Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Aki Kaurismäen kyseenalainen “humanismi”

Marko Maunula
Blogit Americana 23.5.2011 15:56

Aki Kaurismäki jäi palkinnoitta Cannesissa – onneksi. Hänen ihmisvihansa ei nyt saanut maailmanlaajuista saarnastuolia ja näkyvyyttä.

Pidän Aki Kaurismäen elokuvista. La vie de bohème, I Hired a Contract Killer, sekä Mies ilman menneisyyttä kuuluvat suomalaisen elokuvahistorian merkittävimpiin teoksiin. Mutta haastatteluiden sekä julkisten esiintymisten Aki Kaurismäki on usein häkellyttävän yksisilmäinen, ihmisvihainen, sekä epälooginen ajatusten umpikuja, joka sylkee suustaan paikoitellen pöyristyttäviä lausuntoja.

Perjantain Aamulehdessä Aki Kaurismäki ilmoitti haluavansa tuhota koko ihmiskunnan: ”Ihmiskunnan tilaus meni kuitenkin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt on lähdön aika. Ja mitä nopeammin lähtö tulee, sen parempi,” Kaurismäki paasasi

Pentti Linkola on minuun verrattuna sosiaalidemokraatti. Hän jättäisi muutaman henkiinkin, mutta minun puolestani kaikki saa mennä. Tilanne on joko planeetta tai me, ja meidän toimestamme jäljellä ei ole kohta enää kumpaakaan.”

Jos tämä lausunto olisi tullut tunnetun politiikon tai liike-elämän edustajan suusta, lausunnon patologista ihmisvihaa olisi puitu viikkotolkulla, ja sen antaja olisi oikeutetusti pakotettu eroamaan tai pyytämään puheitaan vuositolkulla anteeksi. Kansainvälisesti tunnettu taiteilija saa ilmeisesti höpistä murhanhimoisia jupinoitaan ilman sen suurempaa hälyä.

Kaurismäen luontofanatismi on poikkeuksellisen omituista kun muistamme, että hän keräilee vanhoja autoja. Siis sellaisia menneiden vuosikymmenten vekottimia, jotka ryyppäävät 20-30 litraa lyijyllistä satasella ja kierrättävät sen sakeaksi pakokaasuksi.

Kaurismäen elokuvien mainostettu ”humanismi” on sekin tarkemmassa käsittelyssä yksipuolista. Inhimillisyys löytyy puliukkojen, sairaiden, vähemmistöjen, sekä taiteilijoiden piireistä, mutta ”systeemi,” eli virkavalta, oikeusjärjestelmä, sekä liike-elämä ovat luonteeltaan likimmiten fasistisia. Ainoastaan syrjäytyneet ovat Kaurismäen elokuvissa kolmiulotteisia hahmoja.

Me voimme tietenkin vedota taiteilijoiden erivapauksiin sekä sivuuttaa heidän lausuntonsa vähätellen, kuten me olemme tehneet 1960-70 lukujen toisinajattelijoiden kritisoijille sekä käräyttäjille. Silti, en itse halua taiteen ystävänä vähätellä taiteilijoita sekä käsitellä heitä ja heidän hairahduksiaan kuin pikkulasten puuhailuja.

Jos otamme taiteen vakavasti yhteiskunnan peilinä ja omatuntona, aikamme tulkkina ja visioijana, meidän on otettava myös sen tekijät vakavasti, ja tähän kuuluu myös heidän asettamisensa vastuuseen teoistaan ja puheistaan. En tiedä mistä suomalaisten taiteilijoiden eriarvoinen käsittely johtuu, mutta se on pohjimmiltaan vaarallinen ilmiö.

Soundtrack: The Tubes, White Punks on Dope.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Hui kauheeta Maunula! jos Kaurismäki on mielestäsi herttaisissa jokamieselokuvissaan rankka nihilisti, miten uskaltanet asua maassa, jossa asuvat myös Quentin Tarantino, David Lynch, Coenin veljekset ja Katherine Bigelow?

Se nyt vaan on niin, että Herttasarjoilla ei saa Nobelin kirjallisuuspalkintoa, vaikka miten niitä teineinä mielellämme tavailimme.

Miten muuten noin nihilisti ohjaaja on onnistunut pokaamaan muistaakseni peräti kahdesti Cannesissa kirkon ekumeenisen palkinnon?

