Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Amerikkalainen politiikka: puolue vaihtuu nopeasti, aate hitaasti

Marko Maunula
Blogit Americana 24.8.2009 14:18

Tämän päivän New York Timesin kolumnissaan Paul Krugman, Nobel-palkittu taloustieteilijä ja liberaali kommentaattori, valittaa reaganismin sitkeähenkisyyttä.

Demokraatit hallitsevat sekä Valkoista taloa, senaattia, ja edustajainhuonetta, mutta reaganismin perusajatukset elävät, Krugman sanoo ja vertaa filosofiaa kauhuelokuvan zombieen: ”vaikka sen pitäisi olla kuollut, se jatkaa tulemistaan.”

Reaganismi uskoo, että valtion väliintulo on aina huono asia. Ronald Reagan itse summasi poliittisen filosofiansa simppelisti: ”Englannin kielen pelottavin lause on: ‘I’m from the government, and I’m here to help‘ (Edustan valtiota, ja olen tullut auttamaan teitä).”

Malttia, professori Krugman. Nopea hypoteesini on, että poliittisen ideologian muutos kestää Yhdysvalloissa kauemmin kuin puolueiden valtakaudet.

Amerikkalaisessa kaksipuoluesysteemissä kansalaiset vaihtavat puoluettaan yllättävän helposti, mutta he kantavat vanhan ideologiansa uuteen puolueeseensa. Puolueet ovat ideologisesti yllättävän löysiä organisaatioita.

1960-luvun lopulla Etelän konservatiivit aloittivat vaelluksen demokraateista republikaaneihin, sillä he uskoivat republikaanien tarjoavan paremman foorumin heidän ajatuksilleen. Reilu vuosikymmen myöhemmin miljoonat demokraattiset duunarit siirtyivät tukemaan Reagania, sillä he vierastivat demokraattien identiteettipolitiikka-liberalismia.

Viime vaaleissa olin havaitsevinani, että monet burkelaiset konservatiivit siirtyivät demokraattien taakse. Republikaanien evankelisen siiven radikalismi sekä edesvastuuton taloudenpito saivat demokraatit näyttämään pienemmältä pahalta.

Kun 1930-luvulla Franklin Delano Roosevelt ryhtyi puskemaan Yhdysvaltoja vasemmalle, poliittinen taistelu oli verinen. Vaikka demokraatit nauttivat suurista enemmistöistä kongressissa, Rooseveltin ideat kohtasivat ankaraa vastustusta jopa oman puolueensa konservatiivien taholta.

Pari vuosikymmentä myöhemmin jopa monet republikaanit olivat omaksuneet Rooseveltin ajaman keynesläisyyden. Dwight D. Eisenhower sekä Richard Nixon olivat usein talouspoliittisesti kauempana vasemmalla kuin monet tämän päivän demokraateista.

Reaganismi elää vielä demokraattien konservatiivisen siiven parissa, mutta ei välttämättä kovinkaan kauan. Yltiöpäinen säännöstelyn purku osoitti huonot puolensa niin tehokkaasti, että maan hidas mutta perusteellinen ideologinen uudelleenarviointi on liki väistämätön tosiasia.

Puoluesidonnaisuuden nopea muutos tapahtui viime vaaleissa, mutta mikäli Obaman joukkue saa talouden jaloilleen, povaan maan pitkäaikaisempaa ja maltillista siirtymistä vasemmalle. Professori Krugman on hitaalla matkalla ideologisista marginaaleista kohti poliittista valtavirtaa.

Soundtrack: Talking Heads, Mind.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Niin MIKÄLI. Vasemmalle siirtyminen ei yleensä saa taloudellista nousua aikaiseksi.
Kiinahan selittää,että he jatkavat kommunismia,mutta ovat väliaikaisesti lainanneet kapitalismin periaatteita matkalla sinne sosialistiseen unelmaan.

Aika hyvinhän tuo vasemmalla oleminen on luonut vaurautta vaikkapa Saksassa tai Pohjoismaissa. Ehkä se Kiina ei ole se paras mahdollinen esimerkki..tai Neuvostoliitto.