Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Amerikkalainen v. suomalainen koululaitos

Marko Maunula
Blogit Americana 13.11.2010 12:48

Syksyn hittidokkari Yhdysvalloissa on ollut Waiting for Superman, kriittinen katsaus amerikkalaisen koululaitoksen surkeaan tilaan. Elokuvan lähtökohta on oikea, mutta argumentti ja johtopäätökset ovat pielessä.

Amerikkalaisen koululaitoksen huonouden päivittelyn ympärille on syntynyt kokonainen pienteollisuus. Dokumentit, artikkelit, sekä tutkimukset toisensa jälkeen etsivät syitä ja luovat argumentteja huonouden selitykseksi.

Waiting for Supermanin mielestä syy on opettajien ammattiliitossa. Ammattiliitot ovat estäneet ammattikunnan kehityksen, suojelleet huonoja opettajia, ja edesauttaneet merkittävästi koulujen rappeutumisessa.

Argumentti ei kestä lähempää tarkastelua, varsinkin kun elokuva toistuvasti käsittelee Suomea koulutuksen paratiisina, verraten rumaa amerikkalaista todellisuutta suomalaiseen ruusunhohtoiseen koulumaailmaan. Viimeksi kun tarkastin, suomalaiset opettajat olivat melko tehokkaasti liittoutuneita. Ehkä ammattiliitot eivät olekaan dokumentin väittämää myrkkyä hyvälle koulutukselle?

Itse sanoisin, että amerikkalaisen koululaitoksen huonous johtuu kahdesta tekijästä: amerikkalaisten opettajien huonosta tasosta, sekä koulujen kulttuurista.

Ruma totuus on, että opettajiksi opiskelevat ovat miltei johdonmukaisesti amerikkalaisten kampusten lahjattomin ryhmä. Tuhansien korjattujen tenttien, tutkielmien, sekä luentosali-keskusteluiden jälkeen minun oli pakko yhtyä vanhempiin kollegoihin ja todeta, että yleensä ottaen teacher ed -opiskelijat eivät ole kovinkaan kirkkaita kansankynttilöitä. Tämän mainitseminen on tietenkin poliittisesti tulenarkaa, sillä virallisen epistolan mukaanhan opettajat ovat poliisien, palomiesten, ja sotilasten tavoin liki marttyyreja, jotka jalosti uhraavat uransa ja elämänsä muiden palvelemiseen.

Toinen syy on koulujen kulttuuri. Amerikkalaiset high schoolit eivät ole pelkästään kouluja, vaan myös koululaisten sosiaalisen elämän ja harrastusten keskuksia. Urheilusta kerhotoimintaan, koulu tarjoaa liki kaiken. Kun koulu ja sosiaalinen elämä ovat liian sidottuja yhteen, koulujen akateeminen missio laimenee varsinkin koululaisten mielissä. Sosiaalinen suosio usein sivuuttaa koulumenestyksen suomalaistenkin teinien arvomaailmassa, mutta vahinko on vielä suurempi kun koululaitos on opiskelijan sosiaalinen foorumi, aamun oppitunneista illan harrastuksiin.

Suosittelen silti Waiting for Supermania jokaiselle kansallisylpeyden kohotuksen tarpeessa olevalle maanmiehelleni, sekä ammattinurisijoille, jotka näyttävät usein löytävän vikaa suomalaisestakin järjestelmästä.

Soundtrack: Bob Dylan, Desolation Row.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Minua on aina ihmetyttänyt amerikkalaisen koulujärjestelmän kaksijakoisuus. Toisaalta on peruskoulut tuottavat heikkoa tulosta, mutta samalla maassa sijaitsee ylivoimainen osa maailman parhaista yliopistoista. Siinä on ristiriita, jolle en löydä järkevää vastausta…

Toistaiseksi huippulahjakkaat tutkijat ympäri maailmaa ovat menneet Yhdysvaltoihin luodakseen omaa uraa, ja samalla he ovat nostaneet tieteen ja tutkimuksen tasoa USA:ssa. Miten lie tulevaisuudessa, kun (ei jos) talous romahtaa?

