Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Antiamerikkalaisuus on vakava sairaus

Marko Maunula
Blogit Americana 10.9.2013 15:38

Johan Galtungin tuore haastattelu tarjoaa tragikoomisen katsauksen paranoidin antiamerikkalaisuuden sydämeen.

Suomen Kuvalehden haastattelema rauhantutkija Galtung väittää, että Syyrian sariini-kaasuisku oli Yhdysvaltojen toteuttama peiteoperaatio, jonka perimmäisenä tarkoituksena on vahvistaa Yhdysvaltain kontrollia koko Lähi-Idästä. Operaatio on osa laajempaa strategiaa, jonka tarkoituksena on turvata Yhdysvaltain edut ja raaka-aineiden saanti. Strategian aikaisempia vaiheita olivat mm. sodat Afganistanissa sekä Irakissa.

Syytös, että Yhdysvallat kaasutti satoja syyrialaisia joista kolmasosa lapsia, on pöyristyttävä, mutta tämä on Galtungilta normisuoritus. Hän on ollut ”amerikkalaisen imperialismin” sitkeä kriitikko, jolta on jo kauan löytynyt ymmärrystä ja jopa kauniita sanoja verisille kriitikoille, jos ne vain ovat torjuneet Yhdysvallat sekä läntisen ajattelun ja politiikan kauhistukset.

Vuonna 1953 Galtung povasi, että Neuvostoliiton talous ajaa pian kapitalistisen lännen ohi. Kolme vuotta myöhemmin Galtung kehoitti unkarilaisia olemaan taistelematta neuvostoliittolaisia miehittäjiä ja demokraattisen kansannousun kukistajia vastaan. Vuonna 1972 Galtung ylisti Fidel Castron Kuubaa vapautumisestaan ”imperialismin puristuksesta,” ja hän kuvaili kulttuurivallankumouksen aikaista Maon Kiinaa ”vapauttavaksi” tavalla, jota läntinen liberalismi ei kykene ymmärtämään. Kun Yhdysvaltojen väliintulo lopetti kansanmurhan entisessä Jugoslaviassa vuonna 1998, Galtung sympatisoi Serbiaa. Mies vertasi Yhdysvaltoja Natsi-Saksaan sekä piti serbejä tragedian pahimpina uhreina.

Kautta vuosikymmenten, Galtung on toistuvasti povannut Yhdysvaltojen romahdusta. Hän on satunnaisesti myös maustanut lausuntojaan antisemitismillä sekä ilman todisteita tarjotuilla paranoideilla heitoilla, kuten tuore kommentti Yhdysvaltain vastuullisuudesta liki 1500 uhria vaatineeseen kaasuiskuun.

Voisimme tietenkin tingata Galtungin kanssa tosiseikoista ja todisteista, mutta ketä se hyödyttäisi? Antiamerikkalaisuus on vakava sairaus, ja siitä kärsivien paranemisennuste on valitettavan huono. Galtung on, jo vuosikymmeniä, tehnyt povauksiaan Yhdysvaltojen romahduksesta sekä komentotalouden voitosta, mutta jatkuva väärässäolo ei ole ilmeisesti rohkaissut häntä tarkistamaan premissejään.

Kehottaisin Galtungia ainakin tarkastamaan salaliittoteorioidensa motiiveja. Uskomus amerikkalaisten öljynjanosta on niin 1980-lukulainen ajatus. Uudet porausteknologiat sekä suuret öljylöydöt ovat heikentämässä Yhdysvaltojen kiinnostusta ja roolia Lähi-Idässä. Yhdysvalloista kehittyy, tuoreiden arvioiden mukaan, maailman suurin öljyntuottaja vuoteen 2017 mennessä, ja jo vuonna 2030 se vie öljyään ulkomaille.

