Amerikka ensin vai Amerikka yksin: Eurooppa ja Trumpin tuontitullit

Donald Trumpin toisen presidenttikauden alkua on leimannut jatkuva juupas–eipäs -jahkailu tuontitulleista. Pörssimarkkinat ovat jojoilleet presidentin ääneen lausuttujen mielenliikkeiden mukaisesti.

Trump lupaa korkeampia tuontitulleja, ja markkinat sukeltavat. Trump vetää lausuntojaan takaisin, ja markkinat toipuvat. Kuvio on toistunut parin kuukauden ajan, eikä sille näy loppua lähitulevaisuudessa.

Kyynikko voi epäillä, että lausunnoillaan Trump auttaa lähipiirinsä spekulantteja tienaamaan Wall Streetilla. Voimme myös pohtia, yrittääkö kansansuosiotaan tarkasti seuraava presidentti pehmittää maaperää tulleille, mutta perääntyy aina markkinoiden reagoidessa negatiivisesti.

Kolmas teoria vihjaa, että Trumpin joukkueella on pitkän tähtäimen radikaali suunnitelma amerikkalaisen ja kansainvälisen talousjärjestelmän uudistamiseksi. Teoria trumpilaisesta maailmanjärjestyksestä kiertää Wall Streetilla ja taloutta seuraavien parissa.

Mar-a-Lagon sopimukseksi ristityssä teoriassa Trumpin tuontitulli-tempoilu on tarkoituksellista. Sen mukaan Trump luo tietoisesti mielikuvaa itsestään arvaamattomana toimijana, joka on valmis romahduttamaan maailmantalouden, ellei saa tahtoaan läpi.

Kun Trump on kypsyttänyt muun maailman valmiiksi neuvotteluihin, hän kutsuu heidät Mar-a-Lagoon. Siellä talousmahdit suostutellaan nostamaan valuuttojensa arvoa suhteessa dollariin, jolloin Yhdysvaltojen vientituotteiden hinnat laskevat.

Kiinan ja Saksan kaltaiset valtiot, joilla on mittava kauppaylijäämä Yhdysvaltojen kanssa, joutuvat avaamaan tehtaita Yhdysvaltoihin. Muun maailman keskuspankit painostetaan vaihtamaan omistamansa Yhdysvaltojen velkakirjat satavuotisiin korottomiin sopimuksiin, mikä antaa Yhdysvalloille käytännössä ilmaista rahaa.

Maat, jotka suostuvat järjestelyihin saavat vastineeksi alhaiset tuontitullit viennilleen Yhdysvaltoihin sekä takeet Yhdysvaltojen sotilaallisesta tuesta. Sopimuksesta kieltäytyvät suljetaan ulos Yhdysvaltojen markkinoilta ja he jäävät ilman turvatakuita.

Menemättä sen syvemmin eri taloustieteellisiin teorioihin ja laskelmiin suunnitelman toimivuudesta, epäilen onko Eurooppa halukas muuttumaan Yhdysvaltojen taloutta rahoittavaksi satelliittivaltioksi. Pohjimmiltaan kyse olisi maksetusta sotilaallisesta suojelusta.

Trump onnistui kaappaamaan vallan republikaanipuolueessa yllättävän helposti. Nyt hän on puolueensa hyväksynnän turvin kasvattanut Valkoisen talon valtaa yli kongressin ja jopa oikeuslaitoksen. Eurooppa saattaa osoittautua vaikeammin murrettavaksi.

Mar-a-Lagon sopimus ei ole muodollinen ehdotus, mutta Trumpin lähipiiri on vihjaillut suunnitelman olemassaolosta. Trump itse on puhunut huhtikuun 2. päivästä, ohjelman huhutusta julkaisuajankohdasta, Yhdysvaltojen ”vapautuksen päivänä”.

Ottaen huomioon Trumpin toistuvat mielenmuutokset ja jahkailut tuontitullien kanssa, ”vapautuksen päivä” saattaa kutistua ilmoitukseksi protektionismin maltillisesta lisäämisestä. Mutta kaikki on mahdollista. Trump pitää dramaattisista eleistä ja yllätyksistä.

Trumpin tukijat haluavat uskoa, että tempoileva politiikka, mielenmuutokset, Venäjän myötäily ja kaoottinen hallintomalli perustuvat huolelliseen harkintaan, jossa Trump pelaa moniulotteista shakkia globaalilla pelilaudalla.

Miehen vastustajat sanovat, että sekoilun takana ei ole suunnitelmaa. Heidän mukaansa kyse on keskittymishäiriöisen, lyhytnäköisen ja välittömiin impulsseihin reagoivan miehen ristiriitaisista mielenliikkeistä.

Oli miten oli, on vaikea uskoa, että eurooppalaiset suostuisivat maksamaan suojelurahaa mieltään jatkuvasti muuttavalle miehelle, jolla on vaikeuksia pitäytyä aikaisemmissa sopimuksissa ja joka on toistuvasti ilmaissut halveksuntaa kansainvälisiä sopimuksia sekä demokraattista Eurooppaa kohtaan.

Strateginen epämääräisyys on tietyissä tilanteissa viisas strategia. Ystävällisten valtioiden kesken peli kuitenkin muuttuu erittäin vaaralliseksi, kun panoksina on koko länsiliittoutuman tulevaisuus sekä maailmantalous ja globaali turvallisuus. ”Amerikka ensin” saattaa pian olla ”Amerikka yksin”.

Soundtrack: Steely Dan, Dirty Work