Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Alex Chilton, 1950-2010

Blogit Americana 18.3.2010 14:19
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Alex Chilton on poissa. Rockin historian ehkä suurin tuntematon kuoli eilen sydänkohtaukseen New Orleansissa. Chilton oli 59.

Jokaisella todellisella rock-nörtilla on oltava ainakin yksi pakkomiellettä lähestyvä kiinnostuksen kohde ja idoli, josta alaan vihkiytymättömät eivät tiedä juuri mitään. Minulle hän oli Alex Chilton, teinitähtenä (The Box Tops) kuuluisuuteen noussut kitaristi-laulaja ja eräs aikamme parhaita lauluntekijöitä.

Vieraillessani Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa kesällä 1991, halusin ehdottomasti käydä Memphisissä. Graceland, Sun Studio, Beale Street, ja Stax Recordsin kulmat olivat ihan ookoo, mutta vierailun kohokohta oli saada valokuva itsestäni Big Star -supermarketin parkkipaikalla.

Supermarket antoi nimensä rockin historian ehkä aliarvostetuimmalle bändille. Chiltonin ohjaama bändi sekoitti brittipopia, Etelän rock-perinteitä, psykedeliaa, teini-iän ongelmia ja nihilistisen goottilaisia teemoja musiikilliseksi sopaksi, joka oli arvaamatonta ja pahimmillaan sekopäistä, mutta ei koskaan tylsää.

Big Star hajosi tyypillisiin 1970-luvun muusikkojen ongelmiin, mutta se jätti jälkeensä yhden erinomaisen, yhden hyvän, ja yhden legendaarisen albumin.

Bändin viimeinen levy, Third/Sister Lovers, käytännössä Chiltonin soololevy, on puistattava kurkistus huumeiden ja taiteellisen turhautumisen runtelemaan mieleen. Chilton tarkoituksella turmelee tarttuvat melodiat ja sukeltaa musiikilliseen lähiavaruuteen ja depressioon, tuottaen albumin joka täyttää todellisen taiteen tunnusmerkit: se kykenee siirtämään tekijänsä tunnetilat kuulijansa päähän.

Big Starin jälkeen Chilton vietti muutaman sekalaisen vuosikymmenen, työskennellen tiskaajana, keikkaillen, kirjoittaen lauluja, ja levyttäen albumeitä jotka ovat samanaikaisesti sekä nerokkaita että turhauttavaa nerokkuuden haaskausta.

Chilton sai vihdoinkin ansaitsemaansa arvostusta 1980-luvulla, kun R.E.M. ja The Replacements julistivat miehen erääksi tärkeimmistä vaikutteistaan. The Replacements nimesi hänelle biisin Pleased to Meet Me -albumillaan.

Big Star teki comebackin 1990-luvulla, keikkaillen satunnaisesti Euroopassa, Yhdysvalloissa, ja Japanissa. Uusi Big Star oli, luonnollisesti, soopaa, mutta se antoi Chiltonille mahdollisuuden tienata elantonsa musiikilla.

The Rolling Stonen muistokirjoituksen lopusta löytyy muutama mainio Big Star -video. Syventäviä tutkimuksia varten suosittelen myös soololevyjä Like Flies on Sherbert ja High Priest.

Soundtrack: Alex Chilton, koko elämäntyö.