Toisekseen, vaikkakin Galtung pitää itseään Yhdysvaltain asiantuntijana, kehoittaisin häntä tutkimaan amerikkalaista politiikkaa hieman tarkemmin ja vähemmän ennakkoluuloisin silmin. Hän voisi havaita, että Yhdysvaltojen Lähi-Idän politiikka on usein tempoilevaa ja paikoitellen jopa ristiriitaista, riippuen kulloisestakin presidentistä sekä kentän muuttuvista realiteeteistä. Esimerkkitapauksesta käyköön vaikkapa Yhdysvaltain suhtautuminen Hosni Mubarakin hallintoon, arabikevääseen sekä presidentti Morsin syrjäyttämiseen vallasta.

Mitä Syyriaan tulee, tällä hetkellä näyttää, että Venäjän ehdotus Syyrian kemiallisten aseiden luovuttamisesta ulkovaltojen haltuun ottaa tuulta, eikä Yhdysvallat mahdollisesti iskekään Syyriaan. Onkohan Yhdysvaltain ajattelu alueen kontrolloimisesta yllättäen muuttunut? Miten tämä nyt sopii Galtungin viittaamaan suureen amerikkalaiseen visioon?

Vuonna 1964 vasemmistolainen amerikkalaishistorioitsija Richard Hofstadter julkaisi mullistavan esseensä ”The Paranoid Style in American Politics.” Hofstadter piiskasi kirjoituksessaan amerikkalaista oikeistolaista paranoiaa, mutta hänen arvionsa ovat yleismaailmallisia.

Hofstadter mainitsee kirjoituksessaan, että paranoidit uskovat vihansa ja pelkojensa kohteiden olevan liki yli-inhimillisen voimakkaita ja kaikkivoipia. Kun katsomme tämän päivän paranoidien uskomusta juutalaisten, pankkiirien, Yhdysvaltojen, korporaatioiden, yms. tusinatavara-saatanoiden kaikkivaltaisuuteen, on helppo ymmärtää Hofstadterin argumentti. Tosin, jos olisin itse egyptiläinen protestoija, voisin hieman loukkaantua ajatuksesta, että minun toimillani tai ajatuksillani ei ole merkitystä, vaan olen pelkkä nappula muutaman pahansisuisen CIA-operaattorin pyörittämässä pelissä.

Galtung tuskin vakuuttaa paranoiallaan ketään, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Hän ennen kaikkea antaa lisää pointteja ja ammuksia valon nähneille lännen vihaajille. Kuten Hofstadter sanoi: paranoidit eivät yritä niinkään vakuuttaa maailmaa, vaan ennemminkin suojella ja ruokkia omia johtopäätöksiään.

Soundtrack: Blue Öyster Cult, Dominance and Submission.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Pekka Raukko kirjoitti:
”Vielä pöyristyttävämpi on väite, että Yhdysvallat olisi pudottanut atomipommeja kaupunkeihin, joissa tuhansista kuolleista kolmannes olisi ollut lapsia. Tai että se olisi kylvänyt tonneittain rikkaruohomyrkkyä lentokoneesta ihmisten päälle”

Noilla ei ole mitään tekemistä näiden false flag -syytösten kanssa. Atomipommin pudottaminen oli käytännössä pakko. Lähinnä pudottamispaikasta voi kiistellä. Agent Orangea ei juuri voi puolustella, mutta silti Galtungin ja muiden 70-luvulle juuttuneiden antiamerikkalaisten väitteet ovat täysin naurettavia.

Zogg,

Entäpä, jos myös kaasun käyttö oli ”käytännön pakko”?

En tiedä, kuka kaasua on Syyriassa käyttänyt, tai kuinka kukin osapuoli valehtelee. Sen tiedän, että kaikki valehtelevat jossain määrin.

Lähinnä minua huvitti Maunulan 11 kappaletta pitkässä argumentaatiovirheessä se, että hän oli pöyrityvinään väiteestä, että USA voisi tappaa omia etuja puolustaessaan satoja lapsia. Onhan se aikaisemmin samoissa puuhissa tappanut miljoonia.

Ilkka Tillanen kirjoitti:”Intomielisinkään ”amerikka-groupie”…”

Sulla varmaan on antaa pitkä nimilista? Vaikka vaan pari nimeä ihan niin kuin esimerkiksi.

En muista koskaan törmänneeni kuvailemasi kaltaiseen käytökseen mutta voin olla väärässäkin. Haiskahtaa kumminkin kovasti olkinukelta.

