päässyt syntymään, ensin siirtomaaherroina ja sen jälkeen paikallisia diktaattoreita tukemalla. Kauankohan mubarakit ja ben alit olisivat vallassa pysyneet ilman USAn ja kumppanien miljardiavustuksia? Länsimaiden demokratiaa halveksiva periaate on aina ollut: parempi länsimyönteinen diktaattori kuin epävarma demokratia, jossa voisi tulla meidän kannalta ”väärä” äänestystulos, kansan tahdosta ja elinoloista ei väliä.

DuPont ymmärtää israelilaisten pelon. Minä myös. Toimiva diktatuuri on heidän kannaltaan etu; diktaattorin kanssa voi aina tehdä lehmänkauppoja, käydä vähän pommittamassa siellä täällä jos tarve vaatii; sen sijaan toimiva demokratia naapurimaissa olisi Israelille kauhistus. Valtaanhan voisi vaikka päästä ääriuskonnollinen puolue, ihan ministeripaikoille asti, aivan kuten Israelissa.