Amerikan Yhdysvallat 247 vuotta: poliittisesta raivosta huolimatta tämä on edelleen hyvä maa

Kaikkitietävät eurooppalaiset ihmettelevät, miten Yhdysvallat pysyy yhä pystyssä. Vaikka pinta kuohuu, arki maassa on edelleen mukavaa.

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Uutiset Yhdysvalloista saavat järkevät, tasapainoiset, hyvin informoidut ja kaiken paremmin tietävät eurooppalaiset usein pyörittelemään epäuskoisina päätään. Miten ihmeessä tämä aseväkivallan ja poliittisen raivon riivaama, Donald Trumpin ja Marjorie Taylor Greenen kaltaisia politiikkoja valtaan nostava maa pysyy edes pystyssä? Ja miksi se näyttää, kaikesta huolimatta, vieläpä polskivan eteenpäin?

MSNBC:n tai Fox Newsin revittelyt eivät ole koko Yhdysvallat. Pinta kuohuu ja maalla on vakavia ongelmia, totta, mutta arkinen elämä maassa on edelleen ihan mukavaa. Vertaan jälleen tämän päivän Yhdysvaltoja renessanssin Firenzeen: sen politiikka on liki jatkuvassa kaaoksessa, mutta samanaikaisesti se on historiallisen talouskehityksen, tieteen, taiteen ja kulttuurin keskus.

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kunniaksi listaan taas, perinteeni mukaisesti, maan parhaita puolia. Synttärisankari ansaitsee kakkua, Coca-Colaa, ja kehuja. Happy Birthday, USA!

Ulkopolitiikka

Jälleen kerran Yhdysvallat, sekä sen valtava taloudellinen ja sotilaallinen voima, palvelee läntisen ja demokraattisen maailman tukipilarina. Maan aseteknologia sekä massiivinen sotilaallinen ja taloudellinen apu pysäyttivät Vladimir Putinin fasistiset haaveet Venäjän imperiumin paluusta. Eurooppa on myös herännyt, mutta olisiko se toiminut ajoissa ja kyllin määrätietoisesti ilman Yhdysvaltain johtajuutta sekä resursseja? Veikkaan, että ei. Maa on tehnyt traagisia virheitä, mutta historia tuntee harvaa yhtä humaania, vastuuntuntoista ja kokonaisuudessaan positiivista suurvaltaa.

Talous

Yhdysvaltain talous on edelleen globaali jättiläinen. Totta, sillä on ongelmia tulonjaon sekä sosioekonomisen liikkuvuuden kanssa, mutta talous on edelleen uskomattoman innovatiivinen, kasvukykyinen ja sopeutuvainen muutoksiin. Amerikkalainen työvoima on tuotteliasta ja tehokasta. Maan väestönkasvu ja ikähaitari ovat huomattavasti parempia kuin miltei kaikilla muilla vaurailla (jälki-)teollisilla valtioilla, kiitos vahvan maahanmuuton. Talouskasvussa Yhdysvallat on ainoastaan kasvattamassa etumatkaansa Eurooppaan. Vahva ja innovatiivinen talous auttaa myös ympäristö- ja sosiaalisten ongelmien korjaamisessa.

Naapurihenki

Eteläosavaltioiden kulttuuri on hypersosiaalista. Metro-Atlanta on yli kuuden miljoonan asukkaan suurkaupunki, mutta paikalliset eivät ole kuulleet teorioita suurkaupunkien yksinäisyydestä ja tylyydestä. Naapurustoni asukkaat jakavat aterioita ja viinilasillisia toistensa kuisteilla, seurustelevat keskenään kuin sukulaiset, pitävät huolta toistensa koirista lomareissujen aikana. Perhetragedian kohdanneita ei jätetä surunsa ja huoltensa kanssa yksin, ilot ja surut jaetaan kuin idyllisessä pikkukylässä.

Kulttuuritarjonta

Vauraus ja tasokas taide ovat liki aina olleet nivoutuneita toisiinsa. Kulttuurielämä saa oman siivunsa Yhdysvaltojen vauraudesta, ja sen seurauksena maa on täynnä erinomaisia museoita, orkestereita, kuvataiteilijoita, muusikoita, elokuvantekijöitä, kirjailijoita sekä muita taitajia. Maan kulttuurielämää leimaa sama innovatiivisuus, joka on ohjannut sen liike-elämää. Avokätiset mesenaatit sekä tekemisen henki näkyvät ja kuuluvat kirjastoissa, elokuvateattereissa, konserttisaleissa ja levysoittimissa kautta maailman.

Integraatio

Yhdysvallat on siirtolaisten luoma maa, joka ei pysyisi kasassa ilman jaettua uskoa maan perusarvoihin: positiiviseen individualismiin, työntekoon, tasa-arvoon sekä ruohonjuuritason yhteisöllisyyteen. Monikulttuurisuus sulkee meidät staattisiin ja jopa keskenään vihamielisiin lokeroihin. Integraatio mahdollistaa myös oman, lukuisista uskonnoista, pigmenteistä, yhteiskuntaluokista ja syntymämantereista koostuvan ystäväpiirini. Me emme ole maahanmuuttajia, kristittyjä, muslimeja, juutalaisia, valkoisia tai mustia, vaan toistemme kavereita. Tämä vaatii meidän suhtautumista toisiimme yksilöinä, ei sidosryhmien edustajina.

Soundtrack: Simon and Garfunkel, America