Jenkkejä on mukava haukkua ja olla itse viisas ja hyvä. Näin ovat tehneet mm.Stalin,Hitler,Mao, Milosevits.Tojo ja moni muu. Ne jenkit ovat kuitenkin aina yhtä tyhmiä ja sekaantuvat kaikkeen mikä ei nille kuulu,kuten johonkin sariinin käyttöön tai Mursin syrjäyttämiseen ilman vaaleja. Vietkong katkoi lasten käsiä kun joku paha jenkki oli rokottanut ko käteen,kyllä jurppii.

Galtung oli Suomenkin vasemmistolaisten kotijumala 60-luvulta lähtien. Oikeassaolijat saivat ”tieteellistä” tukea ennakkoluuloilleen. Mm. ”Ydin”-lehti Tuomiojineen päivineen oli lääpällään. Kapitalistisen USA:n kiusallisen tehokas marxilais-natsilaisuuden vastustus sai loogisen selityksen galtungilaisesta selitysmallista, jonka mukaan USA oli ja on aina ajamassa vain omia etujaan.

Toisaalta, Galtungin ajatushautomo markkinoi kommunistista maailmankäsitystä epäitsekkäänä pyrkimyksenä ulottaa marxilainen teoria – ja valitettavasti myös käytäntö – kaikkialle maailmaan.

Kirjoitin 5 päivää sitten.
Kova väite. Mies on vanha toivottavasti järki tallella. Minäkin kyllä ajattelin jonkun muun, kuin Assadin olevan tämän takana.

Edellinen kommentti on varmasti oikean suuntainen.

USA toimii kuitenkin pakottamalla kaikki osapuolet tekemään jotain myös Venäjän

Pekka Raukko

Jos pitää vedota edelleen lähes 70 vuoden takaiseen sotatoimeen nykypäivän tapahtumia arvioitaessa, se on äärimmäisen köyhää. Jos joku nykyisen Saksan kohdalla olisi koko ajan holokaustista muistuttamassa, tälläinen henkilö dissattaisiin välittömästi asiallisesta keskustelusta. Entäs tämä ”tappanut miljoonia”, mitä käytät siihen tyyliin kuin kyseessä olisi Syyrian oletetun kaasuiskun kaltainen teko. Tälläisestä USA:n kylmäverisistä miljoonien siviilien massamurhista löytyy varmasti esimerkkejä lähihistoriasta. Siis muualta kuin Vietnamista, jossa ei todellakaan tuollaisiin lukuihin päästy

Merkittävä osa ’antiamerikkalaisista’ USA’ssa on suljettu reservaatteihin.

Ja jotain muuta ..

Huhti29 kirjoitti: -”Jos pitää vedota edelleen lähes 70 vuoden takaiseen sotatoimeen nykypäivän tapahtumia arvioitaessa, se on äärimmäisen köyhää.”

Historian tuntemus olisi ’köyhää’ ja tuomittavaa? :)

Nimim.TaRa:lle voin mainita esimerkeiksi Yhdysvaltoihin(ainakin julkisissa puheissaan)täysin kritiikittömästi suhtautuvista voimahahmoista Suomen nykyisen Presidentin, Suomen entisen Ulkoministerin(se urheilullinen, JA se holtittomasti viestintätekniikan kanssa leikkivä), samaisten herrojen edustaman puolueen nuorisojärjestön nykyiset valtaapitävät, Iso-Britannian entiset (ja nykyinen) Pääministerit(poikkeuksena ehkä Gordon Brown, jota on kuitenkaan vaikea mieltää voimahahmoksi) ja käytännössä kaikki Baltian maiden johtajat maiden itsenäistymisen jälkeen.

Sokea usko siihen että joku taho on aina ja ikuisesti erehtymätön ja siten oikeutettu tekemään mitä tahansa kenellä tahansa ja missä tahansa on mielestäni hulluutta. Oli se taho sitten Yhdysvallat, Pohjois-Korea tai kirkko.

