Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Amerikka vastasi lamaan Obamalla, Suomi Timo Soinilla

Marko Maunula
Blogit Americana 8.6.2009 16:22

Vasemmiston veret seisahtuivat eilen ympäri Eurooppaa. Myös Yhdysvalloista katsottuna eurovaalien tulokset hätkähdyttivät. Amerikkalaiset kääntyivät viime vaaleissa tuntuvasti vasemmalle, mutta Eurooppa näyttää olevan oikeistolaistumassa. Mitä tapahtuu todella?

Kun Yhdysvallat vajosi lamaan, amerikkalaiset aloittivat nopeasti kiihtyvän poliittisen marssin vasemmalle. Marraskuussa he äänestivät afroamerikkalaisen demokraatin presidentiksi ja demokraatit valtaan niin edustajainhuoneessa kuin senaatissakin.

Sama taantuma on kurittanut myös Eurooppaa. Lisäksi tulojaot ovat kasvaneet jo vuosia, hyvinvointiyhteiskuntaa on karsittu, ja keskustelu pätkätyöläisistä värittää työmarkkinakeskustelua. Siitä huolimatta suomalaiset, ja laajemmin eurooppalaiset, hylkäsivät perinteisen vasemmiston.

Mitä ihmettä? Miksi laman iskiessä amerikkalaisäänestäjät kääntyivät vasemmalle, ja suomalaiset hylkäsivät eilen vasemmiston sankoin parvin?

1. Puolueiden erot

Amerikkalainen Demokraattinen puolue eroaa luonteeltaan esimerkiksi suomalaisesta vanhasta vasemmistosta.

Demokraatit ovat jakautuneet moniin siipiin. Puolueen vasemmistolainen ”kampus-siipi” on kiinnostunut identiteettipolitiikasta (seksuaalisten- ja etnisten vähemmistöjen asiat) sekä ympäristöpolitiikasta, vastaten osittain suomalaisia vihreitä. Perinteinen ay-siipi on keskittynyt tulonjaon kaltaisiin peruskysymyksiin, suomalaisten vanhan liiton sosdemien tapaan. Demokraattien valtionhoitaja-siipi on kuin sekoitus Lippos-Niinistömäistä maltillista demari-kokoomuslaisakselia.

Demokraattinen puolue muodostaa siis suomalaisittain sekä uuden- että vanhan vasemmiston. Puolueen teltta on isompi, kiitos kaksipuoluejärjestelmän, ja se on viime vuosina kyennyt pitämään hajanaisen koalitionsa yllättävän hyvin kasassa. Se keräsi viime vaaleissa menestyksekkäästi koko ”vasemmiston” äänet.

2. Eurooppalainen vasemmisto ei osaa kampanjoida

Ideatasolla suomalainen ja laajemminkin eurooppalainen vanha vasemmisto näyttää olevan täysin kaffella. Viime vaalikampanjoissa suomalainen vasemmisto on jumiutunut 1970-luvun poteroihin. Itsetehdyn vaurauden, nopean sosiaalisen liikkuvuuden, sekä jälkiteollisen yhteiskunnan aikakaudella mainokset mässäilevistä porvareista edustavat vanhentunutta kahtiajaon politiikkaa.

Yhdysvalloissa demokraatit voittivat painottamalla kansallista yhtenäisyyttä. Varsinkin Sarah Palinin puhuessa ”oikeasta” Amerikasta maaseudun valkoisille kuulijoilleen, Obama ja demokraatit painottivat muutosta ja uutta solidaarisuutta kaikkien amerikkalaisten välillä. Obaman oma poliittinen nousu alkoi vuoden 2004 ”there is no red America, there is no blue America – there is the United States of America” -puheella.

3. Erilaiset lähtötilanteet

Yhdysvalloissa säännöstelyn purku ja korporaatioiden valtaoikeudet ovat paljon Eurooppaa mittavammat. Vaikka tuloerot ovat kasvaneet ja säännöstelyä on ajoittain purettu, eurooppalainen kapitalismin säännöstely näyttää silti amerikkalaista toimivammalta.