Vastaus löytyy tämän marko Maunulan jutun otsikosta.

Heheh, ei muuta kuin taiteilijoille säännöt, mitä saavat sanoa ja millaista taidetta tehdä.
Persuillahan taisi olla jokin tällainen kyhäelmä mielessä. Ja onhan historian saatossa ollut muitakin, jotka tällaista ovat suosineet.

Ota, hyvä kirjoittaja, huomioon, että taiteilija ei ole poliitikko, joka ohjaa maan suuntaa (jopa lakeja) puheillaan, taiteilija on yleensä yksityishenkilö (vaikka taide olisikin julkista), jolla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Tuskin kukaan on kieltämässä sananvapautta, mutta saahan – pitäähän – sitä ihmetellä, jos humanistiksi julistautunut ehdottelee ihmiskunnan lopettamista. Tosissaan tai ei. Selvin päin tai ei.

Eikä planeettaa uhkaa ihmisten taholta mikään, eikä ihminen edes koita pelastaa planeettaa, vaan itsensä, kun se luonnonsuojelua puuhaa. Siksi linkolalaisuus on niin absurdi aate: väitetään, että kylän pelastamiseksi olisi välttämätöntä tuhota se.

Ja jos uskot, että ihminen on tuhoamassa planeetan, koeta ymmärtää, että vaivainen miljoona vuotta ihmisen sukupuuton jälkeen meistä tai meidän tekemästämme tuhosta on jäljellä ehkä jokunen fossiili ja muutama tuulen syömä metallin pirstale. Ja planeetta elää yhä kukoistustaan. Muun kuvittelu on tyypillisen ihmiskeskeistä harhaisuutta.

Tästä huolimatta näkisin hyväksi, jos ihmiskunta koettaisi itsensä takia olla siivosti.

Marko Maunula kutsuu Kaursimäkeä luonofanaatikoksi ja todistelee argumenttiaan ohjaajan autoharrastuksella. Mutta eihän Kaurismäki edes kannata tuossa haastattelussa tippaakaan luonnonsuojelua vaan puhuu yleisesti koko ihmiskunnan kusipäisyydestä asettamatta itseään muiden yläpuolelle, joten eiköhän se saastuttava autoharrastus mene siinä samassa.

Kannattaa muuten lukea tuo koko Aamulehden haastattelu, jos ette ole vielä tehneet niin. Tämä maapallontuhokommentti on lyhyt teksti jutun lopussa. Muuten Kaurismäki puhuu vaikka mistä muusta, mutta ilmeisesti toimittaja Maunula ei onnistunut irrottamaan niistä tarpeeksi raflaavaa pilkkamateriaalia.

”– Ihmiskunnan tilaus meni kuitenkin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt on lähdön aika. Ja mitä nopeammin lähtö tulee, sen parempi. Pentti Linkola on minuun verrattuna sosiaalidemokraatti. Hän jättäisi muutaman henkiinkin, mutta minun puolestani kaikki saa mennä. Tilanne on joko planeetta tai me, ja meidän toimestamme jäljellä ei ole kohta enää kumpaakaan.”

Jahas, äärivasemmisto on aktivoitunut. Ihmettelen miten kukaan voi pitää tällaisen ihmisen elokuvista, mutta ehkäpä mies on mukava selvinpäin.

Ainoa joka sanomisiaan tulee joskus häpeämään on tämä Marko Maunula.

Mutta ei se mitään, minä en vaadi oikeutetusti eroamaan ja pyytelemään vuositolkulla anteeksi.

Säälittävää, Marko, säälittävää. Mutta ei yllättävää.

Kommentteja lukiessa tulee vastaan näkemys, että taiteilijoilla on jonkinlainen laajennettu sananvapaus. Entä jos Kaurismäki houkutellaan kansanedustajaehdokkaaksi joskus tulevaisuudessa? Ehkä menee läpikin. Silloin noita näkemyksiä kaiketi saa kaivella ja käytellä poliittisina lyömäaseina.

Paljon mehukkaampaa tavaraa kuin jotkut Halla-Ahon vanhat kirjoitukset ”ihmisoikeuksista”.

