Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Amerikka vastasi lamaan Obamalla, Suomi Timo Soinilla

Blogit Americana 8.6.2009 16:22
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Vasemmiston veret seisahtuivat eilen ympäri Eurooppaa. Myös Yhdysvalloista katsottuna eurovaalien tulokset hätkähdyttivät. Amerikkalaiset kääntyivät viime vaaleissa tuntuvasti vasemmalle, mutta Eurooppa näyttää olevan oikeistolaistumassa. Mitä tapahtuu todella?

Kun Yhdysvallat vajosi lamaan, amerikkalaiset aloittivat nopeasti kiihtyvän poliittisen marssin vasemmalle. Marraskuussa he äänestivät afroamerikkalaisen demokraatin presidentiksi ja demokraatit valtaan niin edustajainhuoneessa kuin senaatissakin.

Sama taantuma on kurittanut myös Eurooppaa. Lisäksi tulojaot ovat kasvaneet jo vuosia, hyvinvointiyhteiskuntaa on karsittu, ja keskustelu pätkätyöläisistä värittää työmarkkinakeskustelua. Siitä huolimatta suomalaiset, ja laajemmin eurooppalaiset, hylkäsivät perinteisen vasemmiston.

Mitä ihmettä? Miksi laman iskiessä amerikkalaisäänestäjät kääntyivät vasemmalle, ja suomalaiset hylkäsivät eilen vasemmiston sankoin parvin?

1. Puolueiden erot

Amerikkalainen Demokraattinen puolue eroaa luonteeltaan esimerkiksi suomalaisesta vanhasta vasemmistosta.

Demokraatit ovat jakautuneet moniin siipiin. Puolueen vasemmistolainen ”kampus-siipi” on kiinnostunut identiteettipolitiikasta (seksuaalisten- ja etnisten vähemmistöjen asiat) sekä ympäristöpolitiikasta, vastaten osittain suomalaisia vihreitä. Perinteinen ay-siipi on keskittynyt tulonjaon kaltaisiin peruskysymyksiin, suomalaisten vanhan liiton sosdemien tapaan. Demokraattien valtionhoitaja-siipi on kuin sekoitus Lippos-Niinistömäistä maltillista demari-kokoomuslaisakselia.

Demokraattinen puolue muodostaa siis suomalaisittain sekä uuden- että vanhan vasemmiston. Puolueen teltta on isompi, kiitos kaksipuoluejärjestelmän, ja se on viime vuosina kyennyt pitämään hajanaisen koalitionsa yllättävän hyvin kasassa. Se keräsi viime vaaleissa menestyksekkäästi koko ”vasemmiston” äänet.

2. Eurooppalainen vasemmisto ei osaa kampanjoida

Ideatasolla suomalainen ja laajemminkin eurooppalainen vanha vasemmisto näyttää olevan täysin kaffella. Viime vaalikampanjoissa suomalainen vasemmisto on jumiutunut 1970-luvun poteroihin. Itsetehdyn vaurauden, nopean sosiaalisen liikkuvuuden, sekä jälkiteollisen yhteiskunnan aikakaudella mainokset mässäilevistä porvareista edustavat vanhentunutta kahtiajaon politiikkaa.

Yhdysvalloissa demokraatit voittivat painottamalla kansallista yhtenäisyyttä. Varsinkin Sarah Palinin puhuessa ”oikeasta” Amerikasta maaseudun valkoisille kuulijoilleen, Obama ja demokraatit painottivat muutosta ja uutta solidaarisuutta kaikkien amerikkalaisten välillä. Obaman oma poliittinen nousu alkoi vuoden 2004 ”there is no red America, there is no blue America – there is the United States of America” -puheella.

3. Erilaiset lähtötilanteet

Yhdysvalloissa säännöstelyn purku ja korporaatioiden valtaoikeudet ovat paljon Eurooppaa mittavammat. Vaikka tuloerot ovat kasvaneet ja säännöstelyä on ajoittain purettu, eurooppalainen kapitalismin säännöstely näyttää silti amerikkalaista toimivammalta.

Yhdysvallat aloitti niin kaukaa oikealta, että konservatiiveina itseään pitävät maltilliset riippumattomat pystyivät huoletta äänestämään demokraatteja. Finanssimarkkinoiden skandaalit, huijaukset, sekä säännöstelyn ja valvonnan puute melkein kamppasivat kapitalismin.

Amerikkalaiset äänestivät demokraatteja uskoen heidän kykenevän pelastamaan kapitalismin itseltään. Euroopassa ei vastaavankaltaista tarvetta ilmene. Vanhan vasemmiston väsyneet sloganit eivät kiinnosta mantereen riippumattomia, puoliaktiivisia äänestäjiä.

4. Karisma ja sen puute

Barack Obama on karismaattisin amerikkalainen politiikko miesmuistiin. Myös Timo Soini on terävä ja kiinnostava mediahahmo. Missä on suomalaisen vasemmiston säväyttävä uusi sukupolvi? Demarien koneisto näyttää tekevän ehdokkaistaan demarimaisen tasapäisiä, klassisia ”lagom är bäst” -politiikkoja. Mannertenvälisessä vertailussa amerikkalainen vasemmisto on selvästi paremmissa johtaja-asemissa.

Yhdysvallat on tällä hetkellä siirtymässä vasemmalle ja Eurooppa oikealle, mutta politiikassa kaikki muuttuu nopeasti. Viela viisi vuotta sitten republikaanit ja monet amerikkalaiset tarkkailijat puhuivat pysyvästä republikaanisesta enemmistöstä, mutta miten siinä kävikään?

Eurooppalaisen vasemmiston kannattaa tehdä opintomatka Yhdysvaltoihin. Ehkä ensimmäistä kertaa sitten New Dealin heillä olisi reilusti opittavaa uuden maailman kollegoiltaan.

Soundtrack: The Who, Won’t Get Fooled Again.