Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Amerikkalaisen kirjallisuuden puolustuspuhe

Blogit Americana 14.10.2012 14:57
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Miksi Nobel-komitea sorsii amerikkalaisia kirjailijoita?

En ota mitenkään kantaa Mo Yanin palkintoon, sillä en ole lukenut häneltä sanaakaan. Mutta olisin toivonut, että joku lukuisista palkinnon ansaitsevista amerikkalaisista olisi vihdoinkin ollut palkintovuorossa.

Monet viime vuosikymmenten kirjallisuuden Nobeleista ovat menneet oikeisiin osoitteisiin. V. S. Naipaul, J. M. Coetzee, Doris Lessing, Gunther Grass, Tomas Tranströmer ja monet muut palkitut ovat loistavia kirjailijoita. Mutta kukaan ei saa minua vakuuttuneeksi, että esimerkiksi Elfriede Jelinek, Gao Xingjian, tai Derek Walcott ovat parempia ja merkittävämpiä kirjailijoita kuin E. L. Doctorow, Don DeLillo, Philip Roth tai Jonathan Franzen. Monet erinomaiset amerikkalaiskirjailijat, kuten Norman Mailer ja John Updike, ehtivät jo kuolla ilman ansaitsemaansa kunniaa.

Vierastaako Nobel-komitea amerikkalaisia kirjailijoita? Totta, joskus amerikkalaiset novelistit suosivat populistia aiheita, markkinoivat kirjojaan aggressiivisesti, käyttävät huumoria ja muutenkin uskovat viihdyttämiseen. Nobel-komitea näyttää olevan usein viehättynyt totisiin, poliittisiin ja Suurista Aiheista kirjoittaviin synkistelijöihin, jotka mielellään saisivat vielä kirjoittaa kokeilevalla tekniikalla.

En ole kirjallisuuden tutkija, mutta olen aktiivinen lukija, jonka mielestä viihdyttämisessä ei ole mitään väärää. Amerikkalaiset kirjailijat ovat poikkeuksellisen taitavia käsittelemään vakavia aiheita hienovaraisesti ja älykkäästi, sortumatta lukijan älykkyyden aliarviointiin sekä viestin paukuttamiseen kakkosnelosella suoraan otsalohkoon. Haastan teidät löytämään paremman katsauksen uskonnon rooliin 20. vuosisadan lännessä kuin John Updiken In the Beauty of the Lilies (kuka tekisi kulttuuriteon ja kääntäisi kirjan suomeksi?). Tai paremman kuvauksen Gen X -sukupolven ihanteista, aikuistumisesta, seksuaalikulttuurista ja perheiden haasteista kuin Jonathan Franzenin Vapaus.

Amerikkalainen kirjallinen kulttuuri on rikas ja monipuolinen. Nobel-komitean kannattaisi perehtyä tähän kenttään hieman paremmin.

Soundtrack: Blind Melon, No Rain.