Amerikkalaiset käyvät aiempaa vähemmän kirkossa – se on todella huono asia
Maassa, jossa yhteiskunnan turvaverkot ovat ohuet, seurakunnilla on yhä tärkeä sosiaalinen tehtävä.
Presidentti ja kenraali Dwight D. Eisenhowerin lausunto uskonnon roolista amerikkalaisen yhteiskunnan tukipilarina on osuva: ”…our form of government has no sense unless it is founded in a deeply felt religious faith, and I don’t care what it is.”
Vapaasti suomennettuna: hallintomuodossamme ei ole järkeä, jos se ei perustu syvään uskonnollisuuteen, mutta minulle ole väliä, mikä uskonto on kyseessä.
Eisenhower uskoi Yhdysvaltojen perustavan ideologian nojaavan judeo-kristilliseen perinteeseen, mutta hän myös totesi uskonnollisten yhteisöjen merkityksen maan kulturaalisena liimana. Suurten tuloerojen ja demograafisen monimuotoisuuden maassa uskonnollisilla yhteisöillä on iso merkitys.
The Simpsons -sarja tarjoaa hyvän esimerkin seurakunnan roolista yhteisön ylläpitäjänä. Sen pastorin teologia on tilannekohtaista ja seurakuntalaisten keskittyminen kristinuskon sanomaan jää vähemmälle huomiolle. Sunnuntainen jumalanpalvelus kuitenkin kokoaa yhteen Springfieldin kirjavan asujaimiston.
Oikea elämä näyttää samankaltaiselta. Pienissä Louisianan kylissä koko pitäjä tapaa sunnuntaisin katolisessa messussa. Lestadiolainen kirkko taas muodostaa Michiganin ylemmän niemimaan suomensukuisten asukkaiden tärkeimmän instituution. Sama toistuu isommissakin kaupungeissa.