Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Amerikan muuttovirrat mutkittelevat

Marko Maunula
Blogit Americana 19.11.2009 13:58

Muuttovirrat ovat, varsinkin Yhdysvalloissa, luotettava ja nopea taloustilanteen mittari. Taantuman myötä maahanmuutto on hidastunut. Ulkomailla syntyneiden osuus maan väestöstä on tippunut 1960-luvun tasolle.

Noin kahden kilometrin päässä kotoani on laittomien meksikolaisten päivätyöläisten poimimispaikka, josta työnantajat kävivät poimimassa avustajia kyytiinsä. Noin vuosi sitten liike kävi vilkkaasti, ja alueella hengaili jatkuvasti 30-40 kaveria odottamassa keikkoja. Tänään hiljaisella tontilla näkyy ehkä 5-10 toiveikasta odottelijaa..

Monet heistä ovat palanneet kotiin. Laittomien siirtolaisten lukumäärä Yhdysvalloissa on laskenut arviolta 12,5 miljoonasta noin 11 miljoonaan, ja rajavartioiden mukaan maahan pyrkivien tulokkaiden määrä on laskenut rajusti.

Midtownin kaupunginosassa näkyvä valotaulu mainostaa suur-Atlantan asukaslukua. Muutama kuukausi sitten se oli liki 5,9 miljoonaa. Tänään meitä on 5,6 miljoonaa. Kaupungista on haihtunut yhden Tampereen verran väkeä muutamassa kuukaudessa, kauppiaiden ja kiinteistövälittäjien suureksi harmiksi.

Varsinkin koulutettujen ja ammattitaitoisten siirtolaisten virta on tyrehtynyt. Ulkomailta tulevien osaajien väheneminen aiheuttaa pitkän tähtäimen haasteita aivotuontiin tottuneelle maalle.

Ainoastaan 1930-luvun suuren laman aikaan Yhdysvallat menetti enemmän siirtolaisia kuin se otti vastaan. Siihen verrattuna tilanne on vielä kaukana vakavasta. Silti, tilanne ei ole hyvä maalle, joka on rakentanut talousbuuminsa nopeasti kasvavan väestön varaan.

Soundtrack: Neil Diamond, (They’re Coming to) America.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Silti tulijoita riittanee.
Yksi Jenkkilan harhoista on, etta koko muu maailma haluaisi muuttaa sinne heille asumaan, vapauden ja vaurauden keskelle.
Viimeksi olin siella jotain yli viisitoista vuotta sitten. Silloinkin vain piti odotella koneen vaihtoa parin paivan ja yhden yon ajan. Etela-Amerikasta Eurooppaan.
Olipa lentokentalla selvitettavaa. Epailivat, etta olimme tulossa (naisystavani kanssa) asumaan ja nauttimaan taman vapauden valtakunnan hedelmista. Ei auttanut, etta liput olivat jatkolennolle valmiina. Virkailija (musta nainen, purkkaa jauhava) lykkasi VIISUMINHAKUKAAVAKKEITA meille nenan eteen. Portugalin kielella. Suuren tohinan jalkeen rouvalle selvisi etta jo 10 vuotta aikaisemmin Suomi oli saanut viisumivapauden tallaista lyhytta kayntia varten. Riitti, kun vakuutti ettei ole ottanut osaa Toisen Maailmansodan aikaiseen kansanmurhaan Euroopassa.

Myontaa taytyy, etten uskaltanut. En uskaltanut kertoa talle jarjen jattilaiselle, etta USA on yksi niista kolmesta valtiosta joissa en MILLAAN EHDOILLA suostuisi asumaan.
Ei olisi ymmartanayt. Olisin ehka siella vielakin, nykyisin Guantanamolla kai.

Suomeen palattuani lahetin valituksen ja kyselyn USA:n edustustoon. Kysyin syyta virkailijan kaytokseen. Vertasin hommaa siihen samaan mita Israelissa saa matkustavainen kokea. Luulin, etta kyselyni menee suoraan roskikseen. Ei mennyt. Kolmen kuukauden kuluttua tuli vastaus. Asia oli kasitelty USA:n Euroopan kekuskonsulaatissa jossain, oliko Frankfurtissa. Pahoiteltiin virkailijan epaasiallista kaytosta.

Tama oli ennen Tornien tuhoa. Minkalainen rumba siella on nykyisin? Itselleni ei tule olemaan koskaan niin suurta hataa, etta edes transitona vaihtaisin konetta tuolla ihannevaltiossa. Kiitos ei!

Näitä luetaan juuri nyt