Vuoden 2024 amerikkalaiset levyt: moderni country on hyvässä vireessä

Tämän vuoden lista on melko country-vetoinen. Genre on laajemminkin hyvässä vedossa ja keskellä kiehtovaa kokeilun aikakautta, jota edustavat muun muassa Shaboozey, Tyler Childers ja muut uudehkot ”outlaw-tyyppit”. Soundcloud-sukupolvi on hiljalleen varttumassa ja saavuttamassa luomiskykynsä huippuvuodet poimien vaikutteita uuden vuosituhannen musiikkikirjosta.

Nykyisen rock-musiikin surkeudesta valittaminen on jo vanha virsi, eli pois se minusta tänä vuonna. Sähkökitaroiden ja Marshall-pinojen tuolta puolen löytyy onneksi rikas musiikillinen ekosysteemi.

Sen kummemmin selittelemättä, vuoden 2024 amerikkalaiset lempilevyni ovat tässä.

Father John Misty, Mahashmashana

Father John Misty, eli Josh Tillman, on Yhdysvaltojen tämän hetken ehkä paras lyyrikko. Mahashmashana tarjoaa uuden vuosituhannen americanaa sekoittamalla Nelson Riddle -vuosien Frank Sinatraa, neopsykedeliaa ja indiepoppia. Mistyn lauluääni on huippuvireessä ja kappaleiden kirjo osoittaa hänen taitonsa liukua vaivatta tyylistä toiseen. Miehen paras levy sitten vuoden 2017 Pure Comedy -klassikon.

Adrianne Lenker, Bright Future

Bright Future on miltei nolostuttavan vilpitön levy, hauras kuin mummon virkkaamat kesämökin pitsiverhot. Levyn tunnelma ja tuotanto tuovat mieleen akustisen kitaran leirinuotiolla. Sellainen musisointi on miltei aina huono idea, ellei trubaduuri satu olemaan Lenkerin tavoin poikkeuksellisen lahjakas laulaja ja lauluntekijä indie-country folkin koulukunnasta. Lenkerin esoteerinen ääni ja hellyyttävä naivi vilpittömyys tarjoavat hyvää vastapainoa indie-skenelle, joka on usein maailmaan väsynyt ja sarkastinen.

Beyoncé, Cowboy Carter

Country ei ole pelkästään valkoista vollotusta avopakun ratissa. Pari sukupolvea afroamerikkalaisia kasvoi Grand Ole Opryn parissa toisen maailmansodan molemmin puolin. Cowboy Carterilla Beyoncé muistuttaa, mikä on countryn rooli mustassa musiikissa, päivitettynä 21. vuosisadalle. Beyoncé on hieno lauluntekijä ja hänellä on myös kiistaton taito kasata esoteerinen ja kiehtova ryhmä tuekseen. Rönsyilevä levy on paikoin epätasainen, mutta ei missään vaiheessa tylsä.

St. Vincent, All Born Screaming

Annie Clarken uusi albumi on kuin luotu ruokkimaan kasari-ysärisukupolven alt-siiven nostalgian kaipuuta. Se on sekoitus vitivalkoista tanssimusiikkia ja indie-soundeja sekä -sensibiliteettejä. Luonnollisesti haukkaan koukkua heti ja hanakasti. Huolellisesti tuotettu ja hieman epätasainen levy, joka ei jää historiaan, mutta toimii vuonna 2024 ja täyttää käyttötarkoituksensa.

Johnny Blue Skies, Passage du Desir

Sturgill Simpsonin alter ego sekoittaa countrya 1970-80-lukujen sinisilmä-souliin à la Hall and Oates. Simpson on countryn David Bowie: aitojen yli hyppelevä musikaalinen tyyliniekka, joka etsii innoitusta kotiosavaltionsa Kentuckyn bluegrassista ja vaikkapa Wu-Tang Clanista. Passage du Desir on letkeä ja rento teos, paluu Simpsonin simppelimpään tuotantoon. Se ei ole miehen Metamodern Sounds of Country Music -klassikon veroinen, mutta mikäpä country-levy olisi?

Soundtrack: Beyoncé, American Requiem