Amerikkalaisen politiikan kriisi syvenee: Trumpin murhayritys ei valitettavasti yllättänyt

Kun kuulin uutisen Donald Trumpin murhayrityksestä, olisin halunnut olla järkyttynyt. Tämän päivän poliittisen kulttuurin kontekstissa uutinen ei valitettavasti ollut yllättävä eikä oikeastaan edes odottamaton.

Väkivalta on valitettava osa amerikkalaista poliittista kulttuuria, vallankumousta edeltävistä mellakoista tähän päivään saakka. Väkivalta politiikan lieveilmiönä on noussut ja laskenut kuin yhteiskunnallinen verenpaine. Tänään elämme jännittyneimmässä poliittisessa kulttuurissa sitten 1960–1970 lukujen taitteen.

Trumpin kampanjatilaisuudet vuonna 2016 ruokkivat kyteviä jännitteitä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Ehdokas Trump heitti bensaa liekkeihin, kun hän satunnaisesti yllytti kannattajiaan vetämään kampanjatapahtumissa protestoijia turpaan.

Kesällä 2017 vasemmistolainen Trumpin vihaaja yritti tappaa republikaanisen kongressiedustajan sekä muita republikaaneja urheilukentällä.

George Floydin tappamista seuranneet mellakat, presidentinvaalit ja Trumpin väitteet vaalipetoksesta sekä laitaoikeiston ja -vasemmiston kuolemantapauksiin johtaneet tappelut leimasivat vuotta 2020.

Sekä demokraatit että republikaanit ovat tuominneet murhayrityksen. Tämä on hyvä, odotettu ja tarpeellinen reaktio. Presidentti Joe Biden soitti haavoittuneelle Trumpille ja tuomitsi tapahtuman selvin sanoin.

Toivon tämän traagisen tapahtuman herättävän amerikkalaiset, mutta en ole optimistinen. Pelkään tämän murhayrityksen johtavan pian poliittisiin hyökkäyksiin sekä leveän pensselin heilutukseen provokatiivisilta politiikoilta ja äärimedian verbaalisilta pomminheittäjiltä.

Amerikkalainen politiikka on itseaiheutetun sairauden kynsissä. Se on ollut sairas aikaisemminkin, monta kertaa kautta historiansa. Jokainen kerta amerikkalainen demokratia on silti noussut kriiseistään aikaisempaa ehompana.

Harvoin voi toivoa Yhdysvaltojen historian toistavan itseään yhtä paljon kuin tänään.

Soundtrack: George Michael, Praying for Time