Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Afganistan: vaihtoehdot vähissä

Marko Maunula
Blogit Americana 7.10.2011 15:26

Tänään on kulunut kymmenen vuotta Afganistanin sodan alkamisesta. Yhdysvallat on jumissa maassa pahasti, ilman toivoa selkeästä voitosta. Siitä huolimatta lännellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa tarpomista.

Liittoutuma on yrittänyt Afganistanissa monta eri strategiaa, mutta mikään ei ole tuottanut läpimurtoa. Liittoutuman sotilaita on tähän mennessä kaatunut 2754, joista amerikkalaisia 1720. Viimeisen kolmen vuoden aikana sotilaita on kaatunut huomattavasti enemmän kuin sodan alkuvuosina.

Afganistanin sodalla on tuskin enää varsinaista tavoitetta. Komentajien ja politiikkojen on pakko tietaa, että perinteinen ”voitto” lienee käytännössä mahdoton. Silti maa uhraa miljardeja dollareita sekä satoja ihmishenkiä, koska vaihtoehdot ovat vähissä.

On yhä selvempää, että Afganistanin sodassa ei ole kyse pelkästään Afganistanista kuin välillisesti. Pakistanin merkitys sodan jatkumisessa on yhä merkittävämpi tekijä.

Jos Afganistan joutuu Talibanin haltuun, tämä fanaattinen liike yrittäisi vuorenvarmasti seuraavaksi kaapata itäisen naapurinsa. Pakistanin valtio seisoo jo nyt savijaloilla, ja Talibanilla on lonkeronsa ja kannattajansa paitsi lounais-Pakistanin heimoalueilla, mutta ilmeisesti myös hallinnossa ja armeijassa.

Pakistanin ydinaseiden joutuminen Taliban-fanaatikkojen käsiin on estettävä. Sota on traaginen ja ponneton ja se näyttää pahasti tuskalliselta pattitilanteelta, mutta taistelun lopettaminen on nykytilanteessa mahdotonta. Vuosipäivänä on hyvä pitää hiljainen hetki kaatuneiden kunniaksi, mutta niin traagista kuin se onkin, aseiden ei saa vielä hiljentyä.

Soundtrack: Nusrat Fateh Ali Khan, Shahen-Shah.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Strategisia valintoja ja niiden seurauksia.
Afganistanin ja Irakin tilanteen välillä on kytköksiä.
Bush vanhempi lähetti joukkoja vapauttamaan Kuwaitin sinne hyökänneeltä Saddam Husseinin armeijalta, ja vapautus oli käytännössä irakilaisten pako Kuwaitista.
USA:n armeijan johto olisi halunnut jatkaa suoraan Bagdadiin, mutta Bush arvioi toisin.
Etelä-Irakin shialaisia ja Pohjois-Irakin kurdeja kannustettiin kapinaan Saddam Husseinia vastaan lupaamalla kaikenpuolista apua, ja shiat ja kurdit tarttuivat toimeen, mutta diktaattorin eliittijoukot aloittivat teurastuksen, ja kapinayritytykset tukahdutettiin alkuunsa. Amerikkalaiset pysyivät Kuwaitin rajan takana.
USA tyytyi ajamaan voimaan tiukat kaupparajoitukset Irakille, ja samalla rajoitettiin myös öljyn vientiä.
Saddam Hussein pysyi tiukasti vallassa, ja väestö kurjistui.
Bush vanhempi sai aikaan vain puoliratkaisun.

WTC, Al Qaida ja Bush nuorempi.
Valkoisessa talossa alkoi ristiveto, onko sotilaallinen operaatio kohdistettava Irakiin, Afganistaniin, vai molempiin? Irak valittiin pääkohteeksi olihan Saddam Hussein suorittanut ohjusiskuja Israeliin, jossa Irak koettiin potentiaaliseksi uhkaksi, ja Irakin suurilla, kauppasaarretuilla öljyvaroilla oli tärkeä merkityksensä.
Näin siitä huolimatta, että Saddam Husseinin sekulaarilla Irakilla ei tiedetty olevan mitään yhteyksiä Al Qaidaan, joka oli itse asiassa Saddamin vihollinen, eikä Hans Blixin asetarkastajat olleet löytäneet Irakista mitään todisteita joukkotuhoaseista siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä ei ollut.
Kuitenkin rakennettiin mediamyytti Irakin yhteistyöstä terroristien kanssa ja joukkotuhoaseista, ja niin Bush nuorempi sai hataraksi osoittautuneen oikeutuksen isänsä kalavelkojen maksuun.

Afganistaniin lähdettiin paljon pienemmin voimin, sillä olihan Osama bin Ladenia etsittävä.
Talibanin hallinto kaatui helposti, mutta aika on osoittanut, että demokratia ei ole vientituote, eikä etenkään ulkomaisten joukkojen tuomana ja pakottamana.
Afganistan on eri kansallisuuksien tilkkutäkki, jossa on ikiaikaisesti luotettu vain oman kansallisuuden klaanijohtajiin, ja väestöllä ei ole selvää käsitystä, mitä demokratia oikein onkaan, mutta siihenkään ei ole luottaminen ulkomaisten, vierasuskoisten joukkojen tuomana. Karzain nykyhallinto vain voimistaa epäluottamusta, ja vahvistaa käsitystä sen palvelevan vain ulkomaita.

USA ja koalitio ovat Afganistanin vankeja, ja poistuminen ei tule kyseeseen, sillä seurauksena olisi nopea Talibanin paluu valtaan. Jäljelle jää joukkojen vähentäminen senkin ollessa riskialtista, sillä voidaan päätyä tilanteeseen, että ulkomaiset joukot hallitsevat tilannetta vain kaupungeissa linnakkeistaan, mutta valtaosa maasta päätyy Talibanin hallintaan, ja seuraavana vaiheena tulevat hyökkäykset kaupungeissa.
Onko opittu mitään?
Toivottavasti edes se, että armeijalla ei voiteta näkymätöntä, siviilien joukossa olevaa vihollista.

Näitä luetaan juuri nyt