Yhdysvallat aloitti niin kaukaa oikealta, että konservatiiveina itseään pitävät maltilliset riippumattomat pystyivät huoletta äänestämään demokraatteja. Finanssimarkkinoiden skandaalit, huijaukset, sekä säännöstelyn ja valvonnan puute melkein kamppasivat kapitalismin.

Amerikkalaiset äänestivät demokraatteja uskoen heidän kykenevän pelastamaan kapitalismin itseltään. Euroopassa ei vastaavankaltaista tarvetta ilmene. Vanhan vasemmiston väsyneet sloganit eivät kiinnosta mantereen riippumattomia, puoliaktiivisia äänestäjiä.

4. Karisma ja sen puute

Barack Obama on karismaattisin amerikkalainen politiikko miesmuistiin. Myös Timo Soini on terävä ja kiinnostava mediahahmo. Missä on suomalaisen vasemmiston säväyttävä uusi sukupolvi? Demarien koneisto näyttää tekevän ehdokkaistaan demarimaisen tasapäisiä, klassisia ”lagom är bäst” -politiikkoja. Mannertenvälisessä vertailussa amerikkalainen vasemmisto on selvästi paremmissa johtaja-asemissa.

Yhdysvallat on tällä hetkellä siirtymässä vasemmalle ja Eurooppa oikealle, mutta politiikassa kaikki muuttuu nopeasti. Viela viisi vuotta sitten republikaanit ja monet amerikkalaiset tarkkailijat puhuivat pysyvästä republikaanisesta enemmistöstä, mutta miten siinä kävikään?

Eurooppalaisen vasemmiston kannattaa tehdä opintomatka Yhdysvaltoihin. Ehkä ensimmäistä kertaa sitten New Dealin heillä olisi reilusti opittavaa uuden maailman kollegoiltaan.

Soundtrack: The Who, Won’t Get Fooled Again.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Euroopan unionin parlamenttivaalien ja Yhdysvaltain presidentinvaalien rinnastaminen ei tee oikeutta kummallekaan vaalille.
Yhdysvalloissa äänestettiin kansakunnan yhdistäjää ja liittovaltion etujen ajajaa, Euroopassa äänestiin eri kansakuntien päättäjiä edistämään oman maan etuja ja itsenäistä asemaa laajentuvassa unionissa.
Euroopassa ratkaisivat maahanmuutto ja lama, Yhdysvalloissa Bushin ajan jälkipyykki ja Irakin sota. Timo Soinin henkilökohtainen karisma puri suomalaisiin, ei perussuomalainen aate sinänsä.

Liikaa ei kannata vetää johtopäätöksiä EU-vaaleista,ne kun ei tunnu kiinnostavan ketään.Varmaa on se jos ihmiset joutuvat yhä enemmän työttömyyskortistoihin ja lomautetuiksi niin ruvetaan hakemaan vaihtoehtoja ainakin Suomessa.

Vasemmiston ongelma on tosiasioiden tunnustaminen. En usko että suomalaiset ovat sen muukalaiskammoisempia kuin aiemmin, päinvastoin ainakin nuorempien sukupolvien osalta, mutta varsinkin köyhyyden lisääntyminen ja vähemmän varakkaiden näkemien ongelmien kieltäminen ja rasistiksi syyttäminen on ajanut monet Perussuomalaisten leiriin –vaihtoehtoa kun ei ole. Alueilla jossa kantasuomalaiset asukkaat itse kokevat maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisen, myös rasismi nostaa vähitellen päätään. Myös varsinkin työttömille vähän koulutetuille nuorille miehille oman itsetunnon vahvistaminen rasismin kautta on tuttu juttu jo vaikka 1800-luvun Amerikasta, ja tällaisia nuoria miehiähän suomalainen yhteiskunta tuottaa jatkuvasti lisää.

