Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Anarkiaa kampuksilla

Marko Maunula
Blogit Americana 5.12.2009 13:50

Opiskelijani kuhisevat. Sain viime viikolla useita innokkaita viestejä, joissa he mainostivat tämänpäiväistä (5.12.2009) End the Fed -protestia.

Protestoijat, monta opiskelijaani heidän riveissään, aikovat kokoontua Federal Reserven Atlantan rakennuksen ympärille ja paukuttaa rumpua Fedin lopettamisen ja vapaan kapitalismin puolesta.

Kyse ei ole krakakaulaisista college-republikaaneista. Protestoijat edustavat kampuksen boheemi-siipeä trendipipoineen, pikkutakkeineen, ironisine teepaitoineen, sekä sarvisankaisine silmälaseineen. Monet heistä ovat hyvin lukeneita, keskivertoa parempia opiskelijoita ja maailmaa seuraavia kavereita, jotka ovat kiinnostuneita marginaali-politiikasta ja alt-musiikista. Useat ovat vegaaneja ja hakevat viikonloppufiiliksensä piipusta, veikkaan.

He ovat asenteiltaan ja tyyliltään läheistä sukua suomalaisille vihreille ja talonvaltaaja-anarkisteille, mutta heidän juttunsa on anarkokapitalismi.

Reipas paranoia ruokkii heidän politiikkaansa. Kampus-anarkistit pelkäävät valtiota, ja haluavat rajoittaa sen valtaa. Monet heistä kannattavat valuutan kultakantaa, vaativat keskuspankin eliminointia, uskovat 9/11-salaliittoteorioihin, sekä ruokkivat epämääräisiä H1N1-teorioita.

Vanhojen marxilaisten tavoin he uskovat materialismiin. Toisin kuin vasemmistolaiset, he eivät usko valtion kykyyn, haluun, tai oikeuteen rajoittaa korporaatioiden valtaa, sillä valtio ja suurkapitalismi ovat molemmat New World Order -salaliiton jäseniä. Vasemmisto ja valtio edustavat heille samaa statismin ja yksilön vallan uhraamisen koulukuntaa kuin korporatiivinen kapitalismi.

Havahduin ilmiöön ensimmäistä kertaa viime vuoden presidentinvaalien yhteydessä. Vaalit ja Ron Paulin kampanja aktivoivat monet opiskelijoista, jotka jatkoivat anarkokapitalismin soihdunkantajina vaalien jälkeenkin.

Uskon ilmiön jatkuvuuteen. Kampuksilla on kasvamassa uusi poliittinen kulttuuri. Suurkapitalismi ja statismi ovat turvassa: anarkismi ei nouse poliittiseen valtavirtaan. Silti, nuorten idealistien haaste politiikalle ei tule lähitulevaisuudessa niinkään vasemmalta tai oikealta kuin systeemin ulkopuolelta.

Soundtrack: Peter, Björn, and John, Young Folks.