Tillasen muutoin varsin loogiselta vaikuttava kansainvälisen politiikan analyysi horjahtaa hieman hänen kyseenalaistaessaan Pohjois-Korean toiminnan. Ehkä hän sekoitti Etelä -ja Pohjois-Korean ilmansuunnat.

Galtung voi olla jo seniili, eikö hänellä ole ikää jo aivan tarpeeksi jottei häntä tarvitse ottaa täysin vakavasti? Ja tuskin jonkin Venezuelan johto on edes kuullut Galtungista…tosin selkäytimestä tuleva antiamerikkalaisuus ei ketään norjalaista/ulkopuolista tarvitse. (Itse siellä asuneena en ollenkaan pitänyt maasta, mutta kun italialainen ystävä kertoi 1991 mieluummin viihtyvänsä –sen aikaisessa — Irakissa, ymmärsin mitä tarkoitetaan atavistisella antiamerikkalaisuudella.)
Kemiallisista aseista Syyriassa: kyllä niiden käyttö maan virallisen armeijan taholta on jo ainakin vuoden verran dokumentoitu jopa EU-maan armeijan virallisissa laboratorioissa, mutta kun Suomessa –syystä tai toisesta :) — luotetaan Venäjään, ei muut lähteet mitään roolia näyttele. Kun ei ole paikalla olevaa omaa tiedustelukoneistoa, kuten joillakin muilla Euroopan mailla…

Huhti29,

Kyllä jo yksin Vietnamissa päästiin miljooniin. Vaikka amerikkalaisilta kysyttäessä Vietnamin sodassa kuoli noin 60.000 ihmistä, niin tämä luku ei luonnollisestikaan pidä sisällään vietnamilaisia siviilejä, joita kuoli noin 2 miljoonaa.
SIPRIN arviossa se 13 – 18 miljoonaa kuollutta atomipommien jälkeen koostuu kaikkian noin 70 konfliktista. Tosin se on tehty ennen viimeistä Irakin sotaa, jonka seurauksena on kuollut noin 500.000 irakilaista siviiliä.

Alan vähitellen ymmärtää mista on tullut sanonta ”huhtikuu on kuukausista julmin”. ;)

Hyvä Raukko yritä olla kuulumatta niihin ihmisiin, jotka keskittyvät vain kysyntään tai tarjontaan. Toki yhdysvaltalaiset ovat pahoja, jos lasketaan vain heidän uhrikseen joutuneet. Eiköhän viisaampaa ole keskittyä nettolukuihin. Yhdysvaltalaiset ovat myös pelastaneet paljon ihmisiä (http://www.telegraph.co.uk/earth/agriculture/geneticmodification/9284762/People-will-starve-to-death-because-of-anti-GM-zealotry.html). Älä ole tyhmä, vaan yritä olla viisas. Se ikävä kyllä vaatii sitä, että näet vaivaa.

2-4 miljoonaa ihmistä Vietnamissa Yhdysvaltojen kylmästi surmaamana on huikeaa liioittelua, samoin kuin puoli miljoonaa irakilaista muka vain amerikkalaisten uhrina. Vietnamin sodan kuolonuhrien kokonaismäärää on vaikea arvioida, mutta nämä väitteet USA:n pommitusten miljoonista uhreista tarkottaisivat sitä, ettei siellä juuri muuhun kukaan kuollutkaan. Irakissa taas puhkesi USA:n miehityksen jälkeen käytännössä sisällissota, jonka eri irakilaiset osapuolet kantavat ylivoimaisen päävastuun uhreista.

Palataksemme alkuperäiseen aiheeseen tunnut komppavan Galtungin näkemystä, että USA itse teki Syyrian kaasuiskut, joiden hän sinänsä uskoo tapahtuneen. USA:n aikaisemmat synnit seitsemän- tai neljän-viidenkymmenen vuoden takaa ovat rautaisia todisteita, jotka jo sellaisenaan oikeuttavat syylliseksi julistamiseen. Jos et tätä mieltä ole, kirjoituksellasi ei ole mitään asiallista pointtia, se on vain itsetarkoituksellista USA-vihan tuulettamista ja todistaa Maunulan kirjoituksen erinomaisen teräväksi, ei suinkaan argumentaariovirheeksi.

