Amerikkalainen ay-liike on myötätuulessa: onko se osin trumpismin seurausta?
Presidentiksi uudelleen pyrkivä Donald Trump on arvostellut korporaatioita. Onko se inspiroinut ay-aktivismin uutta aaltoa, kysyy Yhdysvaltain historian professori Marko Maunula.
Huhtikuun toisella viikolla amerikkalainen ay-liike juhli merkittävää voittoa. Volkswagenin tehtaan työntekijät Tennesseen Chattanoogassa äänestivät United Auto Workers (UAW) –liittoon liittymisen puolesta selkeällä äänten enemmistöllä.
Äänestystuloksen merkitystä lisää sen tapahtumapaikka. Tennessee sijaitsee punaniska-konservatismin henkisessä keskiössä. Osavaltio meni Donald Trumpille vuonna 2020 lukemin 60,7–37,4.
Amerikkalaiset ja ulkomaalaiset autoyhtiöt ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet tuotantoaan etelän konservatiivisissa osavaltioissa. Niitä houkuttelee republikaanihallintojen liiketoimintamyönteisyys, alhaiset verot ja palkat sekä ammattiliittojen heikkous. Firmoja on muuttanut esimerkiksi Michiganista, mutta myös Saksasta ja Aasiasta.
Chattanoogan tulos antaa virtaa ammattiliitoille. United Auto Workers jatkaa kampanjaansa etelässä. Toukokuussa Mercedes-Benzin tehtaan työntekijät Vancessa, Alabamassa äänestävät liittoutumisesta.
Teollisuuden alamäki ja kasvavat tuloerot ovat ruokkineet poliittista populismia, mutta myös ammattiliittojen suosiota. Jäsenyys liitoissa on tippunut tasaisesti, mutta onko nyt nousun vuoro?
Ammattiliittojen suosio amerikkalaisten parissa on korkeimmillaan sitten 1960-luvun. Kaksi kolmesta suhtautuu liittoihin myönteisesti. Miltei yhtä moni haluaisi oman työpaikkansa liittoutumista.
Yhdysvaltojen suurimman ammattiliittojen keskusjärjestön, AFL-CIO:n entinen poliittinen johtaja Michael Podhorzer kirjoittaa The Atlantic -lehdessä ammattiliittojen dilemmasta: vaikka niiden suosio on nousussa, konservatiivinen lainsäädäntö tekee liittoutumisesta vaikeaa.
Toisen maailmansodan jälkeen konservatiivinen lainsäädäntö on nakertanut liittojen vaikutusvaltaa. Vahvat perinteiset liitot ovat edelleen voimissaan, mutta uusien liittojen perustaminen on erittäin vaikeaa.
Monien köyhempien osavaltioiden duunarit eivät myöskään olleet välttämättä ay-myönteisiä. He olivat voittajia, jos autofirma sulki tehtaan Michiganissa ja siirsi sen heidän kaupunkiinsa.
En voi olla pohtimatta, josko liittojen kasvava suosio jopa vahvoilla republikaanien tukialueilla on heijastuma tai seuraus trumpilaisesta talouspopulismista.
Tuontitullit, kansainvälisten kauppasopimusten kyseenalaistaminen sekä taloudellinen nationalismi olivat keskeinen osa trumpilaista kauppapolitiikkaa. Trump rikkoi republikaanien vuosikymmeniä kestäneen sitoutumisen pääomien ja tuotteiden vapaampaan liikkuvuuteen.
Trumpin suosima valtion aktiivisempi rooli taloudessa (protektionismi) ja ulkomaille sijoittavien suuryritysten kritiikki upposivat miljooniin duunareihin. Vapaamman kapitalismin puolustajat joutuivat republikaanien parissa alakynteen.
Onko ay-liikkeen kasvava suosio ja voitto Tennesseessä merkki siitä, että trumpilainen korporaatioiden kritiikki on rohkaissut duunareita aggressiivisempaan asenteeseen? Inspiroiko Trump uuden ay-aktivismin aallon?
Kuten monessa muussakin asiassa, presidenttiehdokas Trumpin retoriikka ja presidentti Trumpin toimet duunareiden edunvalvonnan suhteen olivat usein ristiriidassa. Ja kuten monessa muussakin asiassa, miljoonat Trumpin äänestäjät mieluummin kuuntelivat sankarinsa puheita kuin analysoivat hänen toimiaan.
Presidentti Joe Biden on koko uransa ollut vahvasti sitoutunut ay-liikkeeseen ja sinikaulus-demokratiaan. On kiinnostavaa pohtia, josko uutinen Chattanoogasta kertoo trumpilaisen inspiraation sekä Bidenin ay-myönteisemmän linjan kohtaamisesta jollain metapoliittisella tasolla.
Toukokuun ay-äänestyksen tulokset Mercedesin tehtaalla Alabamassa antanevat osviittaa, josko kyseessä on merkittävä suunnanmuutos vai satunnainen poikkeama vuosikymmenten trendistä.
Soundtrack: Bruce Springsteen, Factory