Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Amnesty Internationalin paha huti

Blogit Americana 10.2.2010 15:31
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Miten suvaita suvaitsemattomuutta? Miten puolustaa syytettyjen oikeuksia ilman, että se näyttää heidän tekojensa puolustukselta? Britit painivat jälleen ikuisen ongelman kanssa. Tällä kertaa polttopisteessä on Amnesty International.

Eräs Amnesty johtohenkilöistä, Gita Sahgal, on valittanut järjestönsä yhteistyöstä entisen Guantanamo-vanki Moazzam Beggin kanssa. Amnesty on käyttänyt Beggiä propagoidessaan Guantanamon vankilan sulkemisen puolesta, osana ”Vastusta terroria oikeudella” -kampanjaansa.

Begg on kyseenalainen kandidaatti ihmisoikeuksien asialle. Hän muutti perheineen Talebanin hallitsemaan Afganistaniin kesällä 2001. Begg on toistuvasti puolustanut vihaa lietsovia pappeja sekä ääri-islamistien ja talebanien keskiaikaista maailmankatsomusta, mutta nyt Amnesty on tehnyt hänestä tärkeän ja näkyvän yhteistyökumppanin.

Saghal, Amnestyn nais/sukupuolijaoston johtaja, pelkää koko järjestön maineen ryvettyvän Begg-yhteistyön myötä. Hän raportoi huolistaan organisaation johtoryhmälle tammikuun lopussa.

”Uskon, että kampanja vahingoittaa perusteellisesti Amnesty Internationalin moraalia sekä uhkaa ihmisoikeuksia,” Saghan kirjoitti: ”Seisominen samalla lavalla Britannian tunnetuimman Taliban-kannattajan kanssa, sekä hänen kohtelunsa ihmisoikeuksien puolustajana, on paha virhe.”

Tunnen vahvaa sympatiaa Saghania kohtaan. Kulturaalinen ja laillinen relativismi ovat humanismin vihollisia. Hyvää tarkoittavat liberaalit sortuvat aivan liian usein homofobisten, naisvihaisten, ja jopa puhtaasti totalitääristen ideoiden paapomiseen multikulturalismin sekä oman yhteiskunnan kritiikin nimissä.

Beggin kohtelu sekä kolmivuotinen vankeus Guantanamossa oli väärin, mutta se ei tee hänestä marttyyriä tai hyvää puhemiestä humanismille.

Johdonmukaisuus on tärkeä hyve. Epämääräiset yhteistyökumppanit ovat joskus okei diplomatiassa sekä politiikassa yleensäkin, mutta ei idealistisessa ihmisoikeustoiminnassa. Beggin ajatukset eivät ansaitse ihmisoikeusjärjestön antamaa romanttista valokeilaa. Ennemminkin hiljaisen sivutuksen sekä nopean unohduksen.

Soundtrack: Bob Dylan, Idiot Wind.