”Ruma totuus on, että opettajiksi opiskelevat ovat miltei johdonmukaisesti amerikkalaisten kampusten lahjattomin ryhmä.”

Mistä päästäänkin siihen todelliseen ongelmaan, mikä ei välttämättä sisälly yllä olevaan lainaukseen. Eräiden tutkimusten mukaan opettajan tietotaso ei ole määräävin tekijä siinä, miten hänen oppilaansa menestyvät. Opettamisessahan tietysti tärkeintä on saavuttaa oppilaiden huomio ja ylläpitää heidän mielenkiintoaan, muuten briljanteinkin opettaja on yhtä tyhjän kanssa.

Tästä päästäänkin varsinaiseen ongelmaan, eli opettajavalintojen kriteereihin. Kenties ongelma onkin siinä, että opettajat valitaan virkaansa osin väärin perustein.

Esimerkiksi lukutaidossa on USA:ssa PIsan (2006) mukaan parhaalla viidennellä tasolla enemmän koululaisia kuin kaikissa muissa 42:ssa maassa yhteensä. Suomalaisista parhaalla tasolla oli kymmenenneksi eniten. Voidaan sanoa, että suomalaisten hyvä menestys llukutaidossaperustuu siihen, että Suomessa on maailman parhaat huonot lukijat.

Kirjansa lukenut saattaa olla oikeassa. Professori Tuomas Sorvali kirjoitti Kanavassa (4-5/2004) artikkelin otsakkeella ”Onko koulumatematiikka eilispäivän matematikkaa?: ”Opetushallitus on tutkinut matematiikan oppimistuloksia peruskoulun kuudennella luokalla vuonna 2000. Mielenkiintoinen havainto tässä tutkimuksessa on, ettei opettajien suorittamien matematiikan opintojen lisääminen tunnu parantavan oppimistuloksia. Parhaiten menestyivät vanhojen kansakounopettajien oppilaat, vaikka kansakounopettajan tutkintoon sisältyi tuskin ollenkaan matematiikkaa. Huonoiten menestyivät matematiikkaan erikoistuneiden luokanopettajien oppilaat”. Että se siitä opettajien akateemisuudesta.

NSF:n uusi johtaja Subra Suresh haastattelu Science Friday ohjelmassa viime perjantaina avaa hyvin sen mistä akateemisen puolen menestys ponnistaa jenkeissä vaikka perusopetus rämpii vaikeuksissa.

http://www.sciencefriday.com/program/archives/201011121

Podcast haastattelusta on kuunneltavissa vasemmalta ylähäältä ko. sivulta.

Yksi vähäisimmistä syistä ei ole se, että hyvin huomattava osa menestyneistä tiedemiehistä siellä viimeisen 60v ajalta (Nobel laureates) yli puolet on ollut syntynyt ulkomailla ja vaikka sitä ei erikseen mainita niin usein myös peruskoulutuksensa muualla saaneita. Monissa tiedeyhteiöissä siellä lähes puolet tutkijoista on jo ulkomailla syntyneitä jne.

Eräs syy myös akateemisen puolen menestymiseen lienee se, että opiskelu maksaa eikä kivirekiä (heikosti oppivia) vedetä väkisin perässä — he karsiuvuvat joukosta nopeasti.

Amerikkalainen koulujärjestelmä, sen lisäksi että se ei kykene houkuttelemaan riiittävästi hyvää materiaalia opettajiksi ruokkii itse itseänsä. Kyse ei ole siitä, että opettajiksi pitää saada juuri aivan paras materiaali, mutta tason on oltava riittävä … poliiseja, palomiehiä, sairaanhoitajiin vertaaminen kirjoituksessa vaikkakin voi joitakin loukata on valitettavan totta. Jos arvostus on sitä, niin sinne päätyvät auktoriteettiä kunnioittavat byrokraatit, ei se materiaali joka osaa opettaa ajattelemaan ja kyseenalaistamaan — siis taitoja joita oikeasti tarvitaan tutkimuksessa ja tieteen teossa.

Näitä luetaan juuri nyt