Oikeiston nousun siemenet on siis kylvetty vasemmiston epäonnistumisilla. Valtio holhoaa kansalaisiaan yhä enemmän, mutta suuremmilta ongelmilta on suljettu silmät niiden tunnustamisen kyvyttömyyden ja visioiden puutteessa. Britanniassa sama juttu, tässä hyvä kolumni aiheesta: http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/columnists/minette_marrin/article6446661.ece

Talvella Ylen Pressiklubi-ohjelmassa (Stiller, Saarikoski, Salmen ja Halla-aho) heitetty vertaus USA:n ”monikulttuurimenestystarinasta” ei vain toimi Euroopassa. USA:n asuttivat pääasiassa eurooppalaiset kristityt ja kaukoidän rauhallisista ja kurinalaisista kulttuureista tulleet maahanmuuttajat, sekä tietenkin vahvasti kristinuskoon käännytetyt orjat. Euroopan tilanne on aivan toinen. Tätä vasemmisto ei halua tunnustaa, eivätkä myöskään väestönkasvun jatkuvasti pahenevaa ongelmaa johon Martti Ahtisaari viittasi aiemmin keväällä.

Eihän näitä tosiaan voi millän rinnastaa, tai siis voi, mutta aika lailla eri tilanteista lähdettiin. On totta, että Yhdysvalloissa haluttiin osin vain mahdollisimman kauan Bushin politiikasta ja tilalle joku kaikkea päinvastaista edustava. Toisaalta juuri tämän kaksipuoluejärjestelmän takia demokraatit-oikeisto on melko eri asetelma kuin meillä oikeisto-vasemmisto. Suomessa vasemmalla laidalla painotetaan hieman enemmän sosiaalietuuksia, mutta oikean puolen jäsenetkin tottakai haluavat ylläpitää sosiaaliturvaa mahdollisimman tehokkaasti. U.S.A:ssa monet kokevat, ettei oikeisto tee mitään sosiaaliturvan parantamiseksi. Samoin oikeistoon liitetään siellä melko vahvasti kovien arvojen painottaminen, vahva sosiaalinen jakautuminen, rasismi ja äärimmäinen kristinuskoisuus. Suomessa erot ovat paljon lievempiä, liittyen lähinnä etujen painotuksiin ja verotukseen, muttei kukaan yleensä mitään kovin dramaattista ole ehdottelemassa. Itse olen kokoomuksen kannattaja, mutta Yhdysvalloissa äänestäisin ehdottomasti demokraatteja, ainakin nykyisellä kokoonpanolla. Timo Sonista en tiedä, ainakin maahanmuutosta sen verran, että Suomessa on kyllä melkoisen tiukat vaatimukset, vaikka muunlaista joskus lehdistä saa lukea. Tottakai muuttovirtojen mukana tulee aina enemmän ja vähemmän miellyttävää sakkia, ja maahanmuuttoa tulee valvoa, ihan muuttajien itsensäkin vuoksi. Turha kuitenkaan esittää, että Suomi olisi tällä hetkellä jokin heittokoppa, jonne kaikki vapaamatkustajat on helppo sysätä. Kyllä meitäkin on maailmalle vuosikymmenien kuluessa satojatuhansia mennyt, vaikka niin piskuinen kansa olemmekin. Kun mennään Turun / Helsingin tai muiden hieman isompien kaupunkien ulkopuolelle, väki näyttää monissa paikoissa todella homogeeniseltä. Niin ja kyllä, rasismia valitettavasti ilmenee sekä kantaväestössä, että muuttajissa, mikä lietsoo väkivaltaan. Ratkaisuja tällaisiin ongelmiin sen sijaan, että yritettäisiin rajoittaa muuttoa mahdollisimman paljon, koska varsinkin ajan kuluessa pelkistä kantasuomalaisista koostuva Suomi on epärealistinen ajatus. Ja ongelmat kulkevat mukana pienemmissäkin erissä!

Sofi Oksasen Stalinin lehmät-kirjassa kuvataan hyvin keskivertokantasuomalaisten negatiivisia asenteita pelkästään jo virolaisia kohtaan. Mutta rasismi ei todellakaan ole vain valkoihoisten asenneongelma, siksi valtioiden pitäisi tehdä kaikkensa jotta uusia rasistisia ryhmiä ei pääsisi kasvamaan, esimerkkinä Australian libanonilaismaahanmuuttajat (nuoret miehet), jotka ovat tehneet rasistisia rikoksia sekä kanta-ausseja, että nyt viimeksi intialaisia opiskelijoita kohtaan: http://www.smh.com.au/national/sydney-indian-attacks-police-burying-heads-in-sand-20090609-c1k6.html
Tämänkaltaiset tapahtumat ovat olleet vain omiaan edistämään vanhan ”white Australia” aatteen kannatuksen kasvamista, Britanniassa samanlaista aatetta ajava BNP sai juuri paikan EU:ssa.

