Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Afroamerikan syntymä (ja kuolema?)

Marko Maunula
Blogit Americana 31.3.2010 12:56

Eräs amerikkalaisten ikuisia keskustelunaiheita on tinkaaminen maan identiteetistä. Mitä amerikkalaisuus itse asiassa on? Miten ja milloin amerikkalainen kulttuuri syntyi? Kuka on tyypillinen amerikkalainen, vai onko häntä edes olemassa?

Ira Berlin on eräs Yhdysvaltain merkittävimmistä historian tutkijoista. Miehen uusi teos, The Making of African America: The Four Great Migrations, pohtii afroamerikkalaisten roolia Yhdysvalloissa sekä sen kulttuurissa. Teos myös painottaa mustan identiteetin hajanaisuutta maassa, joka vastaanottaa yhä enemmän tummapintaisia siirtolaisia Afrikasta, Karibian saarilta, sekä Latinalaisesta Amerikasta.

Kirjan alaotsikon mainitsemat neljä suurta muuttoliikettä koostuvat orjien saapumisesta Pohjois-Amerikkaan vuosien 1619-1864 välissä, orjien pakkomuutosta rannikolta sisämaahan, afroamerikkalaisten vapaaehtoisesta massamuutosta Etelävaltioiden maaseudulta pohjoisen kaupunkeihin 1900-luvulla, sekä lopulta afrikkalaisten ja muiden mustaihoisten vapaaehtoisesta maahanmuutosta 1960-luvulta alkaen.

Jokainen muuttoliike on muokannut Yhdysvaltain kulttuuria. Afroamerikkalaiset ovat jättäneet vahvan jäljen amerikkalaiseen uskontoon, ruokakulttuuriin, puheeseen, taiteeseen, talouselämään, ja arkipäivän käytöskulttuuriin. Afroamerikkalainen kulttuuri on levinnyt myös Yhdysvaltain ulkopuolelle, hip hopista helluntailaiseen kristillisyyteen.

Berlinin kirjan tuorein ja kiinnostavin osa on hänen pohdiskelunsa uuden mustan siirtolaisuuden olemuksesta ja vaikutuksesta afroamerikkalaisuuteen.

Afroamerikkalaiset ovat ehdottomasti amerikkalaisia. Ryhmänä he ovat olleet Amerikassa kauemmin kuin Uuden Englannin puritaanit. Rasismista ja marginaaleihin pakottamisesta huolimatta afroamerikkalaiset ovat tehneet itselleen kulturaalisen kodin aivan amerikkalaisuuden sydämeen, antaen maalle sen rikkaan musiikkihistorian, sekä edesauttaen sen kirjallisuuden ja tapakulttuurin modernisoinnissa.

Karibialaiset ja afrikkalaiset siirtolaiset muodostavat haasteen vanhalle identiteettipolitiikalle. Afrikkalaiset sekä karibialaiset siirtolaiset eivät ole vielä täysin amerikkalaistuneita. Rotuerottelun murruttua pigmentti ei ole enää identiteetin voimakkain määritelmä. Mielikuva ”mustuudesta” murtuu ja hajautuu, kuten mielikuva valkoisuudesta yli sata vuotta aikaisemmin, italialaisten, juutalaisten, puolalaisten, sekä muiden ei-anglosaksisten ja ei-protestanttisten siirtolaisten aloittaessa massamuuton Yhdysvaltoihin.

Jopa ”mustuudesta” on tullut jossain määrin elävä konsepti, kuten istuvan presidentin identiteetti muistuttaa. Kenialaisen opiskelijan ja amerikkalaisen äidin poika kasvoi multietnisessä perheessä, Havajilla ja Indonesiassa, kaukana afroamerikkalaisesta yhteisöstä. Vasta eteläisen Chicagon mustissa naapurustoissa Barack Hussein Obama muokkasi (osittain tietoisesti) identiteettinsä afroamerikkalaiseksi.

Uuden Amerikan kirjo on tehnyt maasta kirjavan ja etniseltä identiteetiltään häilyvän valtion. Kun katson teekutsujen vitivalkoista, usein iäkästä väkijoukkoa, näen heidän taistelevan ennemminkin demografista kuin poliittista kehitystä vastaan. Raaputa pintaa ja havaitset, että heidän suurin huolenaiheensa ei useinkaan ole hiipivä sosialismi, vaan hiipivä rusketus.

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin).

