Demokraattien vasemmiston äärimmäinen woke-siipi puskee amerikkalaisia oikealle
Yhdysvaltain demokraateilla olisi hyvät mahdollisuudet voittaa vaalit, mutta sitä uhkaa puolueen oma "wokeisto"-siipi.
Julkiset kuulemiset vuoden 2021 tammikuun 6. päivän kongressihyökkäyksestä osoittavat Donald Trumpin yrittäneen vallankumousta. Siitä huolimatta republikaanien enemmistö seisoo ex-presidentin rinnalla. Puolueella ei ollut viime vaaleissa edes vaaliohjelmaa, enkä tiedä edustaako se tänään juuri muuta ideologiaa kuin totaalikieltäytymistä siirtyä 21. vuosisadalle.
Siitä huolimatta republikaanit ovat matkalla kohti mittavaa vaalivoittoa. Tai paremminkin demokraatit ovat jälleen taitavasti tuhoamassa omat mahdollisuutensa.
Demokraatti Lyndon B. Johnson perusteli aikanaan yhteistyötä vastarannankiiskien kanssa johnsonmaisen värikkäästi: ”Parempi, että hän on sisällä teltassa ja kusee ulos, kuin että hän on ulkopuolella ja kusee telttaan.”
Tänään monet demokraatit ovat teltassa ja kusevat sisälle.
Viime viikolla Real Time with Bill Maher –talk showssa kolumnisti ja kirjailija David Kirchick kiteytti demokraattien ongelman. Puolue on jakautunut siipeen, joka haluaa voittaa, ja siipeen, joka haluaa ruokkia omaa kaikukammiotaan.
Aika on antanut perspektiiviä puolueen keski-ikäisille ja vanhemmille Bill Clinton – Barack Obama -siiven toimijoille. He ovat oppineet politiikan keskeisen säännön: saadaksesi aikaan muutoksen yhteiskunnassa, sinun on ensin voitettava vaalit ja saatava valtaa. Ajamalla epäsuosittuja ideoita ei voi voittaa.
Mielipidetiedustelut osoittavat demokraattien olevan pulassa jopa omissa tukiryhmissään. Puolueen menestys on pitkälti sidottu sen johtajaan, ja vain alle 30 prosenttia latinoista uskoo Joe Bidenin tekevän hyvää työtä presidenttinä. Myös demokraattien uskollisimpien äänestäjien afroamerikkalaisten tuki Bidenille ja puolueelle on lipsumassa.
Puolueen vasemman siiven ajama identiteettipolitiikka, vahva keskittyminen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, sekä vaatimukset koulutettujen opintolainojen anteeksiantamisesta ovat vaikeita myydä, kun inflaatio jyllää ja taloushuolet painavat.
Vastoin demokraattien vasemmiston toiveita ja uskomuksia, afroamerikkalaiset ja latinot ovat sosiaalisesti konservatiivisempia kuin demokraattien enemmistö. Miljoonat kirkossa käyvät demokraatit vierastavat puolueensa wokeistoa. Heitä kiinnostaa oikeudenmukainen talous, paremmat koulut, toimiva infrastruktuuri ja muut perinteiset politiikan polttopisteet.
San Franciscon poikkeusvaalit osoittavat radikaalin vasemmistolaisuuden olevan pulassa jopa omalla kotikentällään.
San Francisco on uuden amerikkalaisen vasemmiston kehto, Yhdysvaltojen liberaalein kaupunki, joka saa Amsterdamin näyttämään suviseuroilta. Sen mittava homoyhteisö, vapaamielinen suhtautuminen huumeisiin ja lukuisat vaihtoehtokulttuurit tekevät siitä uniikin kaupungin jopa globaalissa mittakaavassa.
Ultraliberaali suhtautuminen huumeongelmaisiin kodittomiin ja rikollisuuteen on tehnyt joistain San Franciscon naapurustoista liki asuinkelvottomia. Hyvää tarkoittavat yritykset ovat johtaneet narkomaanien ja kaduille ulostavien kodittomien dystopiaan, jota pakenevat niin perheet kuin yrityksetkin.
Jopa kaupungin nuori, afroamerikkalainen ja liberaali naispormestari London Breed on turhautunut. Loppuvuodesta 2021 demokraattipormestari ilmoitti kaupungin uudesta kampanjasta rikollisia vastaan. Hänen mukaansa oli aika ”lopettaa suvaitsemasta kaikkea paskaa joka on tuhonnut kaupunkimme.”
Alkukesästä sanfranciscolaiset äänestivät kaupungin radikaalin vasemmistolaisen syyttäjä Chesa Boudinin viralta. Samalla saivat kenkää opintolautakunnan kolme jäsentä, jotka olivat kiinnostuneempia ideologisesta puhdasoppisuudesta ja aktivismista kuin tehokkaasta opetuksesta.
Kiista konservatiivisempien aikuisten ja idealististen nuorten välillä on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Kiistan panokset ovat kuitenkin demokraateille poikkeuksellisen korkeat, kun eletään aikaa, jolloin puolue-erot kärjistyvät ja republikaanit liukuvat kohti äärioikeistoa.
Texasin republikaanien uusi puolueohjelma kiistää Bidenin voittaneen vuoden 2020 vaalit. Se kutsuu homoseksuaalisuutta luonnottomaksi elämäntapa-valinnaksi, vaatii kansanäänestystä Texasin itsenäisyydestä, haluaa vaikeuttaa äänestämistä, sekä puolustaa laajennettua aseenkanto-oikeutta.
Nämä ideat ovat kaukana amerikkalaisten enemmistön arvomaailmasta. Samanaikaisesti edustajainhuoneen kuulemiset osoittavat Trumpin yrittäneen sivuuttaa perustuslain ja kansan tahdon puolivillaisen vallankumousyrityksen avulla. Demokraattien pitäisi olla teoreettisesti vahvoilla mennessä vaaleihin.
Äänestäjiä pelottaa demokraattien wokeiston keskittyminen liberaaliin puhdasoppisuuteen, harhaoppisten jahtaamiseen ja välinpitämättömyys talouden lainalaisuuksista. Demokraattien vasemmisto on vähemmistössä, mutta äänekäs. Monet puolueen karismaattisimmista nuorista kyvyistä, Alexandria Ocasio-Cortez etunenässä, tulevat sen riveistä.
Vasemmiston ylilyönnit, polttoaineen hinta ja muutenkin paha inflaatio sekä jatkuvat ongelmat huoltoketjussa ovat tarjonneet runsaasti materiaalia republikaanien vaalimainonnalle. Kaikki ongelmat eivät tietenkään ole demokraattien vasemmiston syytä, mutta vasemmistoon on hyvä heijastaa demokraattien harhautuneet painotukset ja kyvyttömyys hoitaa amerikkalaisia oikeasti huolestuttavia ongelmia. Myös Bidenin prioriteetit näyttävät paikoitellen kyseenalaisilta.
San Franciscon vaalitulosten pitäisi säikäyttää demokraattien vasemmisto ruotuun. Amerikkalaiset, jopa liberaalit, ovat kiinnostuneempia hyvästä opetuksesta, turvallisuudesta, ja elinkelpoisesta ympäristöstä kuin he ovat esoteerisista rotu- ja sukupuoliteorioista tai liberaalista itseruoskinnasta rikollisuuden, kodittomuuden ja huumeongelman suhteen.
Amerikkalaiset vaalit voitetaan keskitiellä. Demokraateilla olisi oiva tilaisuus kaapata se, mutta puolue on jälleen kävelemässä onnensa ohi.
Soundtrack: Stealers Wheel, Stuck In The Middle With You.