Hyvä kirjoitus, tulkintaa Suuren Taitelijan sanomisista, joka taas tekee omia tulkintojaan. Jos kyseessä ei olisi Suuri Taitelija, niin puheet menisivät aika tavalla persulaisille tai LInkolalle, ja aiheuttaisivat suurta moraalista ihmettelyä. Mutta kun Suuri Taitelija filosofoi, niin se on Suurta Taidetta, joka toimii kyllä elokuvana, mutta on puheen ja tekstin tasolla sietämättömän banaalia, eikä eroa mitenkään muista kollektiiviajatteluista tyyliin fasismi, kommunismi ja muut toveriseurat, jotka aina jaksavat hekumoida, kun ennen oli niin ihkua. Nämä tyypit tekevät tyytymättömyydestä onnen kaltaista euforistista tunnetilaa, joka antaa elämälle merkitystä.

Hyvä puoli Kaurismäen leffoissa on, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt samalla kaikki.
Menneet ja tulevatkin.

Ei juoppo saa koskaan aikaan hyvää lopputulosta, oli sitten kirvesmies tai elokuvaohjaaja.

Kaurismäki on ilmiselvästi marinoinut aivonsa pysyvästi horinakuntoon. Jos tuolta kiellettäisiin edes päiväksi nikotiini ja alko, niin ei kuuluisi enää horinoitakaan.

Kaurismäen tarinoilla on hetkensä, mutta myöhempien leffojensa kiistatta hieno visuaalinen ote vastannee paljolti menestyksistä. Tästähän taitaa olla suurelta osin vastuussa se Kaurismäen vakikuvaaja, en nyt jaksa nimeään googlata.

Luin muutamavuosi sitten yhden Helsinginsanomain taidekriitikon arvostelun Taidehallissa olleesta suuresta näyttelystä, lehdessä luki : ”tämä on taidetta josta ei saa selvää” ,yhdyn tähän mielipiteeseen ,Kaurismäen juttuja kuunnellessa.Oliko se viinekerta Cannesissa? Kaurismäki kuvattiin kävelemässä vaimonsa kanssa ,hän oli ,siis Mika,suorastaan siivo, nyt mitä katsoin, vaimoa ei näkynyt , olisi vaimo ehkä pelastanut pahimpaan umpikujaan juttuja menemästä.Olemme puukansaa.

Toimittaja kohkaa turhaan… Kaurismäki kärjistää tapansa mukaan mutta on pohjimmiltaan oikeassa: nykymenolla ihminen tuhoaa itsensä ja luonnon. Tai siis luonnon ja samalla itsensä. Ymmärrän niin että hän vain toteaa voimattomuuden väistämättömien tapahtumien edessä – ehkä pieni eliitti pelastautuu avaruuteen kun me muut jäämme kiehumaan kalattomiin valtameriin muoviroskiemme sekaan.

Eikös taide ole vapautta sanoa asioista ilman esim. politiikalle asetettuja moraalivaatimuksia. Mielestäni taiteilijan tehtävä on peilata maailmaa itsensä kautta, herättää sitä kautta keskustelua, ja sitähän Kaurismäki tekee. Turha siinä on hyssytellä ja jeesustella kaikkien asioiden olevan hyvin. Todellisuuteen on monta näkökulmaa, ja syrjäytyneelle suomalainen todellisuus näyttäytyy varmasti aika eri valossa kuin hyvin toimeentulevalle.

Se nyt vaan on fakta että maailma olisi parempi paikka ilman ihmisiä. Kaurismäki ei ilmeisesti saisi olla tuota mieltä saati puhua siitä mikäli hän ei itse elä alasti jossain puussa syöden käpyjä?

Maunula panostaa kirjoituksissaan edelleen määrään eikä laatuun. Ei mahdu ymmärrykseeni miten ihmiskunnan nykytoimien arvostelun ja ihmisvihan väliin voi vetää automaattisesti ”yhtä suuri kuin”-merkin. Sama asia kuin kuin maan hallituksen arvostelija leimattaisiin automaattisesti vastavallankumoukselliseksi. Yhä kasvava määrä näyttöä puhuu sen puolesta että ihminen pitää surkeata huolta takapihastaan ja syö enenevässä määrin tänään huomisen pöydästä. On sinänsä sivuseikka mitä asiasta ajattelee koska lopputulos ei siitä mihinkään muutu.