Antiamerikkalaisuus on vakava sairaus – totta, niin kuin sen vastakohtakin – amerikkalaisuuden ’palvonta’. Saman kolikon eri puolet vain.

Sama tietysti pätee kaikkiin muihinkin -laisuuksiin. Kiina, Venäjä, …
Sairasta mikä sairasta.

Kuukausista julmin29,

Uhrimäärän arviointi on aina vaikeaa. Sodan seurauksena Vietnamissa kuoli noin 2 miljoonaa siviiliä, mutta kaikki he eivät suinkaan kuolleet suoraan amerikkalaiseen luotiin tai pommiin. Osa kai mielestäsi tappoi itsensä kävelemällä miinaan. Osa kuoli nälkään ja tauteihin, osa kylvettyyn myrkkyyn. Osa ei edes kuollut, vaan vammautui itse pysyvästi, tai synnytti myrkkyä saatuaan kuolleen tai vammaisen lapsen.

Myös Irakissa huomattava osa etenkin lapsiuhreista syntyi epäsuorasti sodan romutettua yhteiskunnan infran. Kuuluuko täastä mielestäsi vastuu maan miehittäneelle ja kivikauteen pommittaneelle hyökkääjälle, vai pommien alle jääneille irakilaisille?
Entä kuka on vastuussa sisällissodasta, jota ei ollut ennen hyökkäystä, mutta joka alkoi USA:n tuettua toista uskonnollista suuntausta toisen kustannuksella?

Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin olet väärässä. En komppaa Galtungin näkemystä, eikä minulla ole selvää käsitystä siitä, kuka valehtelee eniten.
Koko kirjoituksen mittaiseksi argumentaatiovirheeksi Maunulan kirjoituksen tekee se, että hän ei tuo esiin yhtään validia argumenttia väitteidensä tueksi, vaan kaikki perustuu sen selvittämiseen, kuka Galtung on, mitä hän on joskus aikaisemmin sanonut tai tehnyt muissa yhteyksissä ja onko hän muissa asioissa ollut kirjoittajan mielestä oikeassa vai väärässä. Siis täydellisen tyylipuhdasta ad hominem argumentaatiota alusta loppuun.

Pekka Raukko

USA kantaa Irakissa vastuun sotilaallisten toimiensa suoranaisista uhreista. Sekä tietenkin moraalisen vastuun sodan aloittamisesta väärin perustein ja olemattomista valmisteluista Saddamin jälkeistä aikaa varten. Eikä jenkeillä ole tietenkään varaa valittaa omista uhreistaan tai siitä, ettei heitä otettu riemuhuudoin vastaan vapauttajina. Sisällissodasta kantavat vastuun kuitenkin irakilaiset, USA ei sitä halunnut. Mitään pakkoa siihen ei ollut

Kun puhut ”kivikaudesta” se on tietenkin asiallisesti ottaen hölynpölyä, mutta freudilaisena lipsahduksena kiinnostava. Jonkinlaista rasismia on nähtävissä läntisten USA-vihaajien tekopyhissä vuodatuksissa Irakin kansan kärsimysten puolesta. Irakilaiset tuntuvat olevan primitiiviporukkaa, kasvotonta barbaarilaumaa, jolta ei voi edellyttääkään tappamisvaistojensa hillitsemistä. Saddamin diktatuuri oli moisille varmaan parempi ja näinhän usein suoraan sanotaankin. Tälläinen näkemys korreloi aina tumman ihonvärin ja ei-länsimaisuuden kanssa. Jugoslavian sisällissodan eurooppalaisten osapuolten katsotaan yleensä olevan itse vastuussa teoistaan, vaikka Venäjä ja Yhdysvallat mitä olisivat taustalla häärineetkin tai USA:n tapauksessa osallistuneetkin.

