Amerikan Yhdysvallat: matkalla kohti valoisaa tulevaisuutta?
Yksilötasolla amerikkalaiset näkevät oman arkensa ja tulevaisuutensa yllättävän valoisana.
Uusimmassa The Atlantic -lehdessä toimittaja James Fallows valaa uskoa Yhdysvaltojen tulevaisuuteen.
Yhdysvaltojen alamäki on ollut viime vuosien journalistinen mantra. Opioidi-kriisi, sosioekonomisen liikkuvuuden hiipuminen, valtavat tulojaot, teollisuuden alamäki, ja Trump-ilmiö ovat kaikki osaltaan ruokkineet ajatusta Yhdysvalloista rappeutuvana suurvaltana, moraalisesti ja taloudellisesti sairaana jättiläisenä savijalkojen päällä.
Yhdysvallat on ollut kriisissä aikaisemminkin, mukaanlukien toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet.
1950–60 lukujen kansalaisoikeusliike paljasti maan eteläosien moraalisen konkurssin. 1960–70 lukujen taitteen opiskelijaradikalismi, Vietnamin sota, huumeongelma ja sisäiset jännitteet saivat monet povaamaan maan romahdusta. 1980-luvulla Japanin taloushaaste johti miljoonat kyseenalaistamaan maan talouden tulevaisuuden.
Silti Yhdysvallat on jokainen kerta vastannut haasteisiin. Haasteista huolimatta maa on lompsinut eteenpäin, kehittyen matkan aikana vauraammaksi, tasa-arvoisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi ja muutenkin paremmaksi paikaksi.
Itse vertaisin Yhdysvaltoja tänään renesanssin ajan italialaisiin kaupunkivaltioihin. Sen politiikka saattaa olla kaoottista ja ulkoa päin tarkastellessa asiat ovat päin prinkkalaa, mutta samanaikaisesti ruohonjuuritasolla siellä luodaan historiallista tiedettä ja taidetta.
Kun aikakautemme historia kirjoitetaan muutaman vuosisadan päästä, Piilaakso on oman aikakautemme renesanssin Firenze. Sen innovaattorit muuttavat tavat, joilla kommunikoimme, työskentelemme ja viihdytämme itseämme.
Miksi Fallows on optimisti?
Hän näkee, että amerikkalaiset yhteisöt ovat valtaosin hyvässä vedossa. Yhdysvallat saattaa näyttää olevan huonossa hapessa, mutta yksilöt, kaupungit ja muut yhteisöt ovat huomattavasti koko maata optimistisempia yksiköitä.
Amerikkalaiset saattavat olla pessimistejä koko maan tulevaisuuden suhteen, mutta yksilötasolla he näkevät oman arkensa ja tulevaisuutensa yllättävän valoisana.
Kaupungit ovat vastanneet haasteisiin, jotka liittovaltio on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan. Ympäristöpolitiikasta koulutukseen kunnallishallinto on usein pistänyt hihat heilumaan. Vaikka liittovaltio on presidentin suulla irtautunut Pariisin ilmastosopimuksesta, monet paikkakunnat ja jopa osavaltiot ovat edelleen sitoutuneita sopimukseen.
Yhdysvallat on aina ollut niin monimuotoinen, kulturaalisesti ja alueellisesti kirjava alue, että sitä on vaikea kutsua maaksi tai valtioksi samassa mielessä kuin eurooppalaisia kansallisvaltioita. Ajatus Yhdysvaltojen kriisistä ja yhdysvaltalaisten yhteisöjen samanaikaisesta renesanssista on täkäläisittäin täysin luonteva.
Haasteet ovat todellisia ja vakavia, ja niistä keskeinen on hidastunut sosioekonominen liikkuvuus. Silti ennen mittavia ja isolla pensselillä vedettyjä tulkintoja maan tilasta kannattaa katsoa yksittäisiä puita eikä koko metsää.
Soundtrack: Bruce Springsteen, Darkness on the Edge of Town.