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Amerikkahan perustuu rosvoukseen ja murhaamiseen, kun siirtolaiset anastivat inkkareiden maat väkivaltaa käyttäen ylemmyyden tunnossaan. Sama asenne vaikuttaa edelleen kuvitteluna lähetystehtävästä maailmassa, mikä on johtanut eri kansojen asioihin sekaantumiseen ja ongelmien ratkaisuna nähdään vain aseet ja pommit. Afrolaisuus ilmeisesti pehmentää sotaisia asenteita. Obamakin on rauhanomaisempi kuin Puskan Yrjö. Nykyisille ruskeaihoisille ( ent. n-sanalla kutsutut) on onni, että esi-isät kiskaistiin merten yli, sillä muuten kituuttaisivat Afrikassa. Onnea ja menestystä vain Obamalle äärioikeistoa vastaan. Hesarissa oli aivan pimeä juttu aseistautuneista kristityn oikeiston asejoukoista.

Jaa a. Minkälainen olisi afrikka ilman että eurooppalaiset olisivat ryövänneet ja orjuuttaneet tuota maanosaa. Eivät välttämättä siellä kituuttaisi.

No minkäs teet, eurooppalaiset hallitsijat ovat aina olleet ahneita sekä ylimielisiä murhaajia.

Miksi osoittaa sormella pelkästään amerikkalaisia tai ns. valkoisia? Arabit eivät soittaneet ovikelloa, kun he tulivat kylään Eurooppaan 700-luvulla. Amerikkalaiset intiaanit eivät aina eläneet sopusoinnussa toistensa kanssa ennen eurooppalaisten saapumista. Listaan maailmanhistorian verisimmistä sodista mahtuu tukku Kiinan sisällissotia sekä mongolien valloituskampanjoita. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, kielestä tai pigmentistä riippumatta. Me kaikki kykenemme sekä pöyristyttävään väkivaltaan että jaloon uhrautumiseen toistemme puolesta.

”Miksi osoittaa sormella pelkästään amerikkalaisia tai ns. valkoisia? ”

Ei se ole mitään sormella osoittamista. Historiasta puhuttaessa tulisi aina pysyä totuudessa. Amerikkalaiseen historiaan kuuluu olennaisena osana intiaanien kansanmurha, puolen Meksikon valloittaminen ja lukemattomia muita valloitusorienteisia ja kolonialistisia sotia. Mikäli amerikkahistorioitsija ei näistä tapahtumista puhu, kyseessä on ainoastaan vulgaari propagandisti.

Kertooko Ira Berlin kirjassaan nykyisestä afroamerikkalaisesta orjuudesta? Afroamerikkalaiset vangit ovat erittäin halpaa työvoimaa Yhdysvaltojen yksityisessä vankilajärjestelmässä.

Yhdysvaltojen sotia kauhistellaan nyt,palataan asiaan noin v.2030 kun EU äänestää Sharia-lakiin siirtymisestä asukkaiden enemmistön vaatimuksesta.
Ei opeteta evoluutiota eikä järjestetä gayprideja,eipä ole vähäänaikaan ajateltukaan. Toivottu vain että Yhdysvallat tulisi LAITTOMIEN kapinallisten tueksi alkavassa sisällissodassa.

Noinpa se täällä menee,tulevissa taisteluissa kapinallisten vahvimmaksi valtiksi taitaa nousta viherpunapasifistifeministitaistelijat joiden raivolle ja raakuudelle ei ihmiskunnanhistoria tule tuntemaan vertaa..

USA on ihmisrotujen sulatusuuni, jossa lienee melko mahdotonta määritellä, mitä amerikkalaisuus lyhyesti määritellen todella oikein on. Vapaus, yritteliäisyys, tekniikan voittokulku, tieteet, dollari, ovat ainakin motivoineet ja rakentaneet maasta sitä miltä se nykyisin näyttää. Ehkäpä myös humaani ihmiskäsitys, liittovaltiorakenne, päättäväisyys, rohkeus, uskonnot ovat antaneet lisäksi sopivaa kasvualustaa, erikoistumista ja sisäistä kilpailumentaliteettia jättimaan kehittämisessä.
Jos suomalaista arvoperustaa kuvataan ”Koti, Uskonto ja Isänmaa” määritteillä, voisi amerikkalaisista puheenollen olla näkemys samasta vaikkapa ”Vapaus, Usko ja Teot”.

Näitä luetaan juuri nyt