Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Amerikkalaiset yliopistot: Liberaalien huonosti hallittu linnake

Blogit Americana 18.4.2017 15:27
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Amerikkalaiset yliopistot ovat ehkä merkittävin liberaalien kontrolloima instituutio Yhdysvalloissa.

Sitä on vaikea uskoa, kun katsoo, miten yliopistot kohtelevat monia työntekijöitään.

Yliopistot eivät ole konservatiivisten kriitikkojen väittämiä yhden totuuden ajatusmyllyjä. Useimmissa tuntemissani yliopistoissa debatti ja ajatusten kirjo on melko elinvoimaista. Silti, varsinkin humanististen tieteiden ja luonnontieteiden henkilökunnat ovat useimmissa yliopistoissa vahvasti kallellaan demokraattien tai vihreiden suuntaan.

Sama liberaali ideologia näkyy usein myös yliopistojen johdossa. Yliopistot seisovat kulturaalisen liberalismin sekä etnisen ja seksuaalisen tietoisuuden eturintamassa. Ne ovat käytännössä institutisoineet suvaitsevaisuuden, ja hyvä näin.

Kun katsomme yliopistoja työpaikkoina, ne ovat paikoitellen ylikasvaneen hallintosektorin vaivaamia byrokratioita sekä ällistyttävän epätasa-arvoisia instituutioita, joissa naisten tasa-arvo ei ole vielä  toteutunut.

 

Viime vuosina tietoisuus osa-aikaisten luennoitsijoiden ahdingosta on kasvanut, ja tietoisuuden mukana on saapunut aktivismi. Osa-aikaiset luennoitsijat (adjunct faculty) näyttelevät yhä tärkeämpää roolia yliopistojen operaatioissa, mutta he ovat edelleen jumissa akatemian norsunluutornin kellareissa.

Muutama vuosikymmen sitten osa-aikaiset luennoitsijat muodostivat pienen vähemmistön kampuksilla. He olivat valtaosin tuoreita tohtoreita, jotka eivät olleet vielä saaneet itselleen vakinaista professorin virkaa.

Nykyään osa-aikaiset muodostavat suuremman ryhmittymän kuin virkasuhteiset täysiaikaiset professorit. He opettavat ison osan yliopistojen peruskursseista.

Kyse on yliopistoille elintärkeästä ryhmästä korkeasti koulutettuja ammattilaisia, jotka työskentelevät ilman virkasuhdetta, surkealla palkalla ja täysin yliopistojen armoilla.

Osa-aikaiset tienaavat ehkä kolmas-neljäsosan täysiaikaisten professorien palkasta, ja monille heistä asemasta on tullut pakon sanelema pysyvä olotila.

Naiset ovat yliedustettuina komiteoissa ja muissa hallinnollisissa palvelutehtävissä.

Osa-aikaiset ovat reagoineet tapahtumaan yrittämällä järjestäytyä, mutta nämä yritykset ovat usein törmänneet yliopistojen ankaraan vastustukseen. Mitä heidän työntekijöidensä liittoutumiseen tulee, yliopistot seisovat konservatiivisten pomojen kanssa samassa rintamassa.

Kyse ei ole aina varojen puutteesta. Yliopistot ovat nostaneet lukukausimaksujaan huomattavasti inflaatioindeksiä nopeammin. Iso osa rahoista ei ole mennyt professorien palkkaamiseen vaan jatkuvasti paisuvaan hallintoon sekä rakennuksiin.

Akateemisten rakennusten lisäksi yliopistot kilpailevat opiskelijoista rakentamalla yhä komeampia kuntosaleja, asuntoloita sekä muita opiskelijoiden viihtyvyyttä palvelevia rakennuksia.

Mitä naisten asemaan tulee, patriarkaalinen kulttuuri ei ole täysin kadonnut yliopistoista.

Naiset ovat edelleen yliedustettuina komiteoissa ja muissa hallinnollisissa palvelutehtävissä. Tämä vie aikaa ja huomiota heidän omalta tutkimustyöltään, vahingoittaen potentiaalisesti heidän urakehitystään.

 

Amerikkalainen akatemia on edelleen huipputasoa. Maassa tehdään edelleen vankkaa tutkimustyötä ja amerikkalaiset yliopistot ovat meille professoreille hyviä työpaikkoja.

Valitettavasti hallinnollisen kulttuurin muutokset ja kyseenalaiset päätökset resurssien ohjaamisesta ovat vahingoittamassa yliopistojen pohjimmaista missiota, eli opetusta ja tutkimusta.

Ylityöllistetyt ja alipalkatut osa-aikaiset eivät useinkaan ole yhtä hyviä luennoitsijoita kuin kokeneet professorit, ja heidän oma tutkimuksensa on aikarajoitteiden vaivaamaa.

Muutokset tiedonjakelussa ovat radikaalisti haastaneet yliopistot uudistamaan tapansa luoda, välittää ja tallentaa informaatiota. Hallinnon reformi ja henkilökunnan tehtävien uudelleenarviointi ovat uudistuksen keskipisteessä.

Toistaiseksi yliopistot eivät ole onnistuneet tehtävässään tavalla joka palvelee yliopistojen keskeisiä funktioita ja työntekijöitä ihanteellisella tavalla.

 

Soundtrack: Steely Dan, What A Shame About Me