Andrew Sullivan taistelee sekä trumpismia että kampusten woke-kulttuuria vastaan
Sullivanin tuore esseekokoelma on osuva katsaus amerikkalaisen yhteiskunnan lähihistoriaan.
Andrew Sullivan on poikkeuksellisen omaperäinen ajattelija ja eräs viime vuosikymmenien tärkeimpiä toimittaja-esseistejä.
Englantilaissyntyinen amerikkalainen, vankan uskonnollinen katolinen homoseksuaali, Oxford ja Harvard -koulutettu elitismin kriitikko sekä republikaanisen puolueen hylännyt ja Barack Obamaa fanittanut konservatiivi on aina asettanut omat arvonsa sekä logiikkansa ryhmäsidonnaisuuden edelle.
Esseistinä ja ajattelijana Sullivan on Leonard Zeligin antiteesi: hän pyrkii ajattelemaan eikä miellyttämään. Sullivanin lukeminen tarjoaa toistuvasti uusia, hyvin informoituja sekä huolellisesti pohdittuja näkökulmia politiikkaan sekä kulttuuriin.
”Typerä johdonmukaisuus on pienissä mielissä asuva menninkäinen”, sanoi Ralph Waldo Emerson. Tuore esseekokoelma Out On a Limb: Selected Writings 1989-2021 tallentaa Sullivanin ideologisen muodonmuutoksen pragmaattisesta konservatismista kohti maltillista… niin mitähän?
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Sullivanista kehittyi eräs Irakin sodan merkittävimpiä kannattajia amerikkalaisessa mediassa. Muistan hänen mediaesiintymisensä, joissa hän painokkaasti halusi viedä terrorismin vastaisen taistelun terroristien kotikentälle.
George W. Bushin agenda sai lyhyeksi aikaa Sullivanista kaunopuheisen puolustajan, kunnes hän joutui myöntämään koko katastrofaalisen sodan perustuneen valheille. Tämä merkitsi Sullivanin pesäeroa republikaaneihin, mutta ei konservatismiin.
Armottomalla kulttuurikriitikollakin on omat kipukohtansa ja unohduksen nurkat. Esseekokoelma sivuuttaa täysin vuodet 2001–2002.
Bushin toisella presidenttikaudella Sullivanin esseet olivat yhä kriittisempiä republikaaneja kohtaan. Vaikka Sullivan edelleen sitoutui omalaatuiseen maltilliseen konservatismiin, hän vierasti republikaanien kasvavaa moraalista absolutismia ja keskittymistä arvokysymyksiin talouden kustannuksella.
Vuonna 2007 Sullivan rakastui Barack Obamaan. Hän näki Obaman liberaalina versiona Ronald Reaganista. Konservatiivina hän pelkäsi, että Obama murskaisi konservatiivit samalla tavoin kuin Reagan murskasi liberaalit 1980-luvulla, mutta ”konservatiivit” (Sullivanin lainausmerkit) saisivat mitä ansaitsivat.
Viime vuodet Sullivan on käynyt taistelua sekä trumpismia että kampusten woke-kulttuuria vastaan, nähden molemmat uhkana amerikkalaiselle klassiselle liberalismille ja jopa demokratialle. Hän on edelleen jonkin sortin Micheal Oakeshottin koulukunnan konservatiivi, vaikkakin kannabis-jointti suussa.
Mittavasta tuotannosta Sullivanin on ollut helppo nostaa esiin maaliin osuneita esseitä. Silti hänen visionsa demokraattien liukumisesta elitistiseen wokeismiin sekä republikaanien muuttumisesta tiukan dollarin talousmiehistä trumpilaisiksi populisteiksi ovat merkittäviä. Hänen konservatiivinen argumenttinsa homoliittojen laillistamisen puolesta on miltei historiallinen.
Amerikkalaisen yhteiskunnan lähihistorian katsauksena esseekokoelma on mainio. Kirja toimii myös mainiona essee-kirjoittamisen oppaana. Leiriajattelun ja johtopäätöksistä alkavan argumentoinnin kritiikkinä Sullivanin lukeminen olisi suositeltavaa jokaiselle nuorelle toimittajalle.
Soundtrack: Wilco, You Are My Face.