Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Amerikkalaisen politiikan tuhannen taalan kysymys

Blogit Americana 26.10.2010 15:45
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Mikä on politiikassa lähitulevaisuuden suurin kysymys Yhdysvalloissa? Sosio-econominen liikkuvuus.

Eräs kuluvan vaalikauden suuria meta-kysymyksiä on keskittynyt sosio-ekonomiseen liikkuvuuteen sekä periamerikkalaiseen vakaumukseen, että jokainen on oman onnensa seppä.

Oikeiston hyökkäykset presidentti Obaman ja demokraattien linjaa vastaan ovat pääasiallisesti olleet variaatioita teemasta, jonka mukaan demokraattien ohjelma tukahduttaa talouden, ja siten estää ahkeria ja teräviä amerikkalaisia ottamasta uusia askelia taloudellisen nousun tikapuilla.

Työttömyyden ollessa edelleen liki 10 prosentin tuntumassa, syytös on saanut kaikupohjaa. Työttömien suureen joukkoon miljoonia ahkeria, teräviä, ja yritteliäitä amerikkalaisia, joiden työetiikasta ei ole pienintäkään epäselvyyttä – mukaanlukien pari tuttavaani.

Republikaanit uskovat, että demokraatit ovat niin vannoutuneita pienten tuloerojen kannattajia, että he vaikka ryöstävät rikkaat ja estävät muiden vaurastumisen jos se palvelee tasapäisyyden ihannetta, kuten Albert C. Brooks, konservatiivisen American Enterprise Instituten johtaja, argumentoi tuoreessa kirjassaan The Battle: How the Fight Between Free Enterprise and Big Government Will Shape America’s Future.

Demokraatit puolestaan syyttävät sosio-ekonomisen liikkuvuuden hidastumisesta viime vuosikymmenten konservatiivista trendiä. He siteeraavat tilastoja, joiden mukaan läntisistä teollisuusmaista ainoastaan Iso-Britannia on sosio-ekonomisesti staattisempi yhteiskunta.

Demokraattien argumentti, luonnollisesti, painottaa epätasaista tulonjakoa ja sen synnyttämää rahan imurointia pois duunareilta ja alemmalta keskiluokalta. Vuosivälillä 1986-2006 rikkaimman prosentin siivu kansakunnan kokonaistuloista kasvoi 11 prosentista 22 prosenttiin.

Rikkaiden rikastuminen ei ole tietenkään automaattisesti huono asia, mutta keskiluokan kutistumisella voi olla pitkän tähtäimen haittavaikutuksia maan talouden kasvulle. Talouden tuottavuus on kasvanut, mutta samanaikaisesti keskiluokan tulotaso on pysytellyt sitkeästi samalla reaalitasolla. Yhdistettynä koulutuksen, asumisen, ja terveydenhoidon kustannusten nopeaan kasvuun, keskiluokan taloudellinen optimismi on hiipumassa nopeasti.

Keskiluokan turhautuminen ja jopa raivo näkyvät sekä kahden vuoden takaisessa Obama-ilmiössä että teekutsujen anti-Obama raivossa. Poliittisesti amerikkalainen äänestäjäkunta on tempoillut rajusti, tarjoten vuorotellen suuria voittoja sekä demokraateille että republikaaneille.

Äänestäjien tempoilu osoittaa, että sekä demokraatit että republikaanit ovat epäonnistuneet visionsa myymisessä amerikkalaisille äänestäjille. Amerikkalainen keskiluokka on taloudellisesti tiukemmassa kurimuksessa kuin heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa sukupolvet.

Keskiluokka on vihainen. Puolue, joka onnistuu vakuuttamaan sen visiostaan sekä pistää vakuuttavammin syyn keskiluokan vaikeuksista vastapuolueen tai -teorian niskoille tulee kontrolloimaan amerikkalaista politiikkaa kauan.

Soundtrack: MC5, Motorcity Is Burning.