Mitä muuten tulee Maunulan kirjoitukseen, on täysin asiallista käsitellä Galtungin historiaa USA-vihaajana, diktatuurien sympatisoijana ja surkeiden ennustusten tekijänä. Ne asettavat hänen uusimmat höpinänsä ymmärrettävään valoon. Et näköjään itsekään näihin juttuihin usko, mutta pakonomaisesti pitää äijää silti puolustaa. Ei korppi korpin silmää noki. Ja jos vanhojen muistelu on väärin, miksi itse vedät Hiroshimaa ja Vietnamia mukaan?

Omituista on myös vaatimus valideista argumenteista joka väitteen tueksi. Lyhyellä kirjoituksella on rajansa ja Maunula antaa linkit esimerkiksi väitteelleen USA:n tulevasta asemasta maailman suurimpana öljyntuottajana. Kun hän sanoo, että USA:n ulkopolitiikka on poukkoilevaa ja ristiriitaista, on hänellä myös perustelut. Ehkä ne eivät sinua vakuuta, mutta voit vapaasti esittää vastaväitteet. Tuntuu vain siltä, että kirjoitus osuu turhan pahasti maaliin kohdallasi ja se herättää ärtymystä.

Huhti29 tottakai USA kantaa suuren vastuun Irakin sisällisodasta. USA hajoitti Irakin armeijan, poliisin ja pakotti maahan poliittiseen järjestelmään mikä aikaansai takuuvarmasti Libanonin tavoin etnisten ryhmien välisen välisen taistelun. Tottakai USAn johto tiesi mitä teki. Niin se tietää nytkin, kun Syrian nykyinen johto ”poistetaan” ja korvataan Somalian tyyppisellä ”warlord – hallintomallilla” pariksi vuosikymmeneksi. Näin on tapahtunut Afghanistanissa, Somaliassa, Irakissa ja Libyassa.

Galtung on työskennellyt pitkään USAssa ja hänellä on melkoisia palkintoja ja muita kunnianosoituksia ympäri maailman. Mm kunniatohtori Tampereen yliopistossa. Galtuning USA kritiikki on perustunut USAn harjoittamaan epäsuoraan siirtomaavaltaan ja maailmanpoliittiseen dominointiin. Ei perusteettomaan USA vihaan. Nuo kymmenet sodat, vallankaapaukset, omien diktaattoreiden satulaan nostot jne ovat Galtungin ja muiden kritiikin kohde.

200 vuotta USA dominointia Latinalaisessa Amerikassa ei tehnyt latinoista demokraattisia, rikkaita, koulutettuja jne. Se teki amerikkalaisista rikkaita ja takasi heille halvat banaanit. Vasta nyt kun isoon Amerikkaan saatiin etäisyyttä edistystä alkoi syntyä. Tämä on historiallinen realiteetti ei USAn mollausta.

Mr. Johan Galtungin havainnot ovat varteenotettavia, mutta kun henkilö maalataan ”punaiseksi”, olemme ennakkoluulojen vankeja, josta luomme ristiriidan karsinan, ja siitä pitemmälle on vaikea mennä. ”Amerikkalaisuus on vakava sairaus”, omituisinta asiassa on se, että sama sairaus on aina siellä missä on menestyvia ihmisiä. Amerikan menestys on mahanmuuttajien aikaan saama menestys. Maansa hylänneet, erinnäisistä syistä, ovat aina yrittelijäämpiä kuin ne jotka jäivät raapimaan kotikontujaan ja siinä piilee Amerikan ja monen muunkin uuden kansan sitkeys, stamina. Jättääkseen näennäisen turvallisuuden, mikä poikkeuksetta voi olla vain ”kotona”, on mahdollista vain seikkailijoille ja ”uutisraivaajille”, vakaville turvenuijille, joille uuden rakentaminen uusissa olosuhteissa on tärkeämpi kuin mikään muu. Sitähän ei kotimaa useinkaan voi tarjota.

”Galtungin povaukset” ovat monipuolisen ja selkeästi näkevän tarkkailijan, ”syyn ja seurauksen” toistuvista tuloksista tehtyjä havaintoja. Tuntemalla perinpohjaisesti syyn, mikä on ihminen, antaa mahdollisuuden nähdä sen seuraukset ennen itse tapahtumaa, ja siinä Galtung on master of his own.

Näitä luetaan juuri nyt