Antiamerikkalaisuus tulee yhä useammin laitaoikeistosta: Yhdysvaltojen tukeminen on heille tilannekohtaista
Jack Teixeiran tapaus osoittaa, että hyökkäykset demokratiaa vastaan tulevat patriooteiksi aiemmin julistautuneilta tahoilta.
Kun Jack Teixeira, 21-vuotias Massachusettsin kansalliskaartin sotilas, pidätettiin syytettynä valtionsalaisuuksien paljastamisesta, veikkasin, että pian kaarti trumpilaisia republikaaneja ilmestyy puolustamaan Teixeiraa.
Minun ei tarvinnut odottaa montaa tuntia. Jo samana päivänä kongressiedustaja Marjorie Taylor Greene ja Fox Newsin Tucker Carlson julkistivat tukensa Teixeiralle.
”Kysy itseltäsi, kuka on oikea vihollinen?” Greene kysyi: ”Nuori kansalliskaartin sotilas? Vai hallinto, joka sotii ei-Nato-jäsen Ukrainassa, ydinasevaltio Venäjää vastaan, ilman valtuuksia?”
Carlson sanoi median kohtelevan Teixeiraa huonommin kuin Osama bin Ladenia. Carlsonin mukaan Teixeira kertoi amerikkalaisille totuuden Ukrainasta.
Kyse on kansallista turvallisuutta vaarantavien tietojen vuotamisesta koko maailman luettavaksi. Kaksi laitaoikeiston ja trumpismin näkyvää soihdunkantajaa kohtelivat Teixeiraa sankarina eikä maanpetturina.
Tämän päivän antiamerikkalaisuus tulee yhä useammin laitaoikealta. Muutos on ollut nopea ja perusteellinen. Se kielii paitsi puoluepoliittisista ylilyönneistä, mutta myös trumpismin ruokkimasta ideologisesta metamorfoosista.
Kyky elää eettisten ristiriitaisuuksien kanssa on normaali osa puoluepolitiikkaa. Oman puolueen jäsen oli väsynyt, vastustajan edustaja oli humalassa. Ero inhimillisen virheen ja törkeän skandaalin välillä riippuu usein puoluekirjasta.
Joskus, kuten nyt, kyse on laajemmasta muutoksesta poliittisessa kentässä. Republikaanien oikean laidan kansallismieliset ovat hätkähdyttävän nopeasti liukuneet ajattelusta, jossa Yhdysvallat on virheetön, kohti amerikkalaisen demokratian ja instituutioiden äänekästä kyseenalaistamista.
Liittovaltion kritiikki on muodostanut tärkeän osan republikaanista ajattelua jo vuosikymmeniä. Puolue on valtaosin kannattanut vallan ja vastuun delegoimista yksilöiden, yhteisöjen ja osavaltioiden tasolle. Republikaanit ovat usein aiheellisestikin kritisoineet liittovaltion kankeutta ja yrityksiä puskea standardiratkaisuja kulttuurisesti ja taloudellisesti kirjavalle maalle.
Samanaikaisesti republikaanit ovat olleet melko yksimielisiä luottamuksessaan FBI:hin, maan sotavoimiin, oikeusistuimiin, sekä muihin laki ja järjestys -instituutioihin. He systemaattisesti puolustivat virkavaltaa vuosikymmenten ajan vasemmistolaisten radikaalien kritiikiltä.
Trumpismi muutti asetelman hätkähdyttävän nopeasti. Heti poliittisen uransa alkusuoralla Trump kyseenalaisti FBI:n metodit ja motiivit sen tutkiessa Venäjän vaikuttamista vuoden 2016 vaaleihin. Hiljattain Trump vaati oikeusministeriön ja FBI:n rahoituksen lopettamista.
Trumpin kaudella Yhdysvaltojen oikeusministeriö, puolustusvoimat, kongressi, perustuslaki ja vaalijärjestelmä saivat kaikki osansa presidentin raivokkaasta kritiikistä. Ex-presidentin psykopatologian huomioonottaen tämä ei ollut outoa, mutta kongressin republikaanien hiljaisuus sekä Trumpin kannattajien aplodit hyökkäyksille instituutioita vastaan yllättivät.
Vuonna 2020 Trump toisti samaa viestiä, jossa ainoastaan hänen uudelleenvalintansa takaisi lain ja järjestyksen. Kun Trump hävisi vaalit, hän heitti loputkin instituutiot tunkiolle ja ohjasi kannattajansa marssimaan kongressiin ”antamaan rohkeutta” edustajille vaalituloksen kumoamiseksi.
Ei ole yllätys, että vaalitappio sai Trumpin tuomitsemaan loputkin amerikkalaiset instituutiot. Samoin oli täysin ennustettavaa, että Trump pitää Kiinan, Venäjän ja Pohjois-Korean diktaattoreita ihailtavina sekä parempina johtajina kuin istuvaa Yhdysvaltojen presidenttiä.
Hälyyttävää on se, että nämä puheet eivät ole kyenneet suistamaan Trumpia poliittiseen roskakoriin. Hän on edelleen ennakkosuosikki republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Puolueen johto pelkää Trumpin kansansuosiota eikä ole tuominnut hänen puheitaan.
Mitä tapaus Teixeiraan tulee, jotkut republikaanit, kuten Etelä-Carolinan senaattori Lindsey Graham, kritisoivat kongressiedustaja Greenen lausuntoa. Samanaikaisesti Graham jatkaa Trumpin äänekästä tukemista.
Trump jatkaa republikaanisten presidenttikokelaiden mielipidetiedustelujen kärjessä. Hän on viime viikkoina kasvattanut etumatkaansa vahvimpaan potentiaaliseen haastajaansa, eli Floridan kuvernööri Ron DeSantisiin.
Vuosi on pitkä aika politiikassa, mutta on vaikea kuvitella skandaalia, joka kykenisi tiputtamaan Trumpin suosiota. Hän usutti kannattajansa kongressin kimppuun ja yritti kumota demokraattisten vaalien tuloksen, mutta edes tämä ei suistanut häntä republikaanien johdosta.
Amerikkalaiset instituutiot, arvot, ja demokratia ovat hyökkäyksen kohteena, ja nyt hyökkäykset tulevat patriooteiksi itsensä aikaisemmin julistaneilta ihmisiltä. Tietovuodosta syytetyn Teixeiran tapaus tarjoaa kärkevän esimerkin.
Kuka on oikea vihollinen, Greene kysyy: demokraattisesti valittu maan presidentti vai kansallista turvallisuutta vaarantanut tietovuotaja? Kymmenille miljoonille amerikkalaisille kysymys – ja vastaus – ovat huolestuttavan vaikeita.
Soundtrack: Bob Dylan, Positively 4th Street