”Sofi Oksasen Stalinin lehmät-kirjassa kuvataan hyvin keskivertokantasuomalaisten negatiivisia asenteita pelkästään jo virolaisia kohtaan.”

Entäpäs virolaisten asenteet suomalaisia kohtaan.Eipä nekään kovin suvaitsevaisilta tunnu.Tuntuu jo lause keskivertokantasuomalainen kovin rasistiselta.

Kiitoksia hyvistä kommenteista, jokainen. Pari vastakommenttia/kysymystä:

Alpo Veelle: Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat luonnollisesti eri vaalit kuin eurovaalit. Samana vaalipäivänä äänestettiin myös kongressiedustajista sekä täkäläisistä kunnallispolitiikoista; amerikkalaiset tykkäävät niputtaa vaalinsa. Demokraatit voittivat kautta linjan, paikallistaso mukaanlukien. Lisäksi, vasemmisto ei paukutellut henkseleitä Suomen viimeisissä kunnallisvaaleissakaan. Näyttää, että eurovaalien tulos heijasti laajempaa poliittista kehitystä.

Whitejazz: Hyviä pointteja, mutta luen riviesi välistä varovaista kritiikkiä Suomen siirtolaispolitiikkaa sekä erityisesti joidenkin siirtolaisryhmien alkuperäiskulttuureja kohtaan. Olen itse ihmetellyt monesti, että miksi esimerkiksi islamilaisesta kulttuurista tulleet siirtolaiset sopeutuvat Yhdysvaltoihin niin paljon paremmin kuin moneen Länsi-Euroopan maahan? Miksei tänne ole muodostunut samantyyppisiä siirtolais-ghettoja, kuin esimerkiksi Pariisiin? Ehkä kyse on sittenkin enemmän siirtolaisten vastaanottajamaan kuin lähettajämaan kulttuurista?

Kyllä, naisena en voi olla kritisoimatta kulttuureja joissa naisen asema on alistettu, ja mielestäni on sietämätön ajatus että kotimaassani jotkut naiset joutuvat elämään kotiorjan asemassa (sosiaalityöntekijäystäväni todistamia tapauksia) kun heillä pitäisi olla oikeus samanlaiseen itsenäisyyteen kuin itsellänikin, mutta valtio sulkee tältä silmänsä.

Itse veikkaisin syyksi USA:n parempaan sopeutumiskokemukseen sinne lähtevien halua tavoitelle ”amerikkalaista unelmaa” ja elämäntapaa. Sinnehän maallistuneet juutalaisetkin ovat vahvasti keskittyneet. USA on myös tylympi tulijoille ”oman onnensa seppä-kulttuurillaan” kun taas Euroopan maat ovat ottaneet tulijoita vastaan avoimen humanistisin periaattein. Tätä ovat edustaneet erityisesti esim. Ranskan vasemmisto sekä Hollanti, Ruotsi ja Tanska, joiden pääperiaatteena on tuntunut olevan vain suvaitsevaisuus haittoja tai mahdollisia vaaroja ajattelematta, sekä asettamatta sen kummempia velvollisuuksia maahanmuuttajille (eikös USA:ssa edelleen vannota kaikenmaailman lippuvalojakin jo alakoulusta saakka). Nyt sitten on käynnissä backlash. Suomessa on yritetty samaa politiikkaa, mutta täällä rasismi tai muukalaiskammo on ollut osa ”kansanluonnetta” jo ennen Afrikan/Lähi-idän virtoja ”ryssien, mustalaisten ja hurrien” muodossa. On kuitenkin muistettava positiivinen poikkeus esim. Vietnamista tulleiden venepakolaisten kohdalla. Kyllä suomalainenkin osaa olla suvaitsevainen, mutta jos realiteetit tökkivät tätä vastaan niin se sanotaan suoraan, pahastikin, toisin kuin vaikka korrektimpi ruotsalainen. Tässäkin suhteessa Suomi muistuttaa enemmän Venäjää, mutta persut ovat aika vaarattomia verrattuna itänaapurin vastaaviin.