Amerikkalaista politiikkaa vaivaa ikäongelma: missä ovat voitokkaat nuoret kyvyt?

Pitkäaikainen Kalifornian senaattori Dianne Feinstein, 89, palasi kongressiin. Kolmen kuukauden sairausloman jälkeen demokraattikonkari ei muistanut olleensa poissa Washingtonista. Jo aikaisemmin kollegat kommentoivat kalifornialaisen muistivaikeuksia.

Feinsteinin poissaolo on haitannut demokraatteja, mutta ilmeisesti hän ei halua jäädä eläkkeelle. Puolue on vaikean tilanteen edessä: he mahdollisesti joutuvat pakottamaan arvostetun senaattorin eroamaan kongressista.

Feinstein on räikein esimerkki amerikkalaisen politiikan ikäongelmasta. Monet johtavat yhdysvaltalaiset poliitikot olisi puskettu eläkkeelle jo aikoja sitten, jos he työskentelisivät yksityisellä sektorilla.

Joe Biden on 80. Donald Trump täyttää kesäkuussa 77. Iowan vaikutusvaltainen republikaanisenaattori Chuck Grassley on 89. Edustajainhuoneen demokraattien voimanainen Maxine Waters on 84, ja Marylandin demokraatti Steny Hoyer on 83.

Muitakin yli 80-vuotiaita kongressiin mahtuu useita.

Nancy Pelosi, 82, ymmärsi astua syrjään demokraattien johdosta. Hän ei tahrannut uraansa viipymällä tehtävässään liian kauan. Valitettavasti kaikki eivät seuraa hänen esimerkkiään. Etelä-Carolinan umpikonservatiivinen senaattori Strom Thurmond pysyi senaatissa 99-vuotiaaksi, vakavista terveys- ja kognitio-ongelmista huolimatta.

Tapaus Feinstein sekä mahdollinen Trump-Biden 2.0 -presidenttikisa ovat saaneet amerikkalaiset puhumaan politiikkojen ikääntymisestä. Harva amerikkalainen haluaa uutta kisaa kahden vanhuksen välillä, mutta politiikan realiteetit painavat kehitystä siihen suuntaan.

Tilanteelle löytyy helppo selitys: tarjolla ei ole parempia ehdokkaita. Erityisesti demokraatit kärsivät hyvien nuorten ehdokkaiden puutteesta.

Demokraattien kaksi suurta tulevaisuuden toivoa, Stacey Abrams ja Beto O’Rourke, ovat tappioputkessa. Abrams on hävinnyt Georgiassa kaksi kuvernöörinvaalia Brian Kempille, ja O’Rourke on kärsinyt tappiot Ted Cruzille senaatinvaaleissa sekä Greg Abbottille kuvernöörinvaalissa.

Liikenneministeri Pete Buttigieg on kiistatta lahjakas poliitikko, mutta demokraatit pohtivat, josko maa on valmis äänestämään avoimesti homoseksuaalia Valkoiseen taloon. Buttigieg tarvitsee myös lisää kokemusta.

Varapresidentti Kamala Harris ei innosta juuri ketään. Hän ei ole hyvä puhuja, ja hänen huono menestyksensä vuoden 2020 demokraattien esivaaleissa osoittaa hänen heikkoutensa niin sanotussa vähittäismyynti-politiikassa, eli lämpimän kontaktin ottamisessa äänestäjiin.

Republikaanien puolella Cruz ja Ron DeSantis ovat vielä huonompia vähittäismyynnissä. Jopa heidän puoluetoverinsa ovat kritisoineet heidän kylmäkiskoista käytöstään. Cruzilla ja DeSantisilla on harvoja oikeita ystäviä edes puoluetovereiden parissa.

Oikeiston puolella ehdokkailla on lisäksi vaikeuksia tasapainoilla trumpismin ja kauppakamari-republikaanien välillä. Trumpismin syleily on liki välttämätöntä esivaaleissa, mutta se on myrkkyä maltillisille ja riippumattomille.

Puolueet ovat iäkkäiden johtajiensa varassa. Voitokkaat nuoremmat vaihtoehdot ovat vähissä, niin presidenttikokelaissa kuin monissa kongressipiireissäkin. Ikääntyvät suuret ikäluokat ovat myös osaltaan muodostaneet tulpan amerikkalaisen politiikan sukupolvenvaihdokselle.

Soundtrack: The Band, Rockin’ Chair.