Amerikkalais-suomalainen joulupukki

Amerikkalainen joulu on suhteellisen nuori juhla, ja yksi sen keskeisistä symboleista on suomalaista tekoa.

Kuten maan kulttuuri laajemminkin, amerikkalainen joulu on kulttuurinen hybridi, sekoitus erilaisia eurooppalaisia ja paikoitellen myös aasialaisia, afrikkalaisia ja amerintiaanien perinteitä. Ja kuten niin usein aikaisemminkin, musiikista filosofiaan ja kirjallisuudesta kuvataiteisiin, amerikkalaiset ovat tehneet sekoituksestaan globaalisesti vetoavan paketin.

Amerikkalaiset oppivat juhlimaan joulua verrattain myöhään. Uuden Englannin puritaanit jopa kielsivät joulun lailla, sillä juhla ei ollut heidän tulkinnoissaan raamattullinen. Pitkälle 1800-luvulle saakka monissa Uuden Englannin yhteisöissä ja valtioissa koulut, kaupat ja työmaat pysyivät auki läpi joulun, ja Jeesuksen syntymän juhliminen saattoi johtaa jopa sakkoihin. Etelässä plantaasinomistajat pitivät joulua hyvänä syynä juopottelulle, metsästämiselle, uhkapeleille ja muille herrasväen riennoille.

Joulun näkyvämpi vietto saapui maahan siirtolaisten myötä. Yhtenäisyyttä etsivässä, kasvavan kansallisen identiteetin sekä teollistumisen, maahanmuuton, kaupungistumisen ja muun modernisaation ristipaineissa joululle oli tilaus. 1800-luvun puolivälin seutuvilla se alkoi kasvunsa isoksi kansalliseksi juhlapäiväksi.

Amerikkalaiset omaksuivat joulukuusen saksalaisilta, laulunsa valtaosin englantilaisilta, ruokansa sieltä täältä. Joulupukkinsa amerikkalaiset omaksuivat ennen kaikkea yhdeltä suomalaisperäiseltä taiteilijalta. Haddon Sundblom on